Hyppää pääsisältöön

Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja Tähdessä.
Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja Tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Tiina Weckström,Suomen Kansallisteatteri

Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Topeliuksella sisarukset, Kristoffer ja Hagar, kulkevat kaukaa kotia kohti. Saision päällekirjoituksessa sisarukset heitetään aina uusiin myllerryksiin.

Alaotsikkona Kansallisteatterin juhlanäytelmässä onkin sirpaleita Suomesta. Kokonaisuus on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton. Pidin valtavasti.

Alussa on myyttinen alkumetsä. On koivuja, on tähtiä. On pimeää ja kimaltavaa, kalevalaista poljentoa. Puiden henget puhuvat, revontulet loimottavat. Sanoja en juuri tajua mutta mielenmaiseman kyllä.

Tiina Weckström ja Jukka Puotila näyttelevät eri aikojen sisaruksia. Hagar on susityttö, naisasianainen, kommunisti, hurjapää. Kristoffer on enemmän konservatiivi ja myötäilijä.

Koivun ja Tähden perusasetelma on tietysti tuttu, mutta olenkohan itse koskaan lukenut satua? En ole tainnut. Peruskoulun opetukseen se ei 1980-luvulla enää kuulunut.

Jukka Puotila ja Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Jukka Puotila ja Tiina Weckström ovat Kristoffer ja Hagar. Jukka Puotila ja Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri,Jukka Puotila,Tiina Weckström
Lopputulos on älyttömän hauska, tyly ja lohduton.

Millainen Saision kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaaman näytelmän Suomi sitten on?

Puunhenkien ikuisuusperspektiivistä käsin maamme tarina tiivistyy toistuvien sodiksi ja selkkauksiksi, joihin ihmiset uhraavat aina uudestaan tyttärensä ja poikansa. Uusin taisto on käynnissä nyt, kun kansat vaeltavat hädissään pois kotoaan, uutta kotia, uutta toivoa kohti. Puita ei ihmisten surkea sekoilu jaksa enää kiinnostaa. Tärkeämpää on hillerin askellus lumella, jään keväinen ritinä.

Kati Lukka on toteuttanut yksinkertaisen mutta silti upean lavastuksen. Näyttämö pyörii, tuo mukanaan metsää ja erämaata, rapistuvia taloja. Näyttämö rullaa kuin elämän syklit konsanaan: sukupolvet, hallitsijat, sodat vaihtuvat, kurjet lähtevät ja palaavat, mutta hirsiseinät pysyvät.

Harri Nousiainen, Elsa Saisio, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Harri Nousiainen, Elsa Saisio, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri
Tärkeämpää on hillerin askellus lumella, jään keväinen ritinä.

Lähitulevaisuuden Hagar ja Kristoffer ovat helsinkiläisiä, hyvintoimeentulevia aikuisia. Sisarukset ovat kutsuneet suvun ikivanhalle korpimökille joukon tuttaviaan rapujuhliin. Porukka on värikäs ja hurmaavan kamala. Yksittäisistä näyttelijöistä ei tee nyt mieli puhua, sillä tämä on ryhmätyö, jossa kaikki pelaavat saumatta yhteen. Kiitos ja kumarrus kaikille yhdellä kertaa!

Seurueen toilailua tarkkaillessa tulee tunne, että yksi esityksen aiheista on luonnosta vieraantuminen. Jos luonto ja kulttuuri pannaan vastakkain, nämä urbaanit otukset ovat kokonaan kulttuurin puolella. He ovat sivistyneitä monella mittarilla: he kinaavat tieteestä, elokuvista ja politiikasta, nauttivat manchegoa ja stiltonia, ovat laatutietoisia, vapaamielisiä, humaaneja, ainakin teoriassa hyvään pyrkiviä ihmisiä. He voisivat olla minun helsinkiläisessä kulttuurikuplassani.

Nauroin kossupiimällä kippistelevälle porukalle niin että vatsaa väänsi.

Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka Palo ja Mari Lehtonen Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka Palo ja Mari Lehtonen Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri
Kun he joutuvat luonnon armoille, heistä ei ole mihinkään.

Sisarusten palkallisena perheenjäsenenä puurtaa thaimaalainen Lee, ja onpa mukana mökillä yksi thai-vaimokin. Naiset tarjoavat hyvän vastakohdan remeltäville rapujuhlijoille – ja hyvän syyn selittää ääneen suomalaisuuden olemusta. Näytelmän thai-naiset ovat selviytyjiä, heillä on kättentaitoja ja joustavuutta, jolla he pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa.

Toisin on juhlivan seurueen laita: kun he joutuvat luonnon armoille, heistä ei ole mihinkään. He ovat mielestään vapaita sieluja, mutta tosiasiassa he ovat ulkoistaneet kaiken toimintakykynsä yhteiskunnalle. Kun äärimmäinen hätä koittaa, he soittavat 112:een. Paha vain, että kaukana korvessa eivät kännykät toimi.

Topeliuksen suomalaisuudesta, sitkeästä ja työteliäästä, ei ole tässä tarinassa paljon jäljellä, jos ripaustakaan. Karu maa on kesytetty ja ihmiset sen mukana.

Viimeinen kohtaus on hiljainen, kaunis ja kauhistuttava. Kohtaus on musta ja mustaa on sen synnyttämä naurukin. Kun sivilisaatio romahtaa ja luomakunta sortuu, tärkeintä on silti ottaa vielä yksi selfie.

Matka kohti Tuonelaa päättää Kansallisteatterin Koivun ja tähden.
Matka kohti Tuonelaa päättää Kansallisteatterin Koivun ja tähden. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri

Kansallisteatteri: Koivu Ja tähti. Sirpaleita Suomesta. Kirjoittanut Pirkko Saisio. Ohjaus Laura Jäntti. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, musiikki Markus Fagerudd, valosuunnittelu Morten Reinan, äänisuunnittelu Raine Ahonen Ja Esko Mattila. Naamioinnin Suunnittelu Jari Kettunen. Ohjaajan Assistentti Helena Vierikko
Rooleissa Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes Ja Tiina Weckström.
Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 13.9.2017.

Teatteriarvio: Koivu ja tähti – Saision Suomi on monenlainen, vaan ei yhtenäinen
Teatteriarvio: Vain kurkia kannattaa seurata
Punavihreä kupla, rapujuhlat ja Leninin patsas – Pirkko Saision kirjoittama juhlanäytelmä on latteaa maalailua

Penkkitaiteilija

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.