Hyppää pääsisältöön

Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja Tähdessä.
Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja Tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Tiina Weckström,Suomen Kansallisteatteri

Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Topeliuksella sisarukset, Kristoffer ja Hagar, kulkevat kaukaa kotia kohti. Saision päällekirjoituksessa sisarukset heitetään aina uusiin myllerryksiin.

Alaotsikkona Kansallisteatterin juhlanäytelmässä onkin sirpaleita Suomesta. Kokonaisuus on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton. Pidin valtavasti.

Alussa on myyttinen alkumetsä. On koivuja, on tähtiä. On pimeää ja kimaltavaa, kalevalaista poljentoa. Puiden henget puhuvat, revontulet loimottavat. Sanoja en juuri tajua mutta mielenmaiseman kyllä.

Tiina Weckström ja Jukka Puotila näyttelevät eri aikojen sisaruksia. Hagar on susityttö, naisasianainen, kommunisti, hurjapää. Kristoffer on enemmän konservatiivi ja myötäilijä.

Koivun ja Tähden perusasetelma on tietysti tuttu, mutta olenkohan itse koskaan lukenut satua? En ole tainnut. Peruskoulun opetukseen se ei 1980-luvulla enää kuulunut.

Jukka Puotila ja Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Jukka Puotila ja Tiina Weckström ovat Kristoffer ja Hagar. Jukka Puotila ja Tiina Weckström Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri,Jukka Puotila,Tiina Weckström
Lopputulos on älyttömän hauska, tyly ja lohduton.

Millainen Saision kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaaman näytelmän Suomi sitten on?

Puunhenkien ikuisuusperspektiivistä käsin maamme tarina tiivistyy toistuvien sodiksi ja selkkauksiksi, joihin ihmiset uhraavat aina uudestaan tyttärensä ja poikansa. Uusin taisto on käynnissä nyt, kun kansat vaeltavat hädissään pois kotoaan, uutta kotia, uutta toivoa kohti. Puita ei ihmisten surkea sekoilu jaksa enää kiinnostaa. Tärkeämpää on hillerin askellus lumella, jään keväinen ritinä.

Kati Lukka on toteuttanut yksinkertaisen mutta silti upean lavastuksen. Näyttämö pyörii, tuo mukanaan metsää ja erämaata, rapistuvia taloja. Näyttämö rullaa kuin elämän syklit konsanaan: sukupolvet, hallitsijat, sodat vaihtuvat, kurjet lähtevät ja palaavat, mutta hirsiseinät pysyvät.

Harri Nousiainen, Elsa Saisio, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Harri Nousiainen, Elsa Saisio, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri
Tärkeämpää on hillerin askellus lumella, jään keväinen ritinä.

Lähitulevaisuuden Hagar ja Kristoffer ovat helsinkiläisiä, hyvintoimeentulevia aikuisia. Sisarukset ovat kutsuneet suvun ikivanhalle korpimökille joukon tuttaviaan rapujuhliin. Porukka on värikäs ja hurmaavan kamala. Yksittäisistä näyttelijöistä ei tee nyt mieli puhua, sillä tämä on ryhmätyö, jossa kaikki pelaavat saumatta yhteen. Kiitos ja kumarrus kaikille yhdellä kertaa!

Seurueen toilailua tarkkaillessa tulee tunne, että yksi esityksen aiheista on luonnosta vieraantuminen. Jos luonto ja kulttuuri pannaan vastakkain, nämä urbaanit otukset ovat kokonaan kulttuurin puolella. He ovat sivistyneitä monella mittarilla: he kinaavat tieteestä, elokuvista ja politiikasta, nauttivat manchegoa ja stiltonia, ovat laatutietoisia, vapaamielisiä, humaaneja, ainakin teoriassa hyvään pyrkiviä ihmisiä. He voisivat olla minun helsinkiläisessä kulttuurikuplassani.

Nauroin kossupiimällä kippistelevälle porukalle niin että vatsaa väänsi.

Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka Palo ja Mari Lehtonen Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä.
Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka Palo ja Mari Lehtonen Kansallisteatterin Koivussa ja tähdessä. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri
Kun he joutuvat luonnon armoille, heistä ei ole mihinkään.

Sisarusten palkallisena perheenjäsenenä puurtaa thaimaalainen Lee, ja onpa mukana mökillä yksi thai-vaimokin. Naiset tarjoavat hyvän vastakohdan remeltäville rapujuhlijoille – ja hyvän syyn selittää ääneen suomalaisuuden olemusta. Näytelmän thai-naiset ovat selviytyjiä, heillä on kättentaitoja ja joustavuutta, jolla he pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa.

Toisin on juhlivan seurueen laita: kun he joutuvat luonnon armoille, heistä ei ole mihinkään. He ovat mielestään vapaita sieluja, mutta tosiasiassa he ovat ulkoistaneet kaiken toimintakykynsä yhteiskunnalle. Kun äärimmäinen hätä koittaa, he soittavat 112:een. Paha vain, että kaukana korvessa eivät kännykät toimi.

Topeliuksen suomalaisuudesta, sitkeästä ja työteliäästä, ei ole tässä tarinassa paljon jäljellä, jos ripaustakaan. Karu maa on kesytetty ja ihmiset sen mukana.

Viimeinen kohtaus on hiljainen, kaunis ja kauhistuttava. Kohtaus on musta ja mustaa on sen synnyttämä naurukin. Kun sivilisaatio romahtaa ja luomakunta sortuu, tärkeintä on silti ottaa vielä yksi selfie.

Matka kohti Tuonelaa päättää Kansallisteatterin Koivun ja tähden.
Matka kohti Tuonelaa päättää Kansallisteatterin Koivun ja tähden. Kuva: Stefan Bremer Koivu ja tähti,Suomen Kansallisteatteri

Kansallisteatteri: Koivu Ja tähti. Sirpaleita Suomesta. Kirjoittanut Pirkko Saisio. Ohjaus Laura Jäntti. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, musiikki Markus Fagerudd, valosuunnittelu Morten Reinan, äänisuunnittelu Raine Ahonen Ja Esko Mattila. Naamioinnin Suunnittelu Jari Kettunen. Ohjaajan Assistentti Helena Vierikko
Rooleissa Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes Ja Tiina Weckström.
Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 13.9.2017.

Teatteriarvio: Koivu ja tähti – Saision Suomi on monenlainen, vaan ei yhtenäinen
Teatteriarvio: Vain kurkia kannattaa seurata
Punavihreä kupla, rapujuhlat ja Leninin patsas – Pirkko Saision kirjoittama juhlanäytelmä on latteaa maalailua

Penkkitaiteilija

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri