Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Ulla – Pyörätuolista huipulle

Ulla halvaantui 15-vuotiaana lumilautailuonnettomuudessa. Surkuttelu voisi olla paikallaan, mutta se on turhaa. Ulla kokee, että halvaantuminen ja pyörätuoli ovat vahva osa hänen identiteettiään ja persoonaansa.

Halvaantumisen jälkeen Ulla on perustanut perheen, opiskellut lentokoneasennusta, suunnitellut sotalaivojen komentosiltoja, pujotellut ja purjehtinut kilpaa ja lentänyt varjoliitolupakirjan. Viimeisimpänä saavutuksena hänestä tuli ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari! Miten tähän päästiin? Se on uskomaton tarina pärjäämisestä, tahdosta ja sisusta.

Ulla eli onnellisen teinin elämää pienessä kunnassa Keminmaassa, Pohjois-Suomessa. Äidin ja isän lisäksi hänellä oli kaksi siskoa, paljon eläimiä ja rämäpäinen luonne.

– Olin perheen kolmesta tytöistä poikamaisin, tykkäsin kalastaa, kuljin verkkareissa ja kumisaappaissa, harrastin kaikkea mahdollista, missä oli vauhtia ja hurjia tilanteista, Ulla nauraa.

Tuhkimotarinoiden Ulla ja sisarukset lapsena
Tuhkimotarinoiden Ulla ja sisarukset lapsena Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla kalastaa isänsä kanssa
Tuhkimotarinoiden Ulla kalastaa isänsä kanssa Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Kahdeksannella luokalla löytyi myös ensimmäinen poikaystävä.

– Se oli sellaista teinirakkautta. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja hän tutustutti minut lumilautailuun.

Yhdeksännellä luokalla Ulla keräsi luokkakavereidensa kanssa rahaa luokkaretkelle Ylläkselle. Yhdessä myytiin vessapaperia ja pinssejä ja kaikkea mistä irtosi luokan kassaan rahaa.

– Kaikki odottivat reissua innoissaan. Oli kaunis, aurinkoinen päivä ja kaikilla hyvä fiilis.

Ulla oli hakenut kevään yhteishaussa Rovaniemen teknilliseen ammattioppilaitokseen, ja vähän ennen kuin luokka lähti retkelleen, äiti soitti Ullalle.

– Äiti kertoi, että olin päässyt lentokoneasentajalinjan pääsykokeisiin. Minulla oli selkeä suunnitelma: halusin liikennelentäjäksi. Lentokoneasentajan paperit olisivat olleet askel kohti liikennelentäjäunelmaa.

Luokkaretkelle lähdettäessä Ullan mieli oli korkealla. Kevätaurinko paistoi, ja perille päästyään koko luokka syöksyi rinteisiin. Ulla ja hänen luokkakaverinsa halusivat hyppimään, joten he lähtivät toiselle puolelle Ylläksen rinteitä.

Tuhkimotarinoiden Ullan nuoruuskuva
Tuhkimotarinoiden Ullan nuoruuskuva Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita

– Olimme hypänneet jo useamman hypyn, kun kaverini alkoi huitoa alhaalla oman hyppynsä jälkeen. Aurinko oli sulattanut hyppyrin nokkaa ja kaveri yritti viestittää, että ei kannata hypätä. Olimme kuitenkin jo hypänneet monta kertaa ja ajattelin, että ei se nyt niin huonossa kunnossa voi olla: päätin varotteluista huolimatta hypätä.

Ulla huomasi heti hyppyrinnokalla, että hyppy lähti ihan pieleen ja hän alkoi kääntyä selkä edellä kohti rinnettä.

– Hyppy tuntui uskomattoman pitkältä. Odotin vain, että kohta rysähtää ja toivoin, ettei sattuisi kovin pahasti. Tulin alas puhtaasti selälleni.

Ulla tipahti kahdesta ja puolesta metristä ja huomasi heti, että nyt kävi huonosti.

– Sanoin hyppykaverilleni, että haetko rinnepartion apuun, mulla lähti jaloista tunto.

Rinnepartio haki Ullan ja kiidätti pelastushelikopteri Aslakiin, joka lennätti Ullan Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

”En tunne jalkojani”

Sairaalassa Ulla leikattiin kahteen kertaan, ensin selän kautta ja sitten kyljen. Selkäranka tuettiin kahdella titaanilevyllä.

– Multa poistettiin pari kylkiluuta ja häntäluu. Ne laitettiin selkään titaanilevyjen väliin tukemaan luutumista. Siinä mielessä kyseessä oli aika iso operaatio.

Ulla heräsi leikkauksen jälkeen sairaalassa, eikä tilanne näyttänyt hyvältä.

– En tuntenut mitään kainaloiden alapuolelta. Mulle oli kerrottu, että olen halvaantunut, mutta sairaalassa vasta ymmärsin kunnolla, ettei kyse ole mistään pikkujutusta.

Ulla ei muista, että olisi ollut kauhuissaan tai peloissaan halvaantumisestaan. Päinvastoin hän otti asian superrauhallisesti. Osittain siihen vaikutti voimakas lääkitys, mutta myös Ullan asenne. Hän hyväksyi kohtalonsa, eikä koskaan ajatellut, miksi juuri hänelle piti käydä näin.

– Halvaantuminen tuntui jotenkin tosi loogiselta ja se, että juuri mulle käy näin. Jos harrastaa laukkaratsastusta, lumilautailua, hypii ja pompii ja on muutenkin sellainen rymyeetu, niin väkisinkin jossain vaiheessa tulee sattumaan jotain. Mä vaan katkaisin jalan sijasta selän, Ulla toteaa.

Tuhkimotarinoiden Ulla istuu skootterinsa päällä ennen kohtalokasta vammautumistaan.
Tuhkimotarinoiden Ulla istuu skootterinsa päällä ennen kohtalokasta vammautumistaan. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla lapsena satulan kanssa
Tuhkimotarinoiden Ulla lapsena satulan kanssa Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita

Silloisen poikaystävän äidistä tuli Ullalle tärkeä tuki. He soittelivat päivittäin.

– Hänen kanssaan keskustelut olivat tosi tärkeitä. Uskon, että niillä puheluilla oli iso voima, sillä hänelle pystyin puhumaan herkimmistäkin tunnoistani.

”Kuntoutan itseäni sen verran, että pystyn hyppäämään parvekkeelta alas”

Ulla oli puolitoista kuukautta sairaalassa. Hän oli 15-vuotias, ja hänellä todettiin alaraajahalvaus. Sairaalajakson jälkeen alkoi kuntoutus. Kuntoutuksen päämäärä oli opetella pärjäämään yksin. Mutta pelkästään se ei rämäpäiselle Ullalle riittänyt tavoitteeksi.

– Ajattelin, että ensi kesänä kävelen, koska siihenhän on kokonainen vuosi. Ensi kesänä opettelen skeittaamaan!

Ullalla oli kuntoutuksessa kova tsemppi päällä, mutta kyllä hän muistaa myös ne huonot päivät.

– Olin kirjoittanut silloin päiväkirjaani, että kuntoudun vain sen verran, että kykenen itse hyppäämään parvekkeelta alas. Ne kirjoitukset olivat niiltä päiviltä, kun tuntui, että elämä potkii päähän. Onneksi ne ajatukset tulivat ja menivät, Ulla muistelee.

Ulla treenasi kuntoutuksessa kävelyä. Hänellä oli pitkät tukisidokset, ja keppien kanssa hän pääsi jopa itsekseen eteenpäin.

– Käveleminen oli vaikeaa. Ensin innostuin kovasti harjoittelusta, mutta sitten into hiipui. Eikä kävely sitten onnistunut yksin kuntoutuksen jälkeen, joten lopulta annoin periksi. Se ensi kesä tuli ja meni ja totesin, että en kävele ja that´s it!

Tuhkimotarinoiden Ulla lähäri sivusta
Tuhkimotarinoiden Ulla lähäri sivusta Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Pyörätuolin käytössä Ulla oli haka. Hän opetteli keulimaan ja kelaamaan itsenäisesti, ja liikkumisesta tuli ketterää ja helppoa. Kuntoutuksessa Ulla sai myös hyvää vertaistukea.

– Antoi uskoa tulevaan, kun näki ihmisiä, jotka ovat olleet kymmenen vuotta tuolissa ja yhtälailla ajavat autoa ja ovat perustaneet perheen ja saaneet lapsia.

Tuhkimotarinoiden Ulla keulii pyrötuolilla
Tuhkimotarinoiden Ulla keulii pyrötuolilla Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

”Kaverit piikittelivät poikaystävää pyörätuolissa olevasta tyttöystävästä”

Vaikka Ulla on suhtautunut halvaantumiseensa pääasiassa hyväksyvästi, on myös katkeruus nostanut välillä päätä. Ne hetket liittyvät nuoruuteen.

– Olin 15-vuotias ja olisin halunnut mennä kuten muutkin, ajella mopoilla ja prätkillä ja päästä erilaisiin paikkoihin, ilman muiden jeesiä. Nyt jouduin jatkuvasti varmistelemaan reittini etukäteen, onko portaita ja esteetön kulku ja jos ei ole, niin kuka auttaa.

Eikä Ulla säästynyt pahoilta kieliltäkään.

– 15-vuotiaana teinit voivat olla tosi ilkeitä toisilleen. Kukaan ei sanonut mulle päin naamaa, mutta poikaystävääni oli piikitelty, että hänellä on pyörätuolissa istuva tyttöystävä. Totta kai se tuntui pahalta, varsinkin kun siitä puhuttiin selän takana.

Ullan käsivarsitatuointiteksti: Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista.
Ullan käsivarressa on ajatuksia herättävä lause. Ullan käsivarsitatuointiteksti: Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista. Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Kaikesta kokemastaan sisuuntuneena Ulla kasvatti itselleen kovan nahan. Ja pahimpina hetkinä apuna on ollut myös huumori.

– Mulla on alusta asti ollut tosi musta huumori mun vammaa kohtaan. On tärkeää, että pystyn nauramaan itselleni.

Suhde ensimmäiseen poikaystävään loppui vuoden kuluttua vammautumisesta, mutta ystävyys säilyi – niin äitiin kuin poikaankin.

”Pelkäsin kelpaanko naisena kenellekään”

15-vuotiaana sekä ulkonäkö- että parisuhdepaineet ovat kovat. Ja tuolloin ne mietityttivät myös Ullaa.

– Mietin, että olenko jotenkin huonompi nainen, kun olen pyörätuolissa. Monenlaisia asioita pohdin mielessäni, Ulla muistelee.

Tuhkimotarinoiden Ulla kotona pyörätuolissa, katsoo ikkunasta
Tuhkimotarinoiden Ulla kotona pyörätuolissa, katsoo ikkunasta Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Myös seksuaalisuus oli iso ja uusi asia. Ulla kokee, että hänen piti nopeasti kasvaa aikuiseksi sen osalta.

– Kuntoutuksessa annettiin seksuaalineuvontaa: miten seksi onnistuu pyörätuolissa, mitä rajoitteita on ja mitä pitää ottaa huomioon. Kuukautiseni olivat epäsäännölliset ja sen vaikutuksista lasten saannistakin puhuttiin. Tosin lapsen hankkiminen ei ollut ihan ensimmäisenä 15-vuotiaan mielessä, Ulla nauraa.

Tuhkimotarinoiden Ulla keittiössä lastensa kanssa
Tuhkimotarinoiden Ulla keittiössä lastensa kanssa Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Ullan pelko oli kuitenkin turhaa. Vuonna 2007 Ulla tapasi ensimmäisen miehensä, ja heille syntyi poika Miko vuonna 2009. Pari vuotta myöhemmin tuli ero. Toisesta liitosta syntyi tytär Helka vuonna 2015.

– Lasten synnyttyä mietin, miten nyt pärjään nyytin kanssa, miten liikun ja miten saan esimerkiksi kaukalon nostettua autoon. Pelot liittyivät lähinnä käytännön asioihin. Mutta pärjäsin ihan itsekseni vauvan kanssa, ja toisen vauvan kohdalla oli jo innokas isoveli auttamassa vauvan hoidossa.

Tuhkimotarinoiden Ullan poika luistelee
Tuhkimotarinoiden Ullan poika luistelee Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ullan tytär puhaltaa voikukkaa
Tuhkimotarinoiden Ullan tytär puhaltaa voikukkaa Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Hurja näyttämisenhalu

Käänteentekevin tapaaminen Ullalle oli, kun hän kuntoutuksessa tapasi Dragan Scepanovicin, Suomen vammaisalppijoukkueen alppihiihtäjän.

– Hän sai minut innostumaan uudestaan laskemisesta, ja 8 kuukautta vammautumisesta olin takaisin rinteessä. Tavallaan jatkoin siitä, mikä oli jäänyt kesken. Monoskillä laskeminen oli vielä siistimpää kuin lumilaudalla, sillä pääsi vielä vähän lujempaa, Ulla innostuu.

Tuhkimotarinoiden Ulla laskemassa monoskilla.
Tuhkimotarinoiden Ulla laskemassa monoskilla. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla laskemassa monoskilla.
Tuhkimotarinoiden Ulla laskemassa monoskilla. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Ulla harrasti neljä vuotta monoskipujottelua Eurooppa-cupissa saakka. Kun hän lopetti sen vuonna 2006, alkoi hän rakentaa näyttelyautoja. Sen jälkeen Ulla päätyi purjehtimaan ja purjehti kilpaa purjekatamaraanilla ja suoritti varjoliitolupakirjan.

Tuhkimotarinoiden Ulla purjehtimassa katamaraanilla.
Tuhkimotarinoiden Ulla purjehtimassa katamaraanilla. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla istuu purjeveneen sitloodassa.
Tuhkimotarinoiden Ulla istuu purjeveneen sitloodassa. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla lähdössä liitovarjoilemaan.
Tuhkimotarinoiden Ulla lähdössä liitovarjoilemaan. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

– Olin ensimmäinen alaraajahalvaantunut nainen, joka lensi varjoliitolupakirjan. Mulla on aina ollu tosi kova kilpailuvietti. Oli laji kuin laji, niin olen aina päätynyt kilpailemaan siinä.

Kuntoutuksen jälkeen urkeni opiskelijanura

Ulla muutti yksin Rovaniemelle opiskelemaan lentokoneasentajaksi. Hän oli läpäissyt pääsykokeet, joista kuuli onnettomuusaamuna äidiltään. Seuraavaksi hän suoritti datanomiopinnot ammattikoulussa ja valmistui sen jälkeen venealan insinööriksi.

– Pääsin jo opintojen ohella suunniteluhommiin. Olin suunnannut opintoni 3D-suunnitteluun ja pääsin suunnittelemaan osana tiimiä muun muassa linjastoja ja energialaitoksia, veneitä ja öljyntorjuntalaitteistoja, sotalaivojen komentosiltoja ja sairaaloiden leikkaussalien ohjauskeskuksia. Tällä hetkellä suunnittelen pääasiassa hissejä.

– Voi kuulostaa siltä, että suoritan asioita, mutta teen vain juttuja, joista nautin. Toki mulla on näyttämisen halukin. Haluan näyttää, että pystyn tekemään monenlaista, vaikka olenkin pyörätuolissa. Epäilijöitä riittää aina, lajissa kuin lajissa, Ulla tuhahtaa.

Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari tähtää korkealle

Ennen vammautumista Ulla ehti tutustua mopoiluun ja siitä jäi hänelle kipinä. Vamman myötä haave jäi, hän sulki sen pois mielestään.

– Vuonna 2014 olimme kollegoiden kanssa kahvipöydässä, kun työkaverit alkoivat suunnitella moottoripyöriensä keväthuoltoja, sillä prätkäkausi oli alkamassa. Totesin siinä, että ei tarvitse minun moisia suunnitella tänäkään vuonna. Yksi kollega siinä sitten haastoi, että sähän olet mekaniikkasuunnittelija, mikset rakenna itsellesi sellaista pyörää, jolla pystyt ajamaan!

Keskustelu käytiin perjantaina, ja kun Ulla maanantaina palasi töihin, hän oli hankkinut itselleen moottoripyörän.

– Totesin pojille, että nyt on pyörä, mitäs sitten! Rakensin pyörän itselleni sopivaksi, kaikki toiminnot on siirretty jaloista käsikäyttöisiksi. Seuraavaksi joku kysyi, oletko ajatellut, että voisit ajaa myös kilpaa. Se ajatus jäi muhimaan päähäni.

Tuhkimotarinoiden Ulla istuu pyörätuolissa ja samalla ruuvaa kilpamoottoripyöränsä ohjaustankoa.
Tuhkimotarinoiden Ulla istuu pyörätuolissa ja samalla ruuvaa kilpamoottoripyöränsä ohjaustankoa. Kuva: Ullan kotialbumi: (c) 2015 PROSKY All rights reserved, Lars Törnqvist Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla
Tuhkimotarinoiden Ulla ajamassa moottoripyörällään kilpaa ajoradalla.
Tuhkimotarinoiden Ulla ajamassa moottoripyörällään kilpaa ajoradalla. Kuva: Ullan kotialbumi: (c) 2015 PROSKY All rights reserved, Lars Törnqvist Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Siitä alkoi Ullan tie kohti kilpa-ajoa. Asiat lähtivät etenemään, kun hän tapasi sosiaalisessa mediassa Talan Skeels-Pigginsin, joka on brittiläinen maailman ensimmäinen alaraajahalvaantunut, joka on ajanut kilpaa kaksipyöräisillä.

– Hän kutsui minut Britteihin ajamaan ja lupasi lainata pyöräänsä. Syksyllä 2015 pääsin ajamaan hänen täysverisellä kilpapyörällään Silverstonen radalle ja se oli aivan mahtavaa! Se tunne, kun ajaa, on vapautta, yhteenkuuluvutta, puhdasta hienoutta!

Ulla innostui ratamoottoripyöräilystä niin, että voitti keväällä 2017 vammaisten naisten maailmanmestaruuden.

Tuhkimotarinoiden Ulla palkintokorokkeella voittaessan ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden Le Mansessa 2017.
Ulla voitti ratamoottoripyöräilyssä alaraajahalvaantuneiden naisten maailmanmestaruuden 600cc -sarjassa keväällä 2017. Tuhkimotarinoiden Ulla palkintokorokkeella voittaessan ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden Le Mansessa 2017. Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

– Olen maailman ensimmäinen alaraajahalvaantunut nainen, joka ajoi kilpaa ratamoottoripyöräilyn soololuokissa. Tulin viidenneksi alaraajahalvaantuneiden 600cc -sarjassa, mutta järjestäjät tekivät yllätyksen ja julistivat minut naisten maailmanmestariksi, sillä olin ainoa nainen, joka osallistui kisaan, Ulla iloitsee.

Tasavallan presidentin kirje Tuhkimotarinoiden Ullalle
MM-saavutuksen huomioi myös Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka lähetti Ullalle onnittelukirjeen. Tasavallan presidentin kirje Tuhkimotarinoiden Ullalle Kuva: Ullan kotialbumi Tuhkimotarinoita

”Olen ylpeä siitä, että olen pyörätuolissa”

Ulla kertoo olleensa aina luonteeltaan sellainen, että hän menee vaikka läpi harmaan kiven – itse ja ilman apua.

– Olen aina pärjännyt yksin ja se on ollut ylpeyden aiheeni. Haluan olla itsenäinen ja siksi olen maailman huonoin myös ottamaan apua vastaan, Ulla nauraa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämäni alkoi sinä päivänä, kun päädyin pyörätuoliin. Olen ylpeä siitä, että olen pyörätuolissa – se tekee minusta minut.― Ulla

Ulla haluaa, että häntä kohdellaan kuin ketä tahansa, pyörätuolista huolimatta.

– En halua erityiskohtelua. Enkä kaipaa sääliä. Haluan olla lapsilleni sellainen esimerkki, että he oppivat ajattelemaan, ettei ole olemassa esteitä, on vaan olemassa mahdollisuuksia. Haluan, että he uskovat omaan tekemiseensä silloinkin, kun kukaan muu ei usko.

Ulla kokee, että halvaantuminen ja pyörätuoli ovat vahva osa hänen identiteettiään ja persoonaansa.

Mustavalkoinen promokuva Tuhkimtotarinoiden Ullasta. Ulla istuu moottoripyörän päällä. Kuvassa näkyy myös Ullan pyörätuoli.
Mustavalkoinen promokuva Tuhkimtotarinoiden Ullasta. Ulla istuu moottoripyörän päällä. Kuvassa näkyy myös Ullan pyörätuoli. Kuva: Ullan kotialbumi: (c) 2015 PROSKY All rights reserved, Lars Törnqvist Tuhkimotarinoita,tuhkimotarinoiden ulla

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Seuraa meitä Facebookissa!