Hyppää pääsisältöön

Tutunoloisia hittikopioita kaikkiin tunnetiloihin – kirjastomusiikki sämplättiin muoti-ilmiöksi

Artikkelikuva KC:n juttuun kirjastomusiikista
Artikkelikuva KC:n juttuun kirjastomusiikista Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail

Katalogimusiikki, tuotantomusiikki, kirjastomusiikki. Radio-ja televisiomainoksiin, tv-ohjelmiin, elokuviin ja nettivideoihin tarkoitetulla musiikilla on monta nimeä. Tämän päivän taustamusiikin tekijät saavat helposti kuulla suoltavansa massatavaraa, mutta 60- ja 70-lukujen kirjastomusiikin säveltäjiä pidetään suuressa arvossa.

Hiljattain lähikaupassa ruokaostoksia tehdessäni kiinnitin huomiota myymälässä soivaan musiikkiin. Kappaleet olivat tutun kuuloisia, mutta en kyennyt nimeämään niistä yhtäkään. Laulut kuulostivat tämän päivän hiteiltä, mutta olivat vain niitä jäljitteleviä kopioita.

Lähikaupassani soi siis katalogimusiikki.

Kuulemme musiikkia kaikkialla. Kaupoissa ja kampaamoissa, televisiomainoksissa ja suosikkitubettajiemme videoissa. Usein taustamusiikkina soivat kappaleet on poimittu musiikkikirjastoista, jotka tuottavat katalogi- eli tuotantomusiikkia eri tarkoituksiin.

Musiikkikirjastojen nettisivuilta asiakas voi valita musiikkia helposti eri tunnetilojen ja musiikkigenrejen mukaan: jos kaipaat unenomaista marssimusiikkia, saatat löytää sitä oikeiden avainsanojen avulla.

Kuvitus, jossa DJ soittaa levyjä ja kääntää mikserinuppia
Kuvitus, jossa DJ soittaa levyjä ja kääntää mikserinuppia Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail

Tuotantomusiikki on noussut viime vuosina toistuvasti muusikkopiirien puheenaiheeksi. Moni on ottanut närkästyneenä kantaa etenkin Yleisradion päätökseen käyttää ruotsalaisen Epidemic Sound -musiikkikirjaston teoksia lähinnä uutis- ja ajankohtaisohjelmissaan ja eri toimitusten nettivideoissa.

Erityisen kiukkuisia on oltu siitä, että musiikkikirjaston tuotteita on käytetty jopa Ylen draamatuotantojen taustalla kotimaisten säveltäjien tekemän musiikin sijaan.

Epidemic Sound ei suinkaan ole ainoa katalogimusiikkia tarjoava palvelu. Sen kaltaisia toimijoita ovat esimerkiksi Premium Beat, Audio Network, Extreme Music ja APM Music, joten musiikkikirjastoille musiikkia tekeviä säveltäjiäkin on runsaasti. He myyvät oikeudet teoksiinsa musiikkikirjastolle ja tämän jälkeen kuka tahansa voi käyttää teosta mihin tarkoitukseen tahansa.

Nettiaikana jokainen pääsee käsiksi katalogimusiikkiin, mutta ammattikäyttöön, radio- ja tv-mainoksiin, televisio-ohjelmiin sekä elokuviin, taustamusiikkia on tehtailtu jo vuosikymmenien ajan.

Keräilijöiden herkkua

DJ Tipa Hiihtopipo on tuttu mies Bassoradiosta. DJ-keikoillaan ja radio-ohjelmissaan hän soittaa rytmimusiikkia, usein myös 60-70-luvuilla tehtyä tuotantomusiikkia.

Levykeräilijöiden ja musiikkiharrastajien keskuudessa tuon aikakauden tuotantomusiikki on ollut kovassa jo huudossa jo vuosien ajan. Tiettyjen musiikkikirjastojen ammattikäyttöön tarkoitetuista vinyyleistä saatetaan maksaa huimia summia.

– Kirjastomusiikista kiinnostuttiin vakavammin 90-luvun räppiympyröissä. 90-luvun loppuun mennessä oli hyvinkin yleistä napata sampleja eri musiikkikirjastojen levyiltä ja vuosituhannen vaihteessa se oli jo ihan muoti-ilmiö, Tipa Hiihtopipo kertoo.

Kiinnostus musiikkikirjastojen vinyylilevyjä kohtaan kasvoi, kun niitä ei myyty missään. Niitä oli ammattikäytössä ainoastaan tuotantoyhtiöillä sekä tv- ja radiokanavilla. 90-luvun lopun digitalisoitumisen myötä yhtiöt halusivat kuitenkin päästä eroon tilaa vievistä vinyyleistä. Himoittua musiikkia ilmaantui markkinoille keräilijöiden ostettavaksi.

– DJ:nä mua kiehtoo musiikki, jota porukka ei ole ennen kuullut. Musiikkikirjastojen levyt tarjoavat epätavallista kamaa, jota ei ole kaikkialla, Hiihtopipo hehkuttaa.

Kuvitus, jossa vinyylipäinen hahmo kuuntelee musiikkia kuulokkeista
Kuvitus, jossa vinyylipäinen hahmo kuuntelee musiikkia kuulokkeista Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail

Tipa Hiihtopipo innostui kirjastomusiikista räpin kautta. Omien suosikkiräppäreiden levyillä käytetyt samplet kiinnostivat ja kirjastomusiikki on vuosien saatossa tarjonnut hiphop-tuottajille paljon ammennettava.

90-luvulla uransa aloittaneet amerikkalaiset muusikko-tuottajat, J Dilla etunenässä, toimivat tärkeinä innoittajina monelle kirjastomusiikista kiinnostuneelle.

– Myös DJ Shadow'n ja Cut Chemistin kaltaiset tekijät ovat monen eri musiikkigenren kohdalla tärkeitä suunnannäyttäjiä. He ovat levykeräilijöitä ja tuottajia, joiden edesottamuksia ja tuotoksia seurataan tarkasti. Kun DJ Shadow sämpläsi Pekka Pohjolaa Endtroducing…..-albumilleen, porukka kiinnostui suomijazzista. 2000-luvun alussahan oli myös suomalaisen jazzin buumi, Tipa Hiihtopipo muistuttaa.

Loputon suo

DJ Tipa Hiihtopipo ilmoittaa omistavansa nelisensataa vinyylilevyä, jotka voi niputtaa kirjastomusiikin alle. Se on hänen mielestään kohtuullinen määrä.

– Suomessahan musiikkikirjastojen julkaisemia vinyylejä ei pyöri halvalla enää missään. Ne, jotka hiffas ne ekana, ovat jo kiertäneet kaikki radiokanavat ja mainostoimistot ja poimineet levyt itselleen. Tuskin niitä pompsahtaa enää mistään esiin, Hiihtopipo toteaa.

Vaikka kirjastomusiikin helmiä ei tule enää vastaan suomalaisilla kirpputoreilla, ei se tarkoita etteikö aiemmin kuulematonta materiaalia ilmaantuisi vielä jostain.

– Kirjastomusiikin maailmahan on aivan loputon suo. Lafkoja on ollut ympäri maailman satoja. Pienimmät niistä ovat saattaneet julkaista vain yhden tai kaksi julkaisua, isoimmat puolestaan useita satoja levyjä. Ja noiden ääripäiden väliltä löytyy kaikkea mahdollista. Olen ymmärtänyt, että edelleen putkahtaa esiin uusia yhtiöitä ja julkaisuja, joita ei ole kuultu. Mutta ne halutuimmat ja tunnetuimmat jutut on kyllä löydetty jo, Hiihtopipo kertoo.

Kuvitus, jossa pukumiehen pää on vinyylilevy
Kuvitus, jossa pukumiehen pää on vinyylilevy Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail

Bruton Music, Editions Montparnasse 2000, Amphonic Music Ltd., Music De Wolfe, KPM Music. Lista kirjastomusiikkia julkaisseista levymerkeistä on mittava ja jokaisella yhtiöllä oli omat säveltäjänsä sekä luottomuusikkonsa, joille annettiin parhaassa tapauksessa hyvinkin vapaat kädet musiikin tekoon.

Alan Hawkshaw, yksi kirjastomusiikin keskeisistä säveltäjä-muusikoista, muistelee muutaman vuoden takaisessa haastattelussa uransa alkuaikoja KPM Musicilla. 60-luvun puolivälissä yhtiön kirjastomusiikista vastaavaksi johtajaksi noussut nuori Robin Phillips antoi Hawkshawn ja muiden muusikoiden tehdä yhtiön studiossa mitä halusivat.

Syntyi muutama kirjastomusiikin kirkkaimmista klassikoista, sittemmin The Mohawks -nimen alla julkaistut The Champ, Beat Me til I’m Blue sekä Senior Thump . Kappaleista etenkin The Champ on yksi kierrätetyimmistä kirjastomusiikkilevytyksistä, sitä on sämplätty sadoille hiphop-biiseille.

Eurooppa – kirjastomusiikin kehto

Tipa Hiihtopipo nostaa hänkin Alan Hawkshawn yhdeksi alan kovimmista tekijöistä. Hänelle rakkaimmat säveltäjät löytyvät muutenkin Euroopasta.

– Brittiläisistä nostaisin Hawkshawn ja Brian Bennettin lisäksi esiin myös Alan Parkerin, joka teki paljon musiikkia KPM Musicille, mutta perusti sittemmin oman Themes International Musicin. Se on mielestäni yksi parhaista levylafkoista, siellä tehtiin pelkästään kovaa kamaa eikä hajonta eri genrejen välillä ole kovin suurta. Italialaisista kirjastomusiikin säveltäjistä Ennio Morricone on tietysti omaa luokkaansa, mutta itselleni tärkeitä ovat myös Alessandro Alessandroni, Stefano Torossi, veljekset Guido ja Maurizio De Angelis, Riz Ortolani ja Stelvio Cipriani. Ranskalaisista ainakin Janko Nilović ja Roger Roger, Hiihtopipo luettelee.

– Ja tuossa siis vain eurooppalaisia tekijöitä, Yhdysvalloissa ja Kanadassa kirjastomusiikkia tehtiin myös, mutta pienemmässä mittakaavassa. Italia on ollut tämän musan kehto, ehkä siksi, että se on vahvasti leffamaa.

Kansitaide herättää kiinnostuksen

Kirjastomusiikkiin hurahtaneet keräilijät ovat vuosien saatossa nähneet valtavasti vaivaa metsästäessään tietoja levyillä soittavista muusikoista. Levyjen kansissa ei mainita soittajien nimiä, eikä toisinaan paljon muutakaan. Joissakin tapauksissa taas täysin absurdi pseudotieteellinen kansitaide tarjoaa enemmän kiihoketta kuin itse levy.

Juuri levyjen kannet saivat brittiläisen alan pioneerin Jonny Trunkin alun perin kiinnostumaan kirjastomusiikista. Hän on julkaissut kirjastomusiikkiäänitteitä oman levy-yhtiönsä kautta sekä tehnyt eri musiikkikirjastoja ja vinyylien kansitaidetta esittelevän The Music Library -kirjan.

– 90-luvun alussa törmäsin vinyylilevyyn, jonka kansitaide oli tieteellisen ja akateemisen näköinen. Se näytti levyltä, joka oli tehty jotain tarkoitusta varten, ei niinkään ostettavaksi ja kuunneltavaksi. Etukannessa ei ollut kuvaa artistista, vaan siinä kerrottiin millaisiin tilanteisiin levyn musiikki sopii käytettäväksi, Trunk kertoo Ràdio Web MACBAn haastattelussa.

Eri tunnetilat olivat avainsanoina entisaikojen tuotantomusiikkilevyissä samaan tapaan kuin nykyään netin musiikkikirjastoissa.

Valikoima levynkansia katalogimusiikista
Valikoima levynkansia katalogimusiikista Kuva: Tipa Hiihtopipo / Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail,musiikki,DJ

Kirjastomusiikin kulta-aikaan kurkistetaan piakkoin myös dokumenttielokuvassa. Yhdysvaltalainen muusikko Shawn Lee on jo vuosien ajan kiertänyt maailmaa kuvausryhmän kanssa haastattelemassa 60- ja 70-luvuilla kirjastomusiikkia tehneitä muusikoita.

Tuoreessa nettihaastattelussa Lee lupailee dokumentista jonkinlaista versiota jo vuoden 2017 loppuun mennessä.

Katalogimusiikkia tehdään edelleen jatkuvasti. Musiikkia tarvitaan eri tarkoituksiin loputtomasti. Toisinaan kirjastomusiikki on pelkästään jäljitellyt päivän hittien soundia, mutta sen piirissä on tehty myös rohkeita kokeiluja, joita menestyneet artistit eivät ole uskaltaneet tai kyenneet tekemään.

Pohdin ääneen Tipa Hiihtopipolle mahtaako lauluista, joita kuulen lähikaupassani, tulla joskus yhtä himoittua kuin 60- ja 70-lukujen kirjastomusiikin helmistä.

– Kaikkihan on mahdollista. Itse en näkisi noin tapahtuvan, mutta eihän sitä tiedä miten perverssiä porukkaa täällä on 30 vuoden kuluttua. Ja ehkä niin on ajateltu myös silloin 45 vuotta sitten, että ei tämä musa kiinnosta ketään sitten kun mainokset ovat lakanneet pyörimästä ja tv-sarjat päättyneet.