Darja Petuhovalla on varmat otteet. AK-47 -rynnäkkökiväärin osat irtoavat sujuvasti pöydälle. Ase kasataan nopeasti takaisin. Kyseessä on perusharjoitus, jota toistetaan lukemattomia kertoja jokaisessa armeijassa. Darja Petuhova ei kuitenkaan ole armeijassa. Hän on irkutskilainen koululainen ja uuden nuorisojärjestön Junarmijan aktiivijäsen.
Junarmija eli Nuorten armeija perustettiin pari vuotta sitten Venäjän puolustusministeriön aloitteesta. Tavoitteena on kasvattaa nuoria isänmaallisessa hengessä ja opettaa käytännön maanpuolustustaitoja. Järjestön toiminta muistuttaa neuvostoaikoina koulujen opetusohjelmassa ollutta sotilasvalmennusta.
Darja Petuhovan mielestä sotataidot ovat tarpeen maailmantilanteen kärjistymisen takia. Petuhovan mukaan erityisesti Yhdysvallat uhkaa Venäjää ja saattaa aloittaa sodan, jos esimerkiksi Venäjä vähentää öljyn tai kaasun toimituksia.
Junarmijan aktivistit eivät ole poikkeus. Sotaretoriikasta on tullut Venäjällä osa poliittista arkipäivää jo pelkästään siitä syystä että maa on mukana kahdessa sodassa: Ukrainassa ja Syyriassa.
Voitonpäivän paraatissa toukokuussa presidentti Vladimir Putin muistutti, että Venäjän armeija on valmiina torjumaan minkä tahansa hyökkäyksen, aivan kuten puna-armeija yli 70 vuotta sitten.
Viittaus historiaan ja natsi-Saksasta saavutettuun voittoon on tärkeä. Kremlin näkökulman mukaan Venäjä ei itse ole uhka naapureille, vaan on itse länsimaiden aggression kohteena - kuten yli 70 vuotta sitten.
Sotaan ja erilaisiin uhkakuviin viitataan poliitikkojen puheissa ja myös televisiossa tämän tästä.
Kirjailija Vladimir Voinovitšin mukaan sotapropaganda on vaarallista, sillä ihmiset tottuvat siihen ja alkavat pitää sotaa oikeasti mahdollisena. Venäjän esittäminen uhrina ja aggression kohteena mahdollistaa sen, että taloudelliset vaikeudet ja muut ongelmat voidaan aina selittää pahantahtoisten vihollisten syyksi.
Toinen maailmansota, jota Venäjällä kutsutaa suureksi isänmaalliseksi sodaksi, on poliittista käyttövoimaa tänä päivänä. Samasta syystä diktaattori Josif Stalinin imago on pikkuhiljaa muuttunut myönteiseksi. Yhä useammin Stalinia muistellaan taitavana sotapäällikkönä ja maan teollistajana eikä suinkaan vainoharhaisena despoottina, joka tapatti miljoonia viattomia neuvostokansalaisia.
Historiaa ja Neuvostoliiton suuruutta Putinin Venäjällä hyödynnetään kuitenkin valikoivasti. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Neuvostoliiton syntymään johtaneesta lokakuun vallankumouksesta. Vuoden 1917 vallankumousta ei Venäjällä juurikaan juhlita. Syy on yksinkertainen. Yhä itsevaltaisemmin Venäjää johtava Putin vannoo vakauden nimiin ja vallankumous on vakauden vastakohta. Vallankumous tuo mieleen Ukrainan Maidanin tai arabikevään, joita Venäjän johto inhoaa. Siksi myös lokakuun vallankumouksen vuosipäivä menee katseella ohi.
Marko Lönnqvist
