Hyppää pääsisältöön

Kakkoskonsertot ansaitusti etualalla

Dmitri Shostakovitsh ja Bohuslav Martinů sävelsivät kumpainenkin kaksi Sellokonserttoa, ja kummallakin Ensimmäinen konsertto on se, jota yleensä kuulee esitettävän ja levytettävän. Toiset, myöhäisemmät konsertot pääsevät levylle yleensä ensin tulleen kylkiäisenä. Aikamme hienoimpiin solisteihin lukeutuva Christian Poltéra on levyttänyt Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin kanssa nyt ne Toiset konsertot ja päästänyt ne kertaheitolla näyttävämpien sisarustensa varjosta.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Shostakovitshin huikean tunnelmallinen ja sisäisiä merkityksiä henkivä Sellokonsertto nro 2 syntyi Ensimmäisen konserton lailla säveltäjän hyvälle ystävälle Mstislav Rostropovichille. Vuosi oli 1966, seitsemän vuotta Ensimmäisen konserton jälkeen. Se sisältää ukrainalaisen katumyyjän laulun muodossa viitteen niin säveltäjän lapsuuteen kuin Shostakovitshin ja Rostropovitshin väliseen ystävyyteen. Konserton soinnillinen maailma tummine jousineen, kirkkaine puupuhaltimineen, lyömäsoittimineen ja harppuineen on hyvin eriytynyt ja persoonallinen.

Poltéra ja Gilbert Vargan johtamat berliiniläiset saavuttavat tunnelmien syvät äärilaidat sekä Shostakovitshin hitaasti hengittävät laajat kaarrokset ihailtavasti. Musiikista on äänityksessä onnistuttu vangitsemaan sekä tumma syvä sointi että jouhien rahina; ne sekä pizzicatot ja lyömäsoittimet soivat mukavasti perinteisessä berliiniläisessä äänityspaikassa, Berliinin Dahlemin Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Yleensä olen kiitellyt Bis-levy-yhtiön panostusta äänitykseen ja sointiin; tällä kertaa sointi vaikuttaisi jostain syystä toimivan paremmin stereona kuin hivenen hailakaksi käyvänä Surroundina.

Bohuslav Martinůn uusklassinen, positiivisen raikkaasti alkava Sellokonsertto nro 2 on oiva vastinpari Shostakovitshin tummalle konsertolle. Se edustaa Martinůn amerikkalaista kautta suositun Neljännen sinfonian tapaan soiden myötäkorvaan ja nostalgisestikin. Toinen sellokonsertto syntyi Martinůn kynästä parikymmentä vuotta ennen postuumia ensiesitystään vuonna 1965.

Jokin toinen orkesteri – ehkäpä rytmisesti ketterämpi ja svengaavampi – voisi saada Martinůn musiikista enemmän irti kuin hivenen flegmaattiset berliiniläiset. Mutta teos pysyy onneksi hyvin jaloillaan näinkin; moitteen vastapainoksi musiikin punainen lanka on läsnä yksittäisistä osuuksista läpi fraasien. Lopulta, on upeaa kuulla tämäkin vähemmän soitettu mutta sitäkin hienompi teos Christian Poltéran korkealuokkaisena, inspiroituneena ja paneutuneena tulkintana.

Dmitri Shostakovitsh: Konsertto nro 2 sellolle ja orkesterille. Bohuslav Martinů: Konsertto nro 2 sellolle ja orkesterille. - Christian Poltéra, sello, ja Berliinin saksalainen sinfoniaorkesteri, joht. Gilbert Varga. (Bis, BIS-2257)

Kuuntele Uudet levyt 29.9.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

  • Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa.