Hyppää pääsisältöön

Lyyrikon unohdettuja lauluja

Yrjö Kilpinen on suomalaisista laulusäveltäjistä ainoa, joka todella pääsi murtautumaan kansainväliseksi tekijäksi saksankielisen Liedin maailmassa. Häntä voikin helposti pitää Kuulan ja Sibeliuksen jälkeen merkittävimpänä suomalaisena laulusäveltäjänä. Niinpä Kansalliskirjaston arkistossa piilossa uinuneiden Kilpisen laulujen kaivaminen esiin ja toimittaminen laulukuntoon on kansallinen kulttuurinen teko, ja ne ansaitsevat luonnollisesti myös tasokkaan levytyksen.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Sopraanot Hedvig Paulig ja Jenni Lättilä sekä baritonit Jaakko Kortekangas sekä Jouni Kokora tekevät Kilpisen laulumusiikin parissa tasalaatuista työtä pianisteinaan mainiot Kristian Attila sekä Kirill Kozlovski. Ruotsin-, saksan- ja suomenkieliset laulut vuorottelevat hyvässä järjestyksessä, eikä mukana juurikaan ole heikompia sävellyksiä. Suomenkielisistä lauluista erityisesti heti Toisen maailmansodan jälkeen Katri Valan teksteihin kirjoitetut laulut vaikuttavat inspiroituneilta ja vahvoilta; saksankielisissä soi ehkä selvimmin Kilpisen saksalaisvaikutteet. Wienissä ja Berliinissä opiskellut säveltäjä oli kovassa kurssissa Kolmannen valtakunnan musiikkielämässä – mutta häntä ihailtiin myös Lontoossa.

Moni-ilmeisyys, eklektisyys erilaisten sävellyksellisten vaikutteiden suhteen, tekee tästä 25 laulun albumista miellyttävän vaihtelevan kokemuksen, ja oma tärkeä osansa in kolmella eri kielellä kirjoitettu pääasiassa varsin korkealuokkainen runous. Kilpinen oli voimakasotteinen lyyrikko, ja voimakasotteisia ovat myös tämän levyn tulkinnat. Onneksi oopperalavalta tuttujen laulajien tulkinnat pysyvät pääosin liedmäisen herkkinä paikoin aika vaativiin mittoihin ulottuvissa lauluissa.

Kilpisen liikkumista historian kyseenalaisimmissa kulttuuripiireissä ei toki pidä unohtaa, häntä on pidetty taiteilijoistamme myötämielisimpänä kansallissosialistien suuntaan – ennen vuotta 1945. Hänen musiikkiinsa ei tästä toki tiedä mitään, edes runouden tasolla. Ottamatta poliittisesti kantaa voin mieluusti nostaa tämän oivallisen laulusäveltäjän tuotannon arvoonsa ja toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi nyt esiin kaivetut ja toimitetut “uutuudet” aiemmin tunnettujen rinnalle.

“Yrjö Kilpinen – ‘Uusia’ lauluja”. - Jenni Lättilä, Hedvig Paulig, sopraano, Jouni Kokora, Jaakko Kortekangas, baritoni, sekä Kristian Attila, Kirill Kozlovski, piano. (Nova Records, NRECD-19)

Kuuntele Uudet levyt 29.9.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.