Hyppää pääsisältöön

Aho kehittyy edelleen

Säveltäjä Kalevi Aho alkaa olla kokenut konkari. parikymmentä sinfoniaa, kohta kolmekymmentä konserttoa ja pakettiautollinen kamarimusiikkia. Ura jatkuu tuotteliaana, mutta Aho ei suinkaan kaavi laarinpohjia, vaan kehittyy: ilmaisu on jatkuvasti avartunut, kirkastunut ja vähän tiivistynytkin, ja Aho on malttanut vähentää jopa hänelle niin rakasta äänenpainetta. Levy-yhtiö BISin kelpaa siis Ahoa julkaista, etenkin kun sarjan uusimman levyn keskiössä on mainio konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille.

Kalevi Aho / Saksofonikonsertto
Kalevi Aho / Saksofonikonsertto Uudet levyt

Teos on omistettu Anders Paulssonille, jonka herkkä, ECM-henkinen tulkintatyyli lienee ohjannut konserttoa siinä missä sopraanosaksofoninen pehmeä diskanttisointikin. Hiljaisia, salaperäisiä sävyjä on enemmän kuin Aholla aikoihin, ja hyvä niin, koska Paulsson saa ladattua niihinkin kaiken tarvittavan intensiteetin. Paulsson kuljettaa ja sävyttää melodioita loisteliaasti, ja muutamat multifonikohdat hän toteuttaa todella sointuisasti ja luontevasti. Siitä lienee kiittäminen myös Ahoa, joka on aina perehtynyt soolosoittimiin huolella, mutta nykyään myös säveltää soittimille myötäkarvaan.

Kamariorkesterin tehtävänä konsertossa on luoda solistille kuulaita akvarellitaustoja ja välillä osallistua vuoropuheluun kirkkailla sektiosooloilla, ja siinä Lapin kamariorkesteri onnistuu mainiosti. Muutamat koko orkesterin välikkeet tosin tuntuvat heikoilta, mikä johtunee osaksi myös liiankin herkästä äänitysotteesta. Viimeisen osan hiipivässä prestossa orkesteri pääsee sentään esittelemään rytmistä ja soinnillista terävyyttään.

Kovempaan puntariin rovaniemeläiset joutuvat Ahon kvintetossa. Teos on sävelletty pianolle sekä puupuhallinkvintetille ilman huilua, eli samalle kokoonpanolle kuin Mozartin vastaava kvintetto. Lapin kamariorkesterin puupuhallinkvintetissä ei soita maailmanluokan solisteja, mutta heillä on harjoitusmotivaatiota, kunnianhimoa ja uskallusta vastuunottoon. Tuloksena on hallittu esitys, jonka värikkyys osaltaan perustuu Ahon taiturimaiseen soitinnukseen. Vain lopun burleskissa yksittäisten soittajien teknisen osaamisen rajat tulevat vastaan, mutta rytminen draivi kuljettaa yksityiskohtien ohitse.

Konsertto ja kvintetto ovat muutaman vuoden takaa, toisin kuin levyn kolmas kappale, Solo 1 sooloviululle vuodelta 1975. Kappale tuntuu täyteraidalta, ja lähinnä tähdentää Ahon kehittymistä olemalla liian vaikea, liian meluisa ja liian täynnä materiaalia. Jaakko Kuusisto soittaa kyllä loisteliaasti, ja etenkin hänen oktaavikulkunsa ovat säkenöivän puhtaita, mutta esimerkiksi alun urkupiste-pariäänet on sävelletty aivan liian herkiksi soittaa.

Hallittua levykokonaisuutta ei siis synny, mutta erinomaiset perustulkinnat silti.

Kalevi Aho: Konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille; Kvintetto oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle; Solo I. - Anders Paulsson, sopraanosaksofoni, Jaakko Kuusisto, viulu, ja Lapin kamariorkesteri, joht. John Storgårds. BIS-2216.

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.