Hyppää pääsisältöön

Aho kehittyy edelleen

Säveltäjä Kalevi Aho alkaa olla kokenut konkari. parikymmentä sinfoniaa, kohta kolmekymmentä konserttoa ja pakettiautollinen kamarimusiikkia. Ura jatkuu tuotteliaana, mutta Aho ei suinkaan kaavi laarinpohjia, vaan kehittyy: ilmaisu on jatkuvasti avartunut, kirkastunut ja vähän tiivistynytkin, ja Aho on malttanut vähentää jopa hänelle niin rakasta äänenpainetta. Levy-yhtiö BISin kelpaa siis Ahoa julkaista, etenkin kun sarjan uusimman levyn keskiössä on mainio konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille.

Kalevi Aho / Saksofonikonsertto
Kalevi Aho / Saksofonikonsertto Uudet levyt

Teos on omistettu Anders Paulssonille, jonka herkkä, ECM-henkinen tulkintatyyli lienee ohjannut konserttoa siinä missä sopraanosaksofoninen pehmeä diskanttisointikin. Hiljaisia, salaperäisiä sävyjä on enemmän kuin Aholla aikoihin, ja hyvä niin, koska Paulsson saa ladattua niihinkin kaiken tarvittavan intensiteetin. Paulsson kuljettaa ja sävyttää melodioita loisteliaasti, ja muutamat multifonikohdat hän toteuttaa todella sointuisasti ja luontevasti. Siitä lienee kiittäminen myös Ahoa, joka on aina perehtynyt soolosoittimiin huolella, mutta nykyään myös säveltää soittimille myötäkarvaan.

Kamariorkesterin tehtävänä konsertossa on luoda solistille kuulaita akvarellitaustoja ja välillä osallistua vuoropuheluun kirkkailla sektiosooloilla, ja siinä Lapin kamariorkesteri onnistuu mainiosti. Muutamat koko orkesterin välikkeet tosin tuntuvat heikoilta, mikä johtunee osaksi myös liiankin herkästä äänitysotteesta. Viimeisen osan hiipivässä prestossa orkesteri pääsee sentään esittelemään rytmistä ja soinnillista terävyyttään.

Kovempaan puntariin rovaniemeläiset joutuvat Ahon kvintetossa. Teos on sävelletty pianolle sekä puupuhallinkvintetille ilman huilua, eli samalle kokoonpanolle kuin Mozartin vastaava kvintetto. Lapin kamariorkesterin puupuhallinkvintetissä ei soita maailmanluokan solisteja, mutta heillä on harjoitusmotivaatiota, kunnianhimoa ja uskallusta vastuunottoon. Tuloksena on hallittu esitys, jonka värikkyys osaltaan perustuu Ahon taiturimaiseen soitinnukseen. Vain lopun burleskissa yksittäisten soittajien teknisen osaamisen rajat tulevat vastaan, mutta rytminen draivi kuljettaa yksityiskohtien ohitse.

Konsertto ja kvintetto ovat muutaman vuoden takaa, toisin kuin levyn kolmas kappale, Solo 1 sooloviululle vuodelta 1975. Kappale tuntuu täyteraidalta, ja lähinnä tähdentää Ahon kehittymistä olemalla liian vaikea, liian meluisa ja liian täynnä materiaalia. Jaakko Kuusisto soittaa kyllä loisteliaasti, ja etenkin hänen oktaavikulkunsa ovat säkenöivän puhtaita, mutta esimerkiksi alun urkupiste-pariäänet on sävelletty aivan liian herkiksi soittaa.

Hallittua levykokonaisuutta ei siis synny, mutta erinomaiset perustulkinnat silti.

Kalevi Aho: Konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille; Kvintetto oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle; Solo I. - Anders Paulsson, sopraanosaksofoni, Jaakko Kuusisto, viulu, ja Lapin kamariorkesteri, joht. John Storgårds. BIS-2216.

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Vuonna 2005 perustettu Chiaroscuro-kvartetti (Alina Ibragimova ja Pablo Hernán Benedí, viulu, Emilie Hörnlund, alttoviulu, Claire Thirion, sello) on aiemmilla äänitteillään viihtynyt pitkälti wieniläisklassisen ohjelmiston parissa.

  • Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Rued Langgaardin (1893–1952) massiivisessa yli 400 teosta käsittävässä tuotannosta riittää halukkaille pöyhittävää vielä pitkäksi aikaa.

  • Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    BBC:n filharmonisen orkesterin sekä kapellimestari John Wilsonin yhteistyö Aaron Coplandin (1900–1990) verraten laajan orkesterituotannon parissa jatkuu. Neljännessä julkaisussa huomio keskittyy erityisesti säveltäjän lähes neljänkymmenen minuutin kestoiseen kolmanteen sinfoniaan.

  • Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Tanskalainen säveltäjä ja etnomusikologi Poul Rovsing Olsen (1922–1982) aloitti tyylillisesti aikansa hengessä kaksitoistasävelisyydellä, mutta pyrkimys ilmaisun selkeyteen ja helpompaan omaksuttavuuteen johti siitä luopumiseen 60-luvulla.