Hyppää pääsisältöön

Aho kehittyy edelleen

Säveltäjä Kalevi Aho alkaa olla kokenut konkari. parikymmentä sinfoniaa, kohta kolmekymmentä konserttoa ja pakettiautollinen kamarimusiikkia. Ura jatkuu tuotteliaana, mutta Aho ei suinkaan kaavi laarinpohjia, vaan kehittyy: ilmaisu on jatkuvasti avartunut, kirkastunut ja vähän tiivistynytkin, ja Aho on malttanut vähentää jopa hänelle niin rakasta äänenpainetta. Levy-yhtiö BISin kelpaa siis Ahoa julkaista, etenkin kun sarjan uusimman levyn keskiössä on mainio konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille.

Kalevi Aho / Saksofonikonsertto
Kalevi Aho / Saksofonikonsertto Uudet levyt

Teos on omistettu Anders Paulssonille, jonka herkkä, ECM-henkinen tulkintatyyli lienee ohjannut konserttoa siinä missä sopraanosaksofoninen pehmeä diskanttisointikin. Hiljaisia, salaperäisiä sävyjä on enemmän kuin Aholla aikoihin, ja hyvä niin, koska Paulsson saa ladattua niihinkin kaiken tarvittavan intensiteetin. Paulsson kuljettaa ja sävyttää melodioita loisteliaasti, ja muutamat multifonikohdat hän toteuttaa todella sointuisasti ja luontevasti. Siitä lienee kiittäminen myös Ahoa, joka on aina perehtynyt soolosoittimiin huolella, mutta nykyään myös säveltää soittimille myötäkarvaan.

Kamariorkesterin tehtävänä konsertossa on luoda solistille kuulaita akvarellitaustoja ja välillä osallistua vuoropuheluun kirkkailla sektiosooloilla, ja siinä Lapin kamariorkesteri onnistuu mainiosti. Muutamat koko orkesterin välikkeet tosin tuntuvat heikoilta, mikä johtunee osaksi myös liiankin herkästä äänitysotteesta. Viimeisen osan hiipivässä prestossa orkesteri pääsee sentään esittelemään rytmistä ja soinnillista terävyyttään.

Kovempaan puntariin rovaniemeläiset joutuvat Ahon kvintetossa. Teos on sävelletty pianolle sekä puupuhallinkvintetille ilman huilua, eli samalle kokoonpanolle kuin Mozartin vastaava kvintetto. Lapin kamariorkesterin puupuhallinkvintetissä ei soita maailmanluokan solisteja, mutta heillä on harjoitusmotivaatiota, kunnianhimoa ja uskallusta vastuunottoon. Tuloksena on hallittu esitys, jonka värikkyys osaltaan perustuu Ahon taiturimaiseen soitinnukseen. Vain lopun burleskissa yksittäisten soittajien teknisen osaamisen rajat tulevat vastaan, mutta rytminen draivi kuljettaa yksityiskohtien ohitse.

Konsertto ja kvintetto ovat muutaman vuoden takaa, toisin kuin levyn kolmas kappale, Solo 1 sooloviululle vuodelta 1975. Kappale tuntuu täyteraidalta, ja lähinnä tähdentää Ahon kehittymistä olemalla liian vaikea, liian meluisa ja liian täynnä materiaalia. Jaakko Kuusisto soittaa kyllä loisteliaasti, ja etenkin hänen oktaavikulkunsa ovat säkenöivän puhtaita, mutta esimerkiksi alun urkupiste-pariäänet on sävelletty aivan liian herkiksi soittaa.

Hallittua levykokonaisuutta ei siis synny, mutta erinomaiset perustulkinnat silti.

Kalevi Aho: Konsertto sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille; Kvintetto oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle; Solo I. - Anders Paulsson, sopraanosaksofoni, Jaakko Kuusisto, viulu, ja Lapin kamariorkesteri, joht. John Storgårds. BIS-2216.

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.