Hyppää pääsisältöön

Gambamusiikin eksentrikko

Rakastan renessanssin gambamusiikkia monesta syystä, ainakin siksi että sen erikoiset harmoniat ja oudot käänteet tuntuvat raikkailta. Usein kummallisuudet jäävät pilkahduksiksi keskellä tylsää kauneutta, mutta Christopher Tyen consort-musiikissa outous hyppää välittömästi silmille, niin äärimmäisiä ovat säveltäjän edesottamukset, ja niin tiheässä. Ei ihme, että gambamusiikin ykkösryhmä Phantasm on intoutunut tekemään kokonaislevytyksen Tyen consort-musiikista.

Christopher Tye / Consort Music
Christopher Tye / Consort Music Uudet levyt

Tye tunnettiin jo omana aikanaan eksentrisenä säveltäjänä, joka seurasi omia päähänpistojaan. Hän antoi kappaleilleen sellaisia lisänimiä kuin "Trust", "Believe me" ja "Seldom Seen", ilmeisesti vakuuttaakseen soittajille, ettei nuoteissa ole virheitä - ja ihan syystä. Tarjolla on vapaasti kelluvia rytmitiheikköjä, harmonioista ja tahtilajeista piittaamatta eteneviä cantus firmuksia sekä härskiä pilantekoa kromatiikan säännöistä.

Hengästyttävän outouden takia Tyeta on syytetty herkkyyden puutteesta ja itsetarkoituksellisesta kikkailusta, mutta ainakin omasta mielestäni Tyen musiikki on lähes pelottavan tunteikasta. Ne tunteet vain eivät ole selviä ja kirkkaita, vaan sekoittuneita ja ristiriitaisia. Niiden ilmaiseminen consort-musiikin tiukan perinteen sisällä vaati äärimmäisiä keinoja, minkä sille mahtaa.

Viiden gamban Phantasm-yhtye edustaa juuri consort-musiikin tiukkaa perinnettä, sen brittiläistä, henkevän akateemista siipeä. Soitto on rikkeetöntä ja puhdasta, ja se miten kevyen täsmällisesti viisikko navigoi Tyen labyrinteissa kertoo pitkästä kokemuksesta. Äänityksessä gambat särisevät herkullisen pehmeästi. Kuitenkin jään kaipaamaan rajumpaa artikulointia sekä modernimpien soittotekniikoiden ja sointien kokeilua, koska Tye tuntuu antavan siihen mahdollisuuden. Phantasmissa on mukana kaksi hullua suomalaista, Mikko Perkola ja Markku Luolajan-Mikkola, mutta se ei taida olla tarpeeksi.

Christopher Tye: Complete Consort Music. - Phantasm. (Linn, CKD 571)

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.