Hyppää pääsisältöön

Steven Isserlisin vanhat hyveet, uusi pahe

Steven Isserlis on yksi sellon tähdistä, ja kiertänyt radallaan jo niin pitkään, että aloittaa toista kierrosta. Uudella levyllä Isserlis nimittäin soittaa Joseph Haydnin kaksi sellokonserttoa, jotka hän levytti ensimmäisen kerran kaksikymmentä vuotta sitten. Onkin paikallaan pohtia, mikä on muuttunut - ja onko uusintakierros lainkaan tarpeen.

Steven Isserlis / Haydn & Bach
Steven Isserlis / Haydn & Bach Uudet levyt

Isserlis on sikäli erikoinen moderni jousisoittaja, että hänet tunnistaa. Hänen suolikielisen sellonsa ylärekisterissä äänen ydintä somistaa pehmeä särinä, ja alimmainen C-kieli puolestaan röhähtelee tukevasti. Isserlis soittaa rikkeettömän puhtaasti sekä korkeissa että nopeissa paikoissa, ja osaa käyttää jousta ilmavasti ilman että ääni menee liikaa rikki.

Isserlisin tunnistaa myös hyvästä mausta. Haydnin konserttoihin hän on tehnyt omat kadenssit, joissa kuljetaan dominantilta toonikalle tavallista tyylikkäämmin. Lisäksi levyn pikku täytekappaleet Mozartilta ja Boccherinilta on valittu erittäin osuvasti.

Mutta uuden levyn rytmiikka tuntuu oudon lepsulta. Heti alussa, Haydnin C-duuri-konserton sisääntulossa pisteellisen nuotin jälkeinen juoksutus on hakusessa, ja sama iskulta myöhästyminen toistuu niin usein, että tuntuu maneerilta. Yleensä Isserlis löytää rubaton jälkeisen iskun paremmin kuin vaikkapa Eino Grön, mutta joissakin kuvioinneissa pulssi hukkuu hetkeksi kokonaan.

Vertailun vuoksi kuuntelin Isserlisin kahdenkymmenen vuoden takaista levytystä samoista konsertoista, ja siinä rytmiikka oli jäntevämpää ja siksi sopivampaa iloluontoiseen musiikkiin. Muuten soitto oli lähes identtistä tempoiltaan ja fraaseiltaan, eikä levyjen perioditietoisia kamariorkesterejakaan oikein erota. Kun vielä vanhempi Sonyn julkaisu oli paremmin äänitetty kuin kumiseva ja kihisevä Hyperion-uutuus, mieleen hiipii erittäin vankka epäilys tämän ja vastaavien uusintaottojen mielekkyydestä. Sinänsä hienoa, että Isserlisin soitto-osaaminen on pysynyt korkealla tasolla, mutta ikävää että hän on muuttunut vain rytmin käsittelyssä, ja suuntaan josta en pidä.

Levyn olemassaolon oikeuttaa Carl Philipp Emanuel Bachin sellokonsertto, jota Isserlis ei ole aiemmin levyttänyt. Sen ääriosien barokkisempi karaktääri pakottaa Isserlisin tiukempaan rytmiikkaan, ja toisaalta hidas osa muunnesointuineen antaa hyvin tilaa romanttiselle tulkintaotteelle.

Joseph Haydn: Sellokonsertot C-duuri ja D-duuri. C.P.E. Bach: Sellokonsertto A-duuri. W.A. Mozart: Geme la tortorella. Luigi Boccherini: Adagio. - Steven Isserlis, sello, ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremen. (Hyperion, CDA68162)

Kuuntele Uudet levyt 6.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.