Münchenin turvallisuuskonferenssin johtaja Wolfgang Ischinger

Suurlähettiläs Wolfgang Ischinger on saksalaisen diplomatian suurmies.

Wolfgang Ischinger arvovaltaisen näköinen mies Wolfgang Ischinger

Hän työskenteli jo kylmän sodan aikana Saksan ulkoministeriössä ulkoministerin henkilökohtaisena neuvonantajana. Ischinger on ohjaillut merkittäviä kansainvälisiä prosesseja, kuten EU:n ja Naton laajentumista sekä Naton ja Venäjän suhteiden uudistamista. Hän johti myös Etyjin välitysneuvotteluja Ukrainan kriisin alkuvaiheessa. Ischinger on johtanut maansa ulkoministeriön neuvotteluja niin Bosnian kuin Kosovon kriiseissä. Wolfgang Ischinger on toiminut useiden maiden hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden strategisena neuvonantajana. Nykyisin hän johtaa Münchenin turvallisuuskonferenssia, joka kutsuu vuosittaiseen suurtamaamiseensa kansainvälisen politiikan tärkeimmät johtohenkilöt.
Kun kerroin eräälle suomalaiselle diplomaatille tapaavani Ischingerin Münchenissä, niin hänen kommenttinsa kuului: missä se Ischinger diplomatian piirissä EI OLISI ollut mukana?
Wolfgang Ischinger on toiminut myös Saksan Pariisin lähetystön poliittisen osaston neuvonantajana. Ranskan presidentti Emmanuel Macronilla on runsaasti uusia ideoita EU:n uudistamiseksi.
Mitkä uudet EU-aloitteet ovat konkreettisesti toteuttamiskelpoisia?

"Unioniin on aivan välttämättä luotava selvästi enemmän resiliessiä eli vastustus- ja selviytymiskykyä äkillisiä kriisejä vastaan. Se koskee erityisesti euro-valuuttajärjestelmän suojaamista. Tämä tapahtuu niin, että joudutetaan pankkiunionin ja fiskaaliunionin saattamista päätökseen.

Sitten on asioita, jotka eivät ole aivan välttämättömiä, mutta ne olisi hyvä silti toteuttaa. Ja nyt puhun ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikasta.
Jo tämän vuoden heinäkuussa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron tekivät merkittäviä pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia päätöksiä. Saksa ja Ranska kehittävät yhdessä kokonaan uuden suihkuhävittäjätyypin. Sen on määrä korvata Saksassa käytössä olevat Eurofighter-koneet ja Ranskassa Rafale-hävittäjät. Mailla on monia muitakin puolustuspoliittisia yhteistyöhankkeita. Viime heinäkuun sopimukset olivat tärkeä signaali siitä, että Ranskalla ja Saksalla on tähtäimessä luoda myös sotilaallisesti ja turvallisuuspoliittisesti entistä toimintakykyisempi Euroopan unioni.
Me elämme EU:ssa puolustuksen ja turvallisuuden aloilla edelleen 1900-luvun aikaisten periaatteiden mukaan. Jokaisella jäsenmaalla on oma pieni armeijansa, oma pieni laivastonsa, omat mini-ilmavoimansa ja näihin pannaan rahaa menemään ihan järjettömällä tavalla.
Koska jokainen ostaa erikseen omat ammuksensa ja rakentaa omat fregattinsa ja helikopterinsa.

Jos kaikki EU-maat tekisivät materiaalitilaukset ja hankinnat yhdessä ja kouluttaisimme myös sotilaamme yhteistuumin, niin voimme säästää suunnattomia summia. Euroopan unioni ylläpitää kuusi kertaa niin paljon asejärjestelmiä kuin Yhdysvallat. Ei ihme, että meidän sotilaallinen iskukykymme on Yhdysvaltoihin verrattuna minimaalinen."

Saksalla ja Ranskalla on vireillä myös yhteisten ilmakuljetusjoukkojen perustaminen. Ne sijoitetaan Normandiaan. Saksan puolustusvoimat tarvitsee uutta investointirahaa 10-12 miljardia euroa.
Se on on paljon rahaa, sillä lisäys korottaisi puolustusbudjettia miltei kolmanneksella nykyisestä 37 miljardin euron määrästä. Saksa käyttää puolustusmenoihinsa nyt 1,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Kun Saksa puhuu EU:n puolustuksen tehostamisesta, niin missä viipyvät varat maan oman armeijan tarpeisiin?

"Ensinnäkin. Saksan liittotasavalta on velvollinen täyttämään sitoumuksena Pohjois-Atlantin liitto Natoa kohtaan. Saksan tulee suunnata vuoteen 2024 mennessä kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.
Tämän puolustusmenojen nostamisen on liittokansleri Merkel myös useampaan kertaan vahvistanut. Ja liittotasavalta on toden totta aloittanut puolustusmenojensa kasvattamisen parin viime vuoden aikana. Ja minä suorastaan puhkun optimismia sen puolesta, että mikä hyvänsä hallitus Merkelin johdolla syntyykin, se tulee jatkamaan tällä kurssilla."

Näettekö merkkejä siitä, että Saksan uusi, todennäköisesti CDU / CSU:n, vihreiden ja liberaalien tuella syntyvä hallituskoalitio olisi valmis investoimaan enemmän varoja puolustukseen, kuin hallituskautensa päättävä suuri koalitio?

"Nyt meidän täytyy ensin asettaa seuraava kysymys: onko nyt kyse sitä, että pannaan vain lisää rahaa menemään. Vai siitä, että annetaan lisää varoja entistä älykkäämpiin puolustushankkeisiin? Ja tämä toinen kysymys on kiinnostavampi. Voimmeko käyttää puolustus-euromme tehokkaammin sillä tavalla, että noudatamme kumppaneidemme kanssa ”pooling and sharing” - periaatetta. Eli samojen sotilastarvikkeiden ja varusteiden yhteiskäytön ideaa.
Aiheesta löytyy jo melkoinen joukko esimerkkihankkeita. Yksi parhaimmista on useiden EU-maiden yhteishanke, missä hallinnoidaan yhdessä eri armeijoiden ilmakuljetuskapasiteettia. Tämä on suurenmoinen menetelmä, koska lentokoneet eivät makaa kentällä silloin kun niiden isäntämaalla ei ole mitään kuljetettavaa. Vaan koneet lainataan toiselle maalle, jolla on tuolloin tarvetta kuljetuksille.

Enemmän yhteistoimintaa ja ennen kaikkea enemmän eri maiden armeijoiden yhdessä suorittamia hankintoja! Siinä voi säästää paljon rahaa.
Johtamani Münchenin turvallisuuskonferenssi on tehnyt tästä laskelmat yhdessä yritys- ja strategiatutkimuslaitos McKinseyn kanssa. Sotilaallisten hankintojen piirissä saavutettavat säästövaikutukset EU:ssa voivat olla kokonaisuudessaan 10 – 15 miljardia euroa. Eli sen sijaan, että jokainen maa tekee puolustushankintansa erikseen, voidaan ammusten, kuorma-autojen, aseiden ja muiden puolustustarvikkeiden hankinnat keskittää yhteen.
Näin voidaan siis saavuttaa merkittäviä synergia-etuja . Ja olen aivan varma, että Saksa ja Ranska näyttävät mallia tällä alueella – ja ne kutsuvat myös muut EU:n jäsenmaat mukaan."

Venäjän presidentti Vladimir Putin yllätti taannoin diplomaattipiirit kertomalla näkemyksestään, jonka mukaan Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaajia olisi mahdollista kutsua Donbassin taistelualueelle Ukrainaan.

"Putinin lausuma osoittaa, että Ukrainan asioita on mahdollisuus saada hieman liikkeelle. En halua spekuloida sen kanssa, josko asiassa onnistutaan löytämään kompromissi venäläisen ja ukrainalaisen näkemyksen välillä. Maiden positiot ovat kaukana toisistaan. Meidän sympatiamme Saksassa ovat tuntuvasti lähempänä ukrainalaisten huolia kuin venäläisten ehdotuksia."

Miksi Putin tekee ehdotuksensa YK:n rauhanturvaoperaatiosta Ukrainassa?

"Minun vaikutelmani on, että Moskovassa on herätty yhä selvemmin huomaamaan, että Ukrainan seikkailu aiheuttaa jatkuvasti lisää kustannuksia. Eikä ainoastaan taloudellisia kustannuksia.
Myös Ukrainan sodan poliittinen hinta Venäjälle kasvaa. Ukrainan konflikti sitoo venäläisen diplomatian voimia monella tavalla. Lännen julistamat Venäjän vastaiset sanktiot ja kauppasaarto ovat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän siedettäviä. Mutta ne maksavat Venäjän taloudelle joka vuosi aina vähän enemmän.
Kaiken lisäksi on venäläinen erittäin aktiivinen ulkopolitiikka saavuttanut mittasuhteet, jotka saattavat olla Venäjälle hiukan liian suuret.
Venäjällä on useilla suunnilla maailmaa monta rautaa tulessa, kuten Ukrainassa ja Syyriassa.
Emme saa unohtaa, että Venäjän Federaatio vuonna 2017 on taloudellisesti katsottuna kääpiö. Se on hiukan suurempi talous kuin Espanja. Mutta pienempi kuin esimerkiksi Italia."

Tunteeko Vladimir Putin itsenä eristetyksi?

"Putin tietää oikein hyvin, että hänen sitoutumisensa ja sekaantumisensa Ukrainassa on epäonnistunut. Jos tavoitteena on estää Ukrainan suuntautuminen läntteen, niin Putin on saavuttanut täsmälleen vastakohdan sille mitä hän halusi. Ukraina haluaa nyt Naton jäseneksi. 80 prosenttia ukrainalaisista on vakuuttunut siitä, että maan merkittävin ongelma on Venäjän Ukrainaan suuntaama aggressio.
Toisin sanoen, venäläinen ulkopolitiikka on tehnyt Ukrainasta, maan suurimmasta läntisestä naapurimaasta, Venäjän vihollisen. Ja tämän tapahtui alle kolmessa vuodessa.

Minun silmissäni tämä ei ole menestyksellistä diplomatiaa. Se on epäonnistunutta diplomatiaa.
Uskon Moskovassa olevan viisaita ihmisiä, jotka nyt kysyvät, että miten pääsemme tästä tilanteesta ulos? Onko tämän oltava pysyvä olotila?
Minä sanon, että ei sota Ukrainassa voi jäädä pysyväksi olotilaksi! Tämä on yhtä lailla huono tilanne niin Ukrainalle, Venäjälle kuin Euroopalle. Tämä on nollasummapeliä."

Miltä suunnalta kannattaa etsiä reittejä Venäjän-Ukrainan lukkiutuneen tilanteen avaamiseksi?

"Suomen presidentti Sauli Niinistö on kerännyt suuria ansioita käymällä kahdenkeskisiä neuvotteluja niin Yhdysvaltain presidentti Trumpin, kuin Venäjän presidentti Putinin kanssa. Niinistö
voi-, ja varmaan myös haluaa jatkaa välittäjän roolissa edelleen. Mutta toisaalla Suomi voi toimia Ukrainalle myös esimerkkimaana.

Ei ole lainkaan hyvää ukrainalaista politiikkaa jos maa rakentaa diplomatiansa yksinomaan Nato-jäsenyyden varaan.
Ei ole niin, että vain Nato-jäsenyys on ratkaisu Ukrainan turvallisuusongelmiin.
Sanoin taannoin vieraillessani Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, että katsokaapa kaukaista naapurianne pohjoisessa, katsokaa Suomea. Suomi ei myöskään ole Natossa. Silti Suomi on löytänyt aseman EU:n jäsenenä ja riippumatomana maana. Suomi on onnistunut takaamaan turvallisuutensa suvereenina, itsenäisenä valtiona. Ja sillä on samaan aikaan pitkä raja Venäjän kanssa. Tämä yhdistelmä on siis mahdollinen.
Meidän täytyy sanoa ukrainalaisille ystävillemme yhä uudelleen ja uudelleen: jos te määrittelette itsenne ainoastaan varustuksena ja muurina Venäjää vastaan, niin silloin se raja säilyy pysyvästi suljettuna.

Mutta te tarvitsette toki Venäjän rajan yli käytävää vuorovaikutusta , kauppaa ja kaikkea rajan ylittävää toimintaa ja liikennettä.
Miksi te ukrainalaiset ette voi määritellä itseänne siltana? Samalla tavalla kuin suomalaiset ovat jo vuosikymmenien ajan onnistuneesti tehneet.
Minusta Suomi voi tässä kohdin näytellä erityisen tärkeää roolia juuri siksi koska se ei ole Naton jäsen. Ja koska sillä on kokemusta kanssakäymisestä Venäjän kanssa.
Tässä täysin lukkiutuneessa tilanteessa voi Suomi auttaa Ukrainaa paljon paremmin kuin mitä me saksalaiset Naton jäsenmaana pystymme."

Suomi on aloittanut tänä vuonna kaksivuotisen kautensa Arktisen neuvoston puheenjohtajana.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist kuvaili tämän vuotisessa Münchenin turvallisuuskonferenssin kokouksessa voimakkain sanakääntein niitä sotilaallisia uhkia ja aseellista varustelua, joita Venäjä arktisilla alueilla aiheuttaa.
Turvallisuuspolitiikka ei varsinaisesti kuulu arktisen neuvoston toimialaan. Millaisiin polttopisteisiin Suomen tulisi kiinnittää huomiota Arktisen neuvoston puheenjohtajuusaikanaan?

"Arktisesta alueesta on noussut uusi, tärkeä aihe, joka on virittänyt kattavan turvallisuuspoliittisen keskustelun. Turvallisuuspolitiikka ei ole vain sotilaallista politiikkaa. Kyse on myös ekologisesta turvallisuuspolitiikasta. Turvallisuus koskee myös esimerkiksi merenkulun vapautta. Ilmastonmuutoksen myötä tarjoutuu arktisille alueille pohjoisessa uusia mahdollisuuksia, juuri merenkulun alalla.
Mutta arktinen alue muodostaa myös uusia riskejä, koska alue voi päätyä aivan uudella tavalla sotilaallisen kilpavarustelun ja vastakkainasettelun kohteeksi .
Siksi on tärkeää että työskentelemme keskittyneesti arktisen turvallisuuden hyväksi. Ja olen erityisen ilahtunut sen johdosta että arktisen pyöreän pöydän tapahtuma, jonka Münchenin turvallisuuskonferenssi järjestää nyt lokakuussa Reykjavikissa, käynnistää yhteistyön ei vain isäntämaa Islannin-, vaan myös Suomen hallituksen kanssa.

Münchenin turvallisuuskonferenssi osallistuu Suomen hallituksen järjestämään tapaamiseen
pohjoismaisen yhteistyön ministerin rouva Bernerin kanssa.
Saman teeman käsittely jatkuu helmikuussa 2018 täällä Münchenissä vuosittaisen suuren kokouksemme yhteydessä. Toivottavasti voimme toivottaa myös Suomen hallituksen jäsenet silloin tervetulleeksi Müncheniin."

Voitteko konkretisoida hieman tarkemmin, mitkä ovat arktisen vyöhykkeen keskeisimmät turvallisuusongelmat?

"Venäjä ei ole ainoa maa, joka ottaa sotilaallisia askeleita arktisella alueella. Kyllä siellä on nähty myös amerikkalaisella puolelta ja muiden arktiseen rajoittuvien maiden taholta sotilaallisia varotoimia.
Oleellinen kysymys tässä on: onko kyseessä pelkästään vaara? Vai voimmeko löytää sellaisen yhteisymmärryksen, missä arktinen vyöhyke voidaan julistaa alueeksi, missä emme jatka asevarustelua.
On esimerkiksi sopimuksia sitä, että maapallon etelänapaa ympäröivä Antarktis jätetään sotilaallisen käytön ulkopuolelle. Sitä hyödynnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. Ihan samalla tavalla kuin ulkoavaruuden käyttö on rajoitettu sopimuksilla.
Samoin olisi tärkeää jättää arktinen alue vastavuoroisen asevarustelun ulkopuolelle ja varata alue yhteisesti hyödynnettäväksi vyöhykkeeksi. Minun nähdäkseni arktinen alue on osa maailmanlaajuista yhteisvarantoa, samalla tavalla kuin valtameret.
Tähän asti arktinen alue oli vain tykkänään umpeen jäätynyt. Nyt avautuvat laivaväylät alueen halki ja uusia hyötykäyttömahdollisuuksia löytyy muun muassa kaivostoiminnassa ja muussa luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Jos nyt päästään sopimaan siitä, että nämä alueet ovat yhteistä perintöämme, joka kuuluu yhtä lailla Kanadalle ja Venäjälle, Suomelle ja Norjalle ja monille muille maille, niin silloin olisimme jälleen löytäneet vyöhykkeen, missä itä ja länsi eivät asetu aseistautuneina toisiaan vastaan, vaan pystyvät työskentelemään yhdessä. Tämä on se mahdollisuus, mikä meille tarjoutuu. Eikä se mahdollisuus arktisen alueen kohdalle ole vielä menetetty."

Jorma Mattila