Hyppää pääsisältöön

Lapsen kurittaminen ei kannata, sen tiesi jo Teuvo Pakkala

Kyynel lapsen silmäkulmassa
Kyynel lapsen silmäkulmassa Kuva: Yle / Pekka Sipilä lapsi

Koivuniemen herra on jo Suomessa pantu eläkkeelle, mutta lapsia kasvatetaan edelleen kurittamalla. Ei kannattaisi. Sen osoittavat nykytutkimus ja Teuvo Pakkalan lapsinovellit, jotka hän kirjoitti 1800-luvun lopussa.

Pikku Vappu on hajamielinen. Kun äiti lähettää hänet jollekin asialle, hän useimmiten unohtaa sen. Naapurin rouva saa äidin uskomaan, että kyse on lapsen pahanilkisyydestä, joka korjaantuu vain lisäämällä piiskaamista. Kun Vappu seuraavalla kauppareissulla eksyy mielikuvitusmaailmaansa ja unohtaa hakea puodista äidin pyytämän siirapin, äiti piiskaa tyttöä ankarasti. Rajusta piiskaamisesta tulee kuitenkin äidille itselleen paha mieli ja Vapun edessä hän taittaa vitsakimpun ja työntää sen uuniin. Hän päättää ettei ikinä piiskaa lastaan. Siihen ei olisi enää tarvettakaan: piiskan polttamisen jälkeen Vapun kauppareissut alkavat sujua.

Tarina on peräisin Teuvo Pakkalan novellista Ihme ja kumma, joka on julkaistu vuonna 1895 ilmestyneessä novellikokoelmassa Lapsia. Kokoelman kaikkien novellien päähenkilöinä ovat lapset. Novelleissa Pakkala kuvaa tarkkanäköisesti lasten ja aikuisten välistä kanssakäymistä ja lasten sisäistä maailmaa.

Pakkala oli kotoisin Oulusta ja Oulun 1800-luvun lopun työläiskortteleihin hän kirjoitti juoksentelemaan myös novelliensa lapsihahmot. Pakkalan tarkoituksena ei ollut kuvata lapsia sinänsä, saati kirjoittaa lapsille. Hän halusi päästä käsiksi yleisinhimillisiin tunteisiin, joista kertominen oli hänestä helpointa lasten kautta. Siinä missä novellien aikuisten elämä on kiinnittynyt sääntöihin ja kaavoihin, lasten mielikuvitus ja tunteet kulkevat vapaina.

Suurien tunteiden kanssa kamppailevat lapset kohtaavat aikuisten taholta useimmiten ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta

Lasten tajuntaan sukeltamalla Pakkala näyttää koko inhimillisen tunnekirjon: syyllisyyden ja pelon, ilon ja rakkauden. Hän esittää, miten nopeasti tunteet voivat vaihtua ja miten ristiriitaisia ne voivat olla. Novellissa Häiritty jouluilo Jaakko on hankkinut äidille joululahjaksi sakset. Jaakon yllätys menee pilalle, kun hän vahingossa paljastaa siskolleen pakettinsa sisällön ja sisko juoruilee sen edelleen äidille. Jaakko käy läpi valtavan tunnemylläkän, salaisuuden pitämisen ilosta pettymykseen, itsesyytöksistä vihaan ja häpeään.

Traagista on, että novelleissa suurien tunteiden kanssa kamppailevat lapset kohtaavat aikuisten taholta useimmiten ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Piiskan pelko on jatkuvasti läsnä. 1800-luvun lopussa ajateltiin yleisesti, että lapsia tulee kurittaa ruumiillisesti, jotta heistä kasvaisi kunnon ihmisiä. Opettajanakin uran tehnyt Teuvo Pakkala ei tähän uskonut. Novelleissaan hän pistää piiskalla uhkailevat aikuiset lopulta heltymään ja oivaltamaan lapsen näkökulman.

Pakkala ei kirjoittanut lapsinovelleitaan kasvatusoppaiksi, mutta tarinoista välittyvät ajatukset pehmeästä kasvatuksesta ja lasten kuuntelemisesta olivat omana aikanaan täysin poikkeuksellisia.

Lasten ruumiillinen kurittaminen oli vallitseva tapa Suomessa pitkään. Vielä 1960-luvulla piiskan antaminen lapsille oli aivan tavallista toimintaa. Lasten fyysinen kurittaminen kiellettiin lailla vuonna 1984. Silloinkin vielä puolet suomalaisista kertoi hyväksyvänsä lasten kurittamisen esimerkiksi tukistamalla.

Suuressa osassa perheitä lapsia edelleen läpsitään ja tukistetaan

Nykypäivää kohti tultaessa kurittamisesta on tullut koko ajan harvinaisempaa ja siihen suhtaudutaan yhä tuomitsevammin. Lastensuojelun Keskusliitto on selvittänyt suomalaisten asenteita lasten ruumiilliseen kurittamiseen säännöllisesti. Tuoreimmassa kyselytutkimuksessa (2017) vastaajista 81% kertoi, ettei hyväksy kuristusväkivaltaa. Ruumiilliseen kurittamiseen oli kuitenkin turvautunut 41% vastaajista. Luku on ällistyttävän suuri ja se saattaa olla oikeasti vieläkin suurempi, sillä kaikki eivät halunneet kertoa oman perheensä tavoista. Piiskaaminen on tutkimuksen mukaan jo jäänyt historiaan, mutta suuressa osassa perheitä lapsia edelleen läpsitään ja tukistetaan - tai pahoinpidellään vielä rankemmin. Luvuista ilmenevä ristiriita ihanteiden ja todellisuuden välillä viittaa siihen, että lapsia kuritetaan, kun aikuisella pettävät hermot.

Paitsi että puolustuskyvyttömään lapseen käsiksi käyminen on väärin moraaliselta kannalta ja lainkin mukaan tuomittavaa, sillä ei nykytutkimuksen valossa myöskään saavuteta mitään hyödyllistä. Kuritus ei saa lapsia toimimaan toivotulla tavalla. Asiaa on tutkittu tällä vuosituhannella paljon. Esimerkiksi vuonna 2014 Yhdysvalloissa tehty havaintotutkimus osoitti, että ruumiillisesti rangaistu pikkulapsi palaa yleensä kielletyn toiminnan äärelle jo kymmenen minuutin kuluttua rankaisemisesta. Niin ikään tutkimuksissa on osoitettu, että lapsena koettu pahoinpitely jättää aivoihin pysyviä vaurioita. Fyysisen rankaisemisen haitat ulottuvat koko elämään.

Sosiaalinen eristys aktivoi lapsen aivoissa samoja alueita kuin fyysinen rangaistus

Nykyään ruumiillisen rankaisemisen on useissa perheissä korvannut niin sanottu jäähypenkki. Se ei ole juuri parempi kasvatuskeino, sanovat tutkijat. Jäähymenetelmässä tunteiden vallassa oleva lapsi eristetään muista. Sosiaalinen eristys aktivoi lapsen aivoissa samoja alueita kuin fyysinen rangaistus.

Lasten kurittamisen juuret ulottuvat kauas ja kasvatusmenetelmät ja kyvyttömyys käsitellä tunteita siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Teuvo Pakkala ymmärsi kaiken minkä tutkimus on nyt 2000-luvulla tieteellisesti todistanut: lasten kanssa pääsee parhaaseen lopputulokseen puhumalla ja kuuntelemalla. Kun Teuvo Pakkala vuonna 1913 julkaisi seuraavan novellikokoelmansa, jonka päähenkilöinä olivat lapset, hän laittoi sen nimeksi Pikku ihmisiä. Nimivalinnalla hän halusi kiinnittää huomion tärkeimpään ajatukseensa: lapset ovat ihmisiä.

Kuuntele Teuvo Pakkalan lapsinovelleja äänikirjoina!

Yle Areenan äänikirjakokoelma kasvaa. Esko Salervo lukee tunnettujen, mutta monille jo unohduksiin jääneiden suomalaisten kirjailijoiden lyhyitä tarinoita ja novelleja. Mukana mm. Teuvo Pakkalan, Volter Kilven, Minna Canthin ja Maria Jotunin kertomuksia. Uusi äänikirja ilmestyy viikoittain syksyllä 2017. Sarjan aloittaa kokoelma Teuvo Pakkalan lapsinovelleja.

kirjojen ympärillä kuulokkeet, ipadin näytössä Teuvo Pekkala
kirjojen ympärillä kuulokkeet, ipadin näytössä Teuvo Pekkala Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen novellit,Teuvo Pakkala,Tarinatarha
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi