Hyppää pääsisältöön

Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

Alaska, Yhdysvaltain ja Suomen liput
Alaska, Yhdysvaltain ja Suomen liput Kuva: Ivan Chen, Unsplash, kuvamuokkaus Tuuli Laukkanen Alaska

Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin. Suunnitelma ei jäänyt ainoaksi.

Blackin ja Suttonin suunnitelman mukaan puna-armeijaa pakenevia suomalaisia voisi kuljettaa Pohjois-Norjan satamien kautta laivoilla Yhdysvaltoihin. Suunnitelmassa pohdittiin myös sitä, mitä suomalaiset perillä tekisivät. Black ja Sutton arvelivat, että esimerkiksi pohjoispohjalaiset sopisivat mainiosti viljelemään maata Fairbanksin ympäristössä Alaskassa. Suomalaisten arveltiin sopeutuvan mainiosti Alaskan oloihin.

Black ja Sutton esittelivät suunnitelman Finnish Relief Fund -järjestön johtajalle Herbert Hooverille. Yhdysvaltain entinen presidentti Hoover johti järjestöä, joka auttoi suomalaisia siviilejä talvisodan aikana. Suunnitelmaa ei tarvittu. Talvisota päättyi maaliskuun puolivälissä 1940, eikä isoa pakolaisongelmaa syntynyt, kun Suomi päätti asuttaa Karjalan evakot eri puolille maata. Lisäksi mahdollinen evakuointireitti Pohjois-Norjan satamien kautta sulkeutui, kun Saksa miehitti Norjan myöhemmin keväällä.

Historiantutkija Henry Oinas-Kukkonen törmäsi Blackin ja Suttonin suunnitelmaan tutkiessaan Finnish Relief Fund -järjestön arkistoa. Oinas-Kukkonen myös huomasi, että Blackin ja Suttonin suunnitelma ei jäänyt ainoaksi, jossa Alaska ja suomalaiset liitettiin yhteen. Suomalaisista ja Alaskasta kirjoitettiin myös sanomalehdissä, ja erilaisia ehdotuksia tekivät niin poliitikot kuin tavalliset kansalaisetkin.

Henry Oinas-Kukkonen ryhtyi penkomaan asiaa enemmän. Tutkimustyön tuloksena ilmestyy lokakuussa kirja Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta.

Miksi Alaskaan?

Yhdysvalloissa oltiin 1930-luvun lopulla huolissaan Alaskasta. Suurella alueella oli hyvin vähän ihmisiä. Hallinnossa pohdittiin miten Alaskaan voisi saada lisää ihmisiä ja miten territoriota voitaisiin kehittää. Alaskan väkiluvun kasvattaminen nähtiin tärkeäksi myös alueen sotilaallisen puolustamisen kannalta. Tuolloin nähtiin, että mm. laajentumishaluinen Japani voi uhata Alaskaa.

Alaskan asuttajiksi esitettiin myös Saksan juutalaisvainoja pakenevia juutalaisia. Pakolaisten vastaanottamisen tiellä oli kuitenkin isoja esteitä: antisemitismi oli yleistä ja tiukat siirtolaislait estivät pakolaisten vastaanottamisen. Ylipäätään moni amerikkalainen kannatti isolationismia, ja Euroopan sodista ja ongelmista haluttiin pysyä erossa. Siirtolaislakeja pyrittiin kuitenkin kiertämään kongressissa aloitteella, jolla olisi otettu Alaskaan pakolaisia kiintiöiden ulkopuolelta.

Monen amerikkalaisen mielestä suomalaiset olisivat olleet mainio vaihtoehto Alaskaa asuttamaan. Suomalaisten maine oli hyvä. Suomalaiset olivat rehtiä ja luotettavaa kansaa, joka sopeutuisi Alaskaan ilmastoon ongelmitta. Suomalaiset kelpasivat aikana, jolloin rotukysymykset olivat paljon esillä Yhdysvaltain politiikassa, ja moni poliitikko oli avoimen rasistinen.

Lakialoitetta ei kuitenkaan voinut räätälöidä pelkästään suomalaisia varten. Lakialoite tyssäsi kongressissa sitä käsitelleen komitean jäsenten ulkomaalaisvastaisuuteen.

Suomalainen osavaltio

Seuraavan kerran suomalaiset nousivat Alaskan asuttajina enemmän esille jatkosodan lopulla. Vuoden 1944 alkupuolella tilanne näytti Suomen kannalta huonolta. Yhdysvalloissa pelättiin, että Neuvostoliitto miehittää Suomen. Lisäksi Yhdysvaltain tiedustelu sai raportteja, joiden mukaan sodan raaistumisen vuoksi neuvostoliittolaisten parissa levisi kostomentaliteetti suomalaisia kohtaan. Yhdysvalloissa ryhdyttiin jälleen pohtimaan suomalaisten evakuoimista Alaskaan.

Tällä kertaa suunnitelmia tehtiin Yhdysvaltain asevoimien pääesikunnassa. Suunnitelma oli melko samankaltainen kuin aikaisemmin, mutta mittakaavaltaan suurempi: tällä kertaa valmistauduttiin koko Suomen väestön evakuoimiseen. Taustalla oli myös ajatus, että suomalaisten avulla Alaska kehittyy niin paljon, että territorion asemassa olevasta alueesta tulee osavaltio - Finalaska.

Jatkosota päättyi syyskuussa 1944 välirauhansopimukseen. Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea, ja Finalaska-suunnitelma pistettiin kassakaappiin. Yhdysvalloissa ajateltiin, että mitä vähemmän neuvostoliittolaiset tietävät evakuointisuunnitelmasta, sen parempi. Muutoin Neuvostoliitto voisi olla entistä kovempi Suomea kohtaan.

Evakuointisuunnitelmat hautautuivat vuosikymmeniksi arkistojen uumeniin.

Lähde: Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta. Vastapaino 2017.

Kuuntele ohjelma tästä:

Lisää aiheesta:

Operaatio Alaska

Pelicanin viimeinen suomalainen

Pakopeli: millainen olisi sinun kohtalosi?

Kommentit
  • Muodin suuret muutokset 1500- ja 1600-luvuilla

    Muotia 1500-luvun Italiassa ja 1600-luvun Ranskassa

    Renessanssi ja barokki olivat pitkiä ajanjaksoja, jotka toteutuivat Euroopassa hiukan eri aikoina. Kumpikin oli suurenmoinen aalto, joka pyyhkäisi läpi henkisen, esteettisen ja fyysisen maailmankuvan. Taide, arkkitehtuuri ja musiikki syntyivät uudelleen ja sittemmin koristautuivat komeasti. Ne vyöryivät aikalaisten tajuntaan mullistavina ilmiöinä.

  • Supisuomalainen Suviranta on eurooppalaista juurta

    Suviranta syntyi Järnefeltien rakkaudesta suomalaisuuteen.

    Suviranta, Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti Tuusulanjärven rannalla, rakennettiin suurella rakkaudella ja kovalla kiireelläkin v. 1901. Juhani Aho oli houkutellut ystäviään asettumaan vaimonsa, taiteilija Venny Soldan-Brofeltin löytämiin, rauhoittaviin maalaismaisemiin lähellä Helsinkiä. Niin alkoi ainutlaatuinen taiteilijayhteisö syntyä. Talossa asuu edelleen suvun kolmas sukupolvi, Eeron ja Saimin tyttären, taiteilija Laura Järnefeltin poika Juhani Kolehmainen yhdessä puolisonsa Anna-Kaisa Kolehmaisen kanssa. Heillä on paljon lämpimiä, eläviä muistoja ja suoraan kuultuja tarinoita vanhan Suvirannan ajoilta, jolloin yhteisö oli elinvoimaisimmillaan: teki töitä, loi, eli arkeaan, juhli, keskusteli ja tarinoi nuoren Suomen aamunkoitossa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua