Hyppää pääsisältöön

DNA:n matka rikospaikalta rekisteriin – näytettä huijaa vain identtinen kaksonen

Kuva rikospaikasta ja teksti Rikospaikalle jäänyt DNA paljastaa pahantekijän
Kuva rikospaikasta ja teksti Rikospaikalle jäänyt DNA paljastaa pahantekijän Docventures

DNA-teknologia mullisti rikostutkinnan parikymmentä vuotta sitten – tätä nykyä rikoksentekijä harvoin pääsee pälkähästä. Mutta mistä hänen DNA-näytteensä saadaan? Ja miten sitä tutkitaan? Docventures selvitti DNA:n ja kumppaneiden matkan rikospaikalta rekisteriin.

Superagentti sipaisee sormellaan murhapaikan lattiaa, toteaa siinä olevan kuitu Xy89x:ää. Agentti siirtyy tietokoneelle, murtautuu harvinaisten kuitujen tietojärjestelmään ja tajuaa jotain suurta.

Agentti hiippailee satamaan vakoilemaan, joutuu sikaniskaisten venäläisten jahtaamaksi, saa samalla kännykkäänsä ruumiinavausraportin ja tajuaa jotain uutta ja mullistavaa DNA-tuloksista.

Hän tekee karatepotkuja, karkaa venäläisten käsistä urheiluautolla ja palaa harmissaan agenttien kotipaikkaan.

Superagentti tuntee seksuaalista vetovoimaa työpariinsa, mutta mitään ei tapahdu – on vasta kausi 3.

Yllättäen työpari sanoo lauseen, joka paljastaa agentille kaiken ja he löytävät murhaajan. On muutaman itsetyytyväisen loppukaneetin aika.

Jotakuinkin näin tapahtuu väkivaltarikoksen selvittäminen amerikkalaisessa tv-sarjassa.

Todellisuus on toinen, mutta yhtä lailla mielenkiintoinen. Tosielämässä, kuten televisiossakin, DNA-näyte näyttelee merkittävää roolia väkivaltarikosten ratkaisussa. Näin:

Infografiikka, jossa DNA:n matka rikospaikalta tutkimuksiin
Infografiikka, jossa DNA:n matka rikospaikalta tutkimuksiin Docventures

Tulevaisuuden laboratorio kulkee rikospaikalle

Seuraava askel DNA-tunnistuksen polulla on KRP:n arvion mukaan pikamenetelmien yleistyminen.

– Nykyisin on jo olemassa analyysilaitteita, joita voi ottaa mukaan rikospaikalle. Niillä saa tulokset parissa tunnissa. Normaaleissa laboratoriokokeissa kestää kuukausi ja kiireessäkin menee kolme päivää, kertoo KRP:n rikoskemisti Markus Pirttimaa.

Rikospaikalla tehtävät testit ovat vielä tänä päivänä kalliita, eivätkä tulokset ole täysin luotettavia.

Tulevaisuudessa DNA-näytteen käyttöä todisteena voidaan kyseenalaistaa laajemminkin.

Teoriassa on esimerkiksi mahdollista, että ihmisen kätellessä toista siirtyy DNA:ta, jolloin näyte voisi antaa väärän tuloksen.

– Tiettyjä tuloksia on vaikea tulkita, koska niissä voi olla monen ihmisen DNA:ta tai muita sekoituksia. Kun testit tarkentuvat, ei aina tule selkeitä vastauksia. On tutkinnan ja tuomioistuimen vastuulla harkita, mikä on selitys tapahtumille, kertoo KRP:n tekninen tutkija Sampo Vehma.

Molemmat tutkijat painottavat sitä, ettei DNA-näyte yksinään riitä tuomitsemaan ketään.

– DNA on edelleen hyvin tehokas työkalu. Mutta mitä enemmän tekniikka herkistyy, sitä haastavampaa tulosten tulkinnasta tulee, Pirttimaa kiteyttää.

Olemmeko kaikki pian DNA-rekisterissä?

Jokaisen ihmisen geneettinen perimä on ainutlaatuinen – identtisiä kaksosia lukuun ottamatta. Suomen DNA-rekisterissä on tällä hetkellä näyte noin 170 000 henkilöltä. Näistä noin 10 000 kuuluvat vielä tähän saakka tunnistamattomiksi jääneille henkilöille.

Rekisteriin joutuakseen tulee olla epäiltynä tai tuomittu rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. DNA-näytteiden rekisteröiminen ja tuhoaminen mietityttää monia.

– Viranomaisrekisterit ovat tunteita herättävä aihe, mutta samalla ihmiset luovuttavat esimerkiksi sormenjälkiään Applelle, huomauttaa Pirttimaa.

DNA-tunnistukseen liittyvä lainsäädäntö on kaikin puolin tiukka. Jos rikospaikalta löydetty DNA-tahra jää tunnistamattomaksi, ei siitä saa selvittää kuin henkilön sukupuolen. Tutkia voi vain sen, mitä rekisteriin kirjataan. Tämän vuoksi poliisi ei saa selvittää esimerkiksi mahdollisen epäillyn silmien väriä, vaikka laboratoriossa tämä olisikin mahdollista.

Koko maan kattavaa DNA-rekisteriä on Suomeen ehdotettu, mutta se kohtasi runsaasti vastustusta. Ongelmina pidettiin muun muassa järjestelmän kalleutta, kansalaisten tietosuojaa ja oikeuksia sekä mahdollisia tietomurtoja sekä lukuisia eettisiä kysymyksiä - jotka on hyvin eritelty tässä Päivikki Karhulan artikkelissa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures