Hyppää pääsisältöön

Kun eliitti kilpailee vaalivoitosta

”Kenian eliitin täytyy aikuistua ja luopua pinnallisista draamoistaan. Heidän tulisi kyetä katsomaan nenäänsä pidemmälle ja ymmärtää, että heidän poliittisella teatterillaan on kauaskantoiset vaikutukset, jotka koskettavat miljoonia ihmisiä. Mutta miljoonan dollarin kysymys kuuluu: kykenevätkö he koskaan aikuistumaan? Kenian eliitin keskenään eripuraiset ryhmittymät ovat johdonmukaisesti horjuttaneet perustuslain keskeistä pilaria, nimittäin pyrkimystä vahvojen instituutioiden rakentamiseen, jotta lupaus demokratiasta voisi toteutua Keniassa.”

Afrikkalainen mies puhuu mikrofonien edessä
Willy Mutunga Afrikkalainen mies puhuu mikrofonien edessä Willy Mutunga

Näin kirjoittaa Kenian korkeimman oikeuden entinen presidentti ja myöskin entinen Kenian ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Willy Mutunga kenialaisen The Star -lehden syyskuussa julkaisemassa kirjoituksessa. Willy Mutungan kirjoituksen pontimena olivat Keniassa elokuussa järjestetyt presidentinvaalit, jotka loppujen lopuksi mitätöitiin korkeimman oikeuden päätöksellä ääntenlaskussa todettujen lukuisien epäselvyyksien ja laittomuuksien vuoksi.

Uudet vaalit määrättiin aluksi pidettäväksi lokakuun lopulla, mutta saattaa olla, että niitä joudutaan lykkäämään vielä pidemmälle tulevaisuuteen opposition presidenttiehdokkaan Raila Odingan ilmoitettua boikotoivansa vaaleja, kunnes vaalikomissio on toteuttanut korkeimman oikeuden päätöksen edellyttämät uudistukset vaalien oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

Elokuussa pidetyt alkuperäiset vaalit sujuivat äänestyksen osalta kaikkialla maassa rauhallisesti ja sääntöjen mukaisesti. Äänestyspaikoilla tehdyssä ääntenlaskennassa ei myöskään havaittu epäselvyyksiä. Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin John Kerryn ja Etelä-Afrikan entisen presidentin Thabo Mbekin johtamat kansainväliset vaalitarkkailijaryhmät pitivät vaaleja vapaina ja oikeudenmukaisina. Vaalikomission julkaiseman tuloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai vaaleissa selvän enemmistön äänistä.

Opposition presidenttiehdokas Raila Odinga ja tämän kampanjan ympärille koottu usean puolueen ryhmittymä Nasa kuitenkin valittivat vaalituloksesta korkeimpaan oikeuteen, sillä vaalikomission julkistamat tulokset eivät heidän mukaansa vastanneet ääntenlaskennan tuloksia maan tuhansilla äänestyspaikoilla.

Korkein oikeus tutki asiaa, ja tuomioistuimen syyskuussa julkistaman enemmistöpäätöksen mukaan olikin syytä epäillä, että vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu, joko komission jäsenten tai ulkopuolisten toimesta. Vaalikomission tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna Kenian pääkaupungin Nairobin liepeiltä vain runsas viikko ennen elokuun vaaleja.
Korkeimman oikeuden mukaan vaalikomission verkkosivuilla julkistettu vaalitulos ei myöskään perustunut äänestyspaikoilta kerättyihin, kaikkien paikallisten puolueiden edustajien allekirjoituksellaan hyväksymiin lomakkeisiin, vaan vaalipiirien puheenjohtajien yksinään ilmoittamiin epävirallisiin tuloksiin, jotka eivät yleensä vastanneet todellista äänestystulosta.

Vaalivilppi tai vaalivilppiepäilyt eivät ole mitään uutta Kenian vaaleissa. Myös vuoden 2013 presidentinvaalit ratkaistiin oikeudessa Raila Odingan ja tämän silloisen puolueryhmittymän Cordin tekemän valituksen jälkeen. Vuoden 2007 lopulla järjestetyt vaalit johtivat vaalivilppiepäilyjen vuoksi puolestaan laajaan mellakointiin ja etnisiin levottomuuksiin, joissa ainakin tuhat ihmistä menetti henkensä ja sadat tuhannet joutuivat lähtemään kodeistaan. Noiden vaalien jälkeen pidetyissä kansainvälisissä sovintoneuvotteluissa Odinga taivuteltiin suostumaan yhteishallitukseen vaalivoittajaksi julistetun Mwai Kibakin ja tämän tukijoiden kanssa.

Uutta – ja koko Afrikan mittakaavassa suorastaan historiallista – tämänkertaisessa prosessissa on sen sijaan se, että korkeimman oikeuden päätöksellä mitätöitiin vaalit, joiden tulos ilmiselvästi perustui jonkinlaiseen vilppiin.
Tällä kertaa istuva presidentti Uhuru Kenyatta ja tämän tukijat hyökkäsivät tuomioistuimen päätöstä vastaan nimittäen korkeimman oikeuden tuomareita roistoiksi, joiden kanssa välit tullaan selvittämään heti uusintavaalien jälkeen.
Korkeimman oikeuden entinen presidentti Willy Mutunga pitää poliitikkojen reaktioita valitettavina mutta myös ennalta-arvattavina.

”Kenian oikeuslaitos joutuu jatkuvasti sietämään häikäilemättömiä hyökkäyksiä sen riippumattomuutta vastaan. Etenkin vaalien ja niitä miltei poikkeuksetta seuraavien valitusprosessien aikana oikeuslaitos on joutunut yleensä koville, ja iskuja on sadellut kaikilta osapuolilta. Kenian kaksi viimeistä presidentinvaalia vuosina 2013 ja 2017 ovat molemmat johtaneet valituksiin vaalien laillisuudesta ja vaalituloksen oikeellisuudesta. Eliitin muodostamat puolueryhmittymät ovat käyttäneet korkeinta oikeutta poliittisena nyrkkeilysäkkinään. Näiden ryhmittymien mielestä oikeus toteutuu ainoastaan silloin kun korkein oikeus tekee heidän kannaltaan myönteisen päätöksen. Jompikumpi osapuoli kuitenkin häviää prosessissa, eikä hävinnyt osapuoli säästele tuomioistuinta, vaan vuorostaan heikentää jo valmiiksi heikkoa yleistä luottamusta koko oikeuslaitokseen.”

Vuoden 2013 vaaleissa ehdolla olivat samat ehdokkaat kuin tämän vuoden vaaleissa: maan suurimpaan kansanryhmään kikujuihin kuuluva Uhuru Kenyatta sekä neljänneksi suurimpaan kansanryhmään luoihin kuuluva Raila Odinga. Keniassa on kaikkiaan 47 eri etnistä ryhmää.

Raila Odinga oli noissa vaaleissa mielipidetiedustelujen mukaan selvä suosikki, mutta lopullisen vaalituloksen mukaan Kenyatta sai ensimmäisellä kierroksella niukan enemmistön äänistä. Vaaleja edelsi kansainvälisen rikostuomioistuimen käynnistämä oikeusprosessi, jossa Kenyattaa ja hänen varapresidenttiehdokastaan William Rutoa syytettiin etnisten levottomuuksien ja joukkomurhien järjestämisestä vuonna 2007 pidettyjen edellisten vaalien jälkeen.
Odinga oli myös vuoden 2007 vaaleissa häviävänä osapuolena, vaikka saikin opposition mukaan enemmän ääniä ovensuukyselyissä kuin pikaisesti presidentiksi julistettu Mwai Kibaki.

Vuoden 2013 vaalituloksesta päätettiin lopulta tuomioistuimessa ja Uhuru Kenyattan hyväksi. Willy Mutunga oli tuolloin korkeimman oikeuden presidenttinä. Mutunga kertoo kirjoituksessaan, kuinka valituskäsittelyn aikana Kenyattan tukijat kävivät häntä vastaan kiivasta kampanjaa sosiaalisessa mediassa ja arvelivat, ettei hän kykenisi ratkaisemaan kiistaa puolueettomasti, sillä hän oli Kenyattan vastaehdokkaana olevan Raila Odingan vanha ystävä Kenian 1990-luvun alun demokratialiikkeen ajoilta.
Kun korkein oikeus lopulta päätyi vahvistamaan aiemman vaalituloksen, Odinga tunnusti tappionsa, vaikka olikin tuomioistuimen päätöksestä eri mieltä. Odingan varapresidenttiehdokas Kalonzo Musyoka sen sijaan väitti, että Mutunga oli ottanut vastaan lahjuksia, vaikka hän ei myöhemmin pystynyt osoittamaan mitään todisteita väitteelleen.

”Oli selvää, että Kenian eliitin eripuraisuutta aiheuttava politiikka tulisi jatkossakin olemaan kirous poliittiselle järjestelmällemme”, Willy Mutunga kirjoittaa.

”Jos Kenian eliitti olisi todella tietoinen intresseistään, se olisi ratkaissut vallanperimysriidat rakentamalla instituutioita, joiden riippumattomuuteen kaikki voisivat luottaa. He olisivat perustaneet poliittisia puolueita, jotka olisivat pysyviä instituutioita sekä älyllisesti, ideologisesti ja poliittisilta linjauksiltaan vakaalla pohjalla. Kenian eliitti voi olla onnellinen siitä, ettei puolueiden rekisteröinnistä vastaava viranomainen näyttäisi koskaan lukeneen perustuslakia. Sillä jos olisi, niin olisi käynyt ilmi, etteivät useimmat nykyisistä puolueista lainkaan täytä poliittisille puolueille perustuslaissa asetettuja perusvaatimuksia. Tällä hetkellä olemassa olevat puolueryhmittymät pyrkivätkin vain valtaamaan instituutioita käyttääkseen niitä omien etujensa ajamiseen.”

Kenian perustuslain mukaan puolueiden tulee olla luonteeltaan valtakunnallisia, niiden tulee edistää ja ylläpitää kansallista yhtenäisyyttä, eivätkä ne saa nojautua yksittäisiin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin. Todellisuudessa kenialaiset puolueet on kuitenkin miltei poikkeuksetta luotu puhtaasti etnisin perustein, keräämään ääniä kulloisenkin kansanryhmän parista ja liittoutumaan milloin minkäkin toisen etnisen ryhmän voimahahmon perustaman puolueen kanssa muodostaakseen laajempia puolueryhmittymiä, joilla olisi mahdollisuus päästä valtaan ja sen myötä käsiksi kansallisiin voimavaroihin.

Tämän hetken johtavista puolueryhmittymistä Uhuru Kenyattan Jubilee-puolue koostuu vaikutusvaltaisista poliitikoista ennen muuta kikujujen, kalenjinien, masaiden sekä etnisten somalien keskuudesta. Raila Odingan kilpaileva Nasa-ryhmittymä on puolestaan koonnut yhteen luot, luhyat, kambat sekä Kenian rannikon lukuisat eri etniset ryhmät. Kaikki väittävät toimivansa oman kansanryhmänsä etujen nimissä ja pyrkivänsä varmistamaan omalle ryhmälleen asianmukaisen siivun julkisista voimavaroista.
Willy Mutunga valittelee sitä, ettei Keniassa ole olemassa puolueita, joilla olisi jonkinlaiseen ideologiaan perustuva puolueohjelma. Hänen mukaansa myös suuret yhtiöt, järjestöt, media ja pitkälti myös älymystön edustajat ovat jakautuneet etnisiin klikkeihin.
Jos uusintavaalit saadaan tänä syksynä ylipäänsä järjestettyä, Mutunga kehottaa poliitikkoja ja kansalaisia valvomaan tarkasti vaalikomission mahdollisia väärinkäytöksiä. Vaikka toisaalta, mitä enemmän kalabaliikkia, sitä tyytyväisempiä ovat puolueryhmittymät, Mutunga toteaa. Vaaleja jatketaan oikeudessa, jolloin poliittisista epäonnistumisista voidaan vierittää syy jonkun toisen, esimerkiksi korkeimman oikeuden presidentin niskaan.

”Palatakseni alussa esittämääni kysymykseen, ’Tuleeko Kenian eliitti koskaan aikuistumaan?’, niin tämänhetkistä yhteiskunnallista tilannetta katsoessa se näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Eliitin edustajat ovat itsekeskeisiä ja ilmeisen piittaamattomia väestön enemmistön päivittäin kohtaamasta karusta todellisuudesta. Keniassa, kuten myös muissa Afrikan maissa, eliitti ei tunnista eikä puolusta kansallisia etuja. He eivät edusta meitä isänmaallisesti suhteissaan lännen tai idän kanssa, vaan pyrkivät pikemminkin vakiinnuttamaan omia valta-asemiaan ja hyötymään ulkomaisista intresseistä esimerkiksi muodostamalla paikallisia tai kansainvälisiä kartelleja, eräänlaisia näkymättömiä hallituksia, jotka eivät suinkaan ole vaaleilla valittuja.”

Willy Mutunga kirjoittaa uskovansa, että Kenia alkaa olla kypsä jonkinlaiselle vallankumoukselle. Itse asiassa hänen mukaansa erilaiset nousevat yhteiskunnalliset liikkeet ovat jo alkaneet muotoilla vaihtoehtoisia malleja Kenian nykyiselle, eliittien johtamalle heimosidonnaiselle politiikalle, joka ei ole kyennyt luomaan oikeudenmukaista, tasa-arvoista, rauhanomaista ja taloudellisesti kukoistavaa yhteiskuntaa, joka takaisi riittävät aineelliset voimavarat kaikille kenialaisille.
Mutunga toteaa, että koko valtakunnan politiikan mullistaminen ei tule olemaan helppoa, mutta Kenian uusien yhteiskunnallisten liikkeiden piirissä otetaan hänen mukaansa jo ensimmäisiä askeleita pitkällä tiellä, jonka päämääränä on päästä lopullisesti eroon siirtomaavaltaisesta taloudesta ja politiikasta.

Mutungan mukaan Kenian eliitti ei kuitenkaan tunnista vastarinnan laajuutta, sillä se on sokaistunut omasta täydellisyydestään, humaltunut omasta vallastaan ja tottunut siihen, ettei väärinteoista koidu rangaistusta.

”Pitämällä meidät jakautuneina Kenian eliitti on onnistunut pysymään vallassa, loukaten jatkuvasti meidän aineellisia tarpeitamme. Ja näkymättömät vallanpitäjät sen kuin osoittavat suosiotaan asettaessaan liikevoittonsa Kenian kansan etujen edelle. Poliittisesta vallasta käytävästä kamppailusta onkin tullut eliitille elinkeino. Kansallisten strategialinjausten ja tulevaisuusvisioiden sisään on ujutettu yksityisiä suunnitelmia ja visioita siitä, kuinka eliitin jäsenet voisivat tehdä yhä enemmän voittoa, ottaa haltuun, ryöstää ja vallata yhä enemmän voimavaroja, ansaitakseen uusia miljardeja, jotta he voivat ostaa seuraavan vaalivoiton.”

Peik Johansson

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta