Hyppää pääsisältöön

Pää pystyssä ilman häpeää – kirjailija Pentti Holappa puhuu elämästään ja rakkaudesta

Kirjailija Pentti Holappa kertoo Punainen lanka (1999) -ohjelmassa elämästään, näkemyksistään sanataiteesta ja miesten välisestä rakkaudesta ilman häpeää.

Pentti Holappa (1927–2017) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto sisältää romaaneja, runokokoelmia, esseitä ja novelleja. Hänen ensimmäinen teoksensa oli runokokoelma Narreja peilisalissa, joka julkaistiin vuonna 1950. Maarit Tastulan haastattelussa Holappa kertoo elämänsä vaatimattomista lähtökohdista ja niiden vaikutuksesta hänen kirjailijauralleen sekä rakkaudesta ja sen oikeutuksesta homoseksuaalisessa suhteessa. Hänen Finlandia-palkittu teoksensa Ystävän muotokuva (1998) kuvaa avoimesti kahden miehen välista rakkautta – myös sen fyysistä olemusta.

Pentti Holappa on palkittu useasti kaunokirjallisista teoksistaan muun muassa Kirjallisuuden valtionpalkinnolla (1951, 1981), Tanssiva karhu -runopalkinnolla (1995) ja Finlandia-palkinnolla (1998).

Ihmisen täytyy mennä vaikka läpi harmaan kiven.― Pentti Holappa äitinsä elämänasenteesta.

Kun hänen äitinsä jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ennen Holapan syntymää, paluu Ylikiimingistä äidin lapsuudenkotiin Ikaalisiin oli ainoa vaihtoehto. Perheensä hylänneestä isästä ei tullut tabua eikä äiti luonut hänestä kielteistä kuvaa lapsille. Pentti Holappa kasvoi isovanhempiensa suurperheessä, johon kuului enoja ja tätejä puolisoineen.

Äitiään Holappa kutsuu sankarilliseksi, joka huolehti lapsistaan. Hänen elämänasenteensa oli sellainen, että ihmisen täytyy mennä vaikka läpi harmaan kiven. Sinnikkyys ja äidiltä peritty asenne sekä todellisuus vaikuttivat siihen, että töihin oli tartuttava jo 12-vuotiaana heti kansakoulun päätyttyä. Ensin Aamulehden juoksupojaksi Tampereelle, sieltä sekalaisten töiden jälkeen Helsinkiin kirjavarastoon töihin ja lopulta kirjakaupan myyjäksi, kunhan ensin oli oppinut puhumaan ruotsia – aivan omin päin. Pentti Holappa onkin itseoppinut mies, joskin hän itse hieman vähättelee osaamistaan. "Yleissivistykseni on kuin verkko, jossa on paljon reikiä."

Kaikessa taiteessa kyse on kuvitelmasta, jossa on taiteilijan kokemuksia elämästä.― Pentti Holappa taiteen todenmukaisuudesta.

Ystävän muotokuva -romaanin yhtenä keskeisenä teeman on kahden miehen välinen rakkaus, jonka fyysistä olemusta Holappa kuvaa peittelemättä ja ilman häpeää. Hän toteaa Punainen lanka -ohjelmassa, että tarkoitus ei ollut järkyttää. Hän halusi lopultakin vain kirjoittaa asiasta, joka koskettaisi hänen elämäänsä. Mutta Holappa laajensi teoksensa koskemaan ylipäätään rakkautta ja seksuaalisuutta, jota hänen sanojensa mukaan leimaa kulttuurissamme häpeä. Jopa kirjallisuudessa on hänen mielestään vieroksuttu miesten välisen rakkauden kuvausta.

Kirjan päähenkilö on "Pentti Holappa", mutta onko hän sama henkilö kuin kirjailija? Ei ole, Holappa sanoo ykskantaan. "Romaani ei pyri uskottelemaan, että tarina on totta. Sen sijaan romaani on valehtelijan kertomus", Holappa toteaa ja jatkaa, että "se on valhetta, joka on lukijalle kirjailijan kutsu leikkiin. Kyse ei kuitenkaan ole huijauksesta, sillä mukana on tosiasioita ja kuvausta suomalaisesta todellisuudesta sodan jälkeen."

Holappa kuitenkin muistuttaa, että vaikka taide onkin kuvitelmaa, siinä on mukana todellisuutta. Sillä jokainen taiteilija joutuu käyttämään oman elämänsä kokemusmateriaalia.

Olin niin ahdistunut, että kerran minulla oli pistooli ohimollani.― Pentti Holappa kuvaa 40-luvun ilmapiiriä homoseksuaaleja kohtaan.

Nuoren Pentti Holapan Suomessa 1940-luvulla homoseksuaalisuus oli paitsi tabu myös rangaistava teko. Yleinen mielipidekin oli hyvin ankara. Holappa muistelee lukeneensa 1940-luvulla tehtyä pohjoismaista mielipidetutkimusta, jonka mukaan Suomessa homoseksuaalisuutta pidettiin murhan jälkeen toiseksi pahimpana rikoksena. Esimerkiksi vielä 1970-luvulla henkirikoksen syyllistynyt saattoi vedota lieventävänä asianhaarana siihen, että uhri oli homoseksuaali.

Kirjailija itse muistaa nuoruutensa ajan ahdistavana muun muassa kovan asenneilmapiirin vuoksi. Kiinnijäämisen pelkoa ei hänellä varsinaisesta ollut, mutta ei hän myös julistanutkaan homoseksuaalisuuttaan. Kerran hänellä kuitenkin oli varmistamaton pistooli ohimollaan. Ystäväpiiri tiesi hänen "taipumuksensa", mutta siitä hienotunteisesti vaiettiin, hän sanoo. Holappa yritti kuitenkin etsiä tietä niin sanottuun normaaliin elämään olemalla muutaman vuoden kihloissa. Hän purki kihlauksen todettuaan, että tämä ei ollut sitä, mitä hän toivoi. Holapan elämässä tapahtui onnellinen käänne suhteellisen varhain, sillä hän löysi alle 25-vuotiaana elämänkumppanin. Miehet muuttivat yhteen asumaan ja siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt rakkaustarina.

Individualismia korostavana aikana helposti unohtuu, että ihminen on laumaeläin. Kuvitelma, että ihminen selviytyy yksin, on harhaa.― Pentti Holappa rakkaudesta ja yksinäisyydestä.

Holappa pohtii haastattelussa rakkautta ja sen olemusta. Hän pitää sitä vaikeasti määriteltävänä, joskin kaikilla on hänen mukaansa tarve tulla rakastetuksi. Rakkaus on hänen mukaansa biologiaa, kannustin suvun lisääntymiseen, mutta ei ainoastaan sitä. "Parisidonnaista, uskollista rakkautta on harvoissa eläinlajeissa, kun taas ihminen on siihen pyrkinyt". Holapan mukaan rakkaus on paljon muuta kuin seksuaalista toimintaa. Se on kaipausta pois yksinäisyydestä, vuorovaikutusta, jossa myötätunto liikkuu monensuuntaisesti.

Ystävän muotokuvassa Holappa parodioi rakkauden eräänlaista kierrättämistä avioeroineen ja uusien suhteiden jatkuvana solmimisena. Hänen mukaansa se ei ole rakkautta vaan eläytymiskyvyn ja kärsivällisyyden puutetta. Holapan mielestä parisuhteessa kuuluu olla pitkäjänteinen ja hyväksyä myös kumppanissa heikkouksia, joita kaikissa on. "Individualismia korostavana aikana helposti unohtuu, että ihminen on laumaeläin. Kuvitelma, että ihminen selviytyy yksin, on harhaa", Holappa sanoo.

Yksinäisyys ei ole suurperheen kasvatille tuttu tunne. Holapalla on yhä on laaja ystäväjoukko, joka on ollut hänelle myös elinehto. Ikä ja taloudellinen turva toisaalta antavat mahdollisuuden vetäytyä hiljaisuuteen ja rauhaan, jos hän sitä kaipaa. Toisaalta 71-vuotias Holappa kokee, että hän on huono vanhentuja. Hänellä, vanhenevalla miehellä on yhä tunteita, jotka ikään kuin kuuluvat nuorelle ihmiselle – yleisen käsityksen mukaan.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto