Hyppää pääsisältöön

Pää pystyssä ilman häpeää – kirjailija Pentti Holappa puhuu elämästään ja rakkaudesta

Kirjailija Pentti Holappa kertoo Punainen lanka (1999) -ohjelmassa elämästään, näkemyksistään sanataiteesta ja miesten välisestä rakkaudesta ilman häpeää.

Pentti Holappa (1927–2017) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto sisältää romaaneja, runokokoelmia, esseitä ja novelleja. Hänen ensimmäinen teoksensa oli runokokoelma Narreja peilisalissa, joka julkaistiin vuonna 1950. Maarit Tastulan haastattelussa Holappa kertoo elämänsä vaatimattomista lähtökohdista ja niiden vaikutuksesta hänen kirjailijauralleen sekä rakkaudesta ja sen oikeutuksesta homoseksuaalisessa suhteessa. Hänen Finlandia-palkittu teoksensa Ystävän muotokuva (1998) kuvaa avoimesti kahden miehen välista rakkautta – myös sen fyysistä olemusta.

Pentti Holappa on palkittu useasti kaunokirjallisista teoksistaan muun muassa Kirjallisuuden valtionpalkinnolla (1951, 1981), Tanssiva karhu -runopalkinnolla (1995) ja Finlandia-palkinnolla (1998).

Ihmisen täytyy mennä vaikka läpi harmaan kiven.― Pentti Holappa äitinsä elämänasenteesta.

Kun hänen äitinsä jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ennen Holapan syntymää, paluu Ylikiimingistä äidin lapsuudenkotiin Ikaalisiin oli ainoa vaihtoehto. Perheensä hylänneestä isästä ei tullut tabua eikä äiti luonut hänestä kielteistä kuvaa lapsille. Pentti Holappa kasvoi isovanhempiensa suurperheessä, johon kuului enoja ja tätejä puolisoineen.

Äitiään Holappa kutsuu sankarilliseksi, joka huolehti lapsistaan. Hänen elämänasenteensa oli sellainen, että ihmisen täytyy mennä vaikka läpi harmaan kiven. Sinnikkyys ja äidiltä peritty asenne sekä todellisuus vaikuttivat siihen, että töihin oli tartuttava jo 12-vuotiaana heti kansakoulun päätyttyä. Ensin Aamulehden juoksupojaksi Tampereelle, sieltä sekalaisten töiden jälkeen Helsinkiin kirjavarastoon töihin ja lopulta kirjakaupan myyjäksi, kunhan ensin oli oppinut puhumaan ruotsia – aivan omin päin. Pentti Holappa onkin itseoppinut mies, joskin hän itse hieman vähättelee osaamistaan. "Yleissivistykseni on kuin verkko, jossa on paljon reikiä."

Kaikessa taiteessa kyse on kuvitelmasta, jossa on taiteilijan kokemuksia elämästä.― Pentti Holappa taiteen todenmukaisuudesta.

Ystävän muotokuva -romaanin yhtenä keskeisenä teeman on kahden miehen välinen rakkaus, jonka fyysistä olemusta Holappa kuvaa peittelemättä ja ilman häpeää. Hän toteaa Punainen lanka -ohjelmassa, että tarkoitus ei ollut järkyttää. Hän halusi lopultakin vain kirjoittaa asiasta, joka koskettaisi hänen elämäänsä. Mutta Holappa laajensi teoksensa koskemaan ylipäätään rakkautta ja seksuaalisuutta, jota hänen sanojensa mukaan leimaa kulttuurissamme häpeä. Jopa kirjallisuudessa on hänen mielestään vieroksuttu miesten välisen rakkauden kuvausta.

Kirjan päähenkilö on "Pentti Holappa", mutta onko hän sama henkilö kuin kirjailija? Ei ole, Holappa sanoo ykskantaan. "Romaani ei pyri uskottelemaan, että tarina on totta. Sen sijaan romaani on valehtelijan kertomus", Holappa toteaa ja jatkaa, että "se on valhetta, joka on lukijalle kirjailijan kutsu leikkiin. Kyse ei kuitenkaan ole huijauksesta, sillä mukana on tosiasioita ja kuvausta suomalaisesta todellisuudesta sodan jälkeen."

Holappa kuitenkin muistuttaa, että vaikka taide onkin kuvitelmaa, siinä on mukana todellisuutta. Sillä jokainen taiteilija joutuu käyttämään oman elämänsä kokemusmateriaalia.

Olin niin ahdistunut, että kerran minulla oli pistooli ohimollani.― Pentti Holappa kuvaa 40-luvun ilmapiiriä homoseksuaaleja kohtaan.

Nuoren Pentti Holapan Suomessa 1940-luvulla homoseksuaalisuus oli paitsi tabu myös rangaistava teko. Yleinen mielipidekin oli hyvin ankara. Holappa muistelee lukeneensa 1940-luvulla tehtyä pohjoismaista mielipidetutkimusta, jonka mukaan Suomessa homoseksuaalisuutta pidettiin murhan jälkeen toiseksi pahimpana rikoksena. Esimerkiksi vielä 1970-luvulla henkirikoksen syyllistynyt saattoi vedota lieventävänä asianhaarana siihen, että uhri oli homoseksuaali.

Kirjailija itse muistaa nuoruutensa ajan ahdistavana muun muassa kovan asenneilmapiirin vuoksi. Kiinnijäämisen pelkoa ei hänellä varsinaisesta ollut, mutta ei hän myös julistanutkaan homoseksuaalisuuttaan. Kerran hänellä kuitenkin oli varmistamaton pistooli ohimollaan. Ystäväpiiri tiesi hänen "taipumuksensa", mutta siitä hienotunteisesti vaiettiin, hän sanoo. Holappa yritti kuitenkin etsiä tietä niin sanottuun normaaliin elämään olemalla muutaman vuoden kihloissa. Hän purki kihlauksen todettuaan, että tämä ei ollut sitä, mitä hän toivoi. Holapan elämässä tapahtui onnellinen käänne suhteellisen varhain, sillä hän löysi alle 25-vuotiaana elämänkumppanin. Miehet muuttivat yhteen asumaan ja siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt rakkaustarina.

Individualismia korostavana aikana helposti unohtuu, että ihminen on laumaeläin. Kuvitelma, että ihminen selviytyy yksin, on harhaa.― Pentti Holappa rakkaudesta ja yksinäisyydestä.

Holappa pohtii haastattelussa rakkautta ja sen olemusta. Hän pitää sitä vaikeasti määriteltävänä, joskin kaikilla on hänen mukaansa tarve tulla rakastetuksi. Rakkaus on hänen mukaansa biologiaa, kannustin suvun lisääntymiseen, mutta ei ainoastaan sitä. "Parisidonnaista, uskollista rakkautta on harvoissa eläinlajeissa, kun taas ihminen on siihen pyrkinyt". Holapan mukaan rakkaus on paljon muuta kuin seksuaalista toimintaa. Se on kaipausta pois yksinäisyydestä, vuorovaikutusta, jossa myötätunto liikkuu monensuuntaisesti.

Ystävän muotokuvassa Holappa parodioi rakkauden eräänlaista kierrättämistä avioeroineen ja uusien suhteiden jatkuvana solmimisena. Hänen mukaansa se ei ole rakkautta vaan eläytymiskyvyn ja kärsivällisyyden puutetta. Holapan mielestä parisuhteessa kuuluu olla pitkäjänteinen ja hyväksyä myös kumppanissa heikkouksia, joita kaikissa on. "Individualismia korostavana aikana helposti unohtuu, että ihminen on laumaeläin. Kuvitelma, että ihminen selviytyy yksin, on harhaa", Holappa sanoo.

Yksinäisyys ei ole suurperheen kasvatille tuttu tunne. Holapalla on yhä on laaja ystäväjoukko, joka on ollut hänelle myös elinehto. Ikä ja taloudellinen turva toisaalta antavat mahdollisuuden vetäytyä hiljaisuuteen ja rauhaan, jos hän sitä kaipaa. Toisaalta 71-vuotias Holappa kokee, että hän on huono vanhentuja. Hänellä, vanhenevalla miehellä on yhä tunteita, jotka ikään kuin kuuluvat nuorelle ihmiselle – yleisen käsityksen mukaan.

Kommentit
  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.

  • Jokerit ensimmäiseen Suomen mestaruuteen ja huhuja Euroopan ammattilaisliigasta

    Helsinkiläisseura julistettiin mestariksi 1973.

    Helsingin Jokerit voitti ensimmäisen jääkiekon Suomen mestaruutensa keväällä 1973. Ajankohtainen kakkonen tallensi narripaitojen voitonjuhlia. Muina aiheina raportissa käsiteltiin suomalaisten jääkiekkojoukkueiden taloutta sekä suunnitelmia Euroopan ammattilaisjääkiekkoliigasta. Haastateltavina pelaajat Pertti Ansakorpi, Ilpo Kuisma, Lauri Mononen ja Timo Sutinen sekä toimitusjohtaja Mikko Westerberg.