Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Rakenna soitin! pääkuva

Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

Jonni Roos asioi puutavarakaupassa.
Jonni Roos asioi puutavarakaupassa. Kuva: Erik Vierkens/YLE puutavara,kitara,sähkökitara,soitinrakennus,raakapuu,Rakenna soitin!

Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

Vaahteraa!

Soitinpuuksi kelpaavaa vaahteraa pitää ostaa erikoisliikkeestä. Pääkaupunkiseutua lähinnä olevat erikoisliikkeet ovat Lahdessa ja Fiskarissa. Fiskarin Laatupuussa oli käydessäni tarjolla kahdenlaista vaahteraa: saksalaista ja kotimaista. Päällepäin ne näyttivät aivan eri puulajeilta: saksalainen vaahtera oli isoa, vaaleaa, puhdaslinjaista lankkua, kun taas suomalainen vaahtera näytti kitukasvuiselta, tummalta ja oli kapeampaa.

Myyjä Jesse Partanen Fiskarin Laatupuusta kehotti käyttämään saksalaista. Hän sanoi kotimaisen vaahteran olevan kaikin tavoin laadullisesti heikompaa. Tosin se on myös edullisempaa.

Parhaiten sopiva puu on sellainen, joka on sahattu siten, että puun syyt kulkevat sahatussa kappaleessa pitkittäissuuntaan. Koska suurin osa puista sahataan nk. tuppeen, on osattava valita tarjolla olevista lankuista ne, joissa syyt ovat oikealla tavalla.

Partanen kertoi, että esimerkiksi soitinrakennusoppilaitosten opettajat ja oppilaat tulevat joskus tutkimaan puuvalikoimaa, ja he saattavat käydä läpi kokonaisia lautapinoja sopivia puita etsiessään.

- Joskus he ovat täällä koko päivän penkomassa pinoja, ja sitten he löytävät ehkä yhden palan, joka kelpaa, hän sanoo.

Minulla oli sillä tavalla onnea, että heti pinon päällimmäinen vaahteralankku oli oikeaan suuntaan sahattu, ja muutenkin vaikutti sopivalta. Tai sitten minulle ei ole ihan vielä hahmottunut, mitä kannattaa etsiä.

Suuruudenhulluus iskee

Vaikka periaatteessa olisin tarvinnut vain yhden kaulan verran puuta, ei vaahteraa myydä niin pienissä erissä, vaan minun oli ostettava koko lankku. Laskin, että siinä oli ainekset kahteentoista kaulaan. No, minähän runkopuuta ostaessani sain kolme runko-aihiota kaupan päälle, joten olen kyllä itse asiassa rakentamassa neljää kitaraa. En vain vielä tässä vaiheessa tiedä, osaanko. Vaahteralankun hinta oli noin 90 euroa, ja mikäli tosiaan saisin siitä aikaiseksi 12 kaulaa, ei hinta olisi kohtuuton. Suurudenhulluudeksihan tämä siis heti meni.

Mikäli ei halua tehdä kaulaa kokonaan vaahterasta, täytyy otelautapuu ostaa erikseen. Tässäkin apu löytyi muusikoiden.net -sivustolta. Lahdessa asuvalta Robertilta kävin ostamassa kolme Itä-Intian ruusupuista ja yhden eebenpuisen otelauta-aihion viidelläkympillä. Hänelle nämä olivat muista rakennusprojekteista jääneet tarpeettomiksi. Yksi aihioista oli tavallista sähkökitaran otelaudan kokoa suurempi, eli bassoon sopiva. Minä ehkä laittaisin sen baritonikitaraan, jossa niinikään tarvitaan hieman tavallista pidempi kaula.

Miksi joku haluaa tehdä otelaudan eri puusta? Itse pidän ruusupuuotelaudoista, ja mielestäni ne kuulostavat hieman pehmeämmältä ja monivivahteisemmalta kuin pelkästä vaahterasta tehdyt kaulat. Lisäksi mielestäni ne ovat paremman näköisiä. Kyse on kuitenkin pienistä sävyeroista.

No niin. Joka tapauksessa: aluksi halusin vain kokeilla, saanko rakennettua kitaran.

Nyt minulla on työn alla neljä sähkökitaraa, ja kaksitoista kaulaa, joista neljään minulla on jalopuuotelauta. Edelleenkään en tiedä, osaanko tehdä niitä, mutta ainakin minulla on puuta.

Blogin seuraava osa on jo julkaistu, pääset sinne tästä!

Tästä pääset blogin ensimmäiseen kirjoitukseen!