Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Rakenna soitin! pääkuva

Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

Jonni Roos avaa liukuoven nikkariverstaalla.
Jonni Roos avaa liukuoven nikkariverstaalla. Kuva: Erik Vierkens/YLE Omnia,puutyöt,kitara,sähkökitara,soitinrakennus,Nikkariverstas

Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään. Verstaan veteraanikäyttäjiin lukeutuva Niko Laurila tuli ystävällisesti oppaaksi.

Nikkariverstaan tilat ovat Espoossa Suomenojalla, ja ne ovat avarat ja valoisat. Isommat koneet ovat toisessa pääsalissa, jossa usein kuuluu kova meteli. Pienemmät koneet ja työpöydät sijaitsevat oven takana hieman rauhallisemmassa salissa. Strategisesti molempien salien välissä on lasikoppi, josta verstaan henkilökunta näkee kaikkialle. Erityisesti se on tarpeen, kun tottumattomat asiakkaat lähestyvät vaarallisia laitteita, kuten sirkkeliä.

Liian kosteaa

Ensimmäisenä päivänäni Nikkariverstaalla oli työvuorossa Jaana, joka alkajaisiksi iski käteeni puun kosteusmittarin. Osoittautui, että tuomani puut olivat hieman liian kosteita. Olin itse melko hämmästynyt, sillä ostamani runkopuu oli ollut lämpimässä varastossa kymmenen vuotta. Tosin viimeiset viikot ennen verstaskäyntiä olin pitänyt sitä lämpimässä kellaritilassa. Ehkä kellarin tuuletusluukusta tuli sen verran kosteutta, että puu oli imenyt vettä sisäänsä.

Jaana ja Niko suosittelivat minulle puutavaran säilömistä kellarin sijaan olohuoneessa.

Nikkariverstaan Jaana neuvoo, miten vaahteralankku kannattaa viedä oikohöylään.
Nikkariverstaan Jaana neuvoo. Nikkariverstaan Jaana neuvoo, miten vaahteralankku kannattaa viedä oikohöylään. Kuva: Erik Vierkens/YLE kitara,soitinrakennus,sähkökitara,Jaana

Alustavia höyläyksiä ja sahauksia pääsin silti tekemään, vaikka kosteusprosentti ei sallinutkaan sen hienovaraisempiin detaljeihin etenemistä. Jaana arveli, että puu kuivuisi sopivasti, jos pitäisin sitä huoneenlämmössä muutaman viikon.

Selviääkö oikohöyläämisestä hengissä?

Ensimmäiseksi tein siis tuttavuutta oikohöylän kanssa. Oikohöylä on suuri kone, ja vaatii turvallista työtapaa. Höylättävä kappale on kuljetettava terän yli, jolloin kädet ovat vaarassa. Jaanan opastuksella turvallinen käyttötapa tuli kuitenkin hahmotettua. Sulloin hupparin narut kauluksesta sisään, ja käärin hihani, ettei mikään tarttuisi höylän pyörivään terään, ja työnsin vaahteralankun tärisevin käsin höylän läpi.

Vaahterakappaletta työnnetään oikohöylän läpi.
Oikohöylä on vaarallinen työkalu. Vaahterakappaletta työnnetään oikohöylän läpi. Kuva: Erik Vierkens/YLE puutyöt,kitara,sähkökitara,soitinrakennus,oikohöylä

Oikohöylän avulla puukappaleesta saa yhden sivun suoraksi, jonka jälkeen höyläämistä voi jatkaa tasohöylällä. Tasohöylän käyttäminen onkin paljon rennompaa, sillä puukappale vain syötetään höylän sisään toiselta puolelta, ja noudetaan siistiksi höylätty kappale valmiina laitteen toiselta puolelta. Tapaturman vaaraa ei juuri ole.

Mikäli selviää hengissä oikohöylästä, höyläysvaiheessa ei sen kummempaa osaamista tarvita. Aloittelijakin näköjään saa hienosti höylättyjä puukappaleita aikaiseksi. Ensimmäiseen verstaspäivääni mahtui vielä vannesahaamista. Sain vaahteralankkuni sahattua niin, että lopulta minulla oli neljä sahattua ja höylättyä kappaletta, ja iso höyläämätön kappale, josta saisin vielä lisää kauloja jonakin päivänä.

Blogin seuraava osa on jo julkaistu, pääset sinne tästä!

Tästä pääset blogin ensimmäiseen kirjoitukseen!

Edit: Jutusta on poistettu vanhentunut tieto Nikkariverstaan tulevasta muutosta. Nikkariverstaan Facebook-sivuilla olevan tiedotteen mukaan verstas jatkaa nykyisissä tiloissa vielä kevään 2018.

Edit: Jutusta on poistettu virheellinen lause, joka liittyi työstettävän puutavaran sopivaan kosteusprosenttiin.

Edit: Jutusta on poistettu oikohöylän vaarallisuutta pohtiva lause. Nikkariverstaalta kerrotaan, että oikein käytettynä oikohöylä ei ole sen vaarallisempi kuin muutkaan isot laitteet.