Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Rakenna soitin! pääkuva

Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

Jonni Roos ja Kari Nieminen katselevat tervaleppälankkua.
Jonni Roos ja Kari Nieminen katselevat tervaleppälankkua. Kuva: Erik Vierkens/YLE kitara,soitinrakennus,Versoul,Kari Nieminen,sähkökitara,Rakenna soitin!

Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita.

Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

Kuuletko ääniä?

- Ainahan näistä kuuluu jokin ääni, kun niitä koputtaa. Hyvässä puussa on sellainen irtonainen heleys. Nämä toki vaihtelevat, mutta yleensä itä-intialainen ruusupuu on hyvää. Se on niin tasalaatuista. Sehän on vielä kohtalaisen edullistakin, sanoo Kari.

Tuomani aihio on Karin mielestä oikein hyvä. Hän vinkkaa, että Saksassa ja Espanjassa on muutama firma, jotka välittävät hyvää ruusupuuta.

Sitten katselemme tervaleppäpölkkyäni. Kysyn, voisiko hän kuvitella tekevänsä kitaran tällaisesta palasta.

- Ilman muuta! Esimerkiksi tuossa Ronnie Wood -mallissani on juuri tervaleppärunko. (Kitaranvalmistaja) Fender aloitti joskus viisikymmentäluvulla käyttämään leppää Telecaster- ja Stratocaster -kitaroissa. Sitä ennen he käyttivät saarnea. Leppä on helpompi pinnoittaa ja työstää.
Lepän huokoset ovat pieniä, siksi sen maalaaminen ja lakkaaminen onnistuu helposti.

Lisäksi se soi hyvin, sillä leppä ei Karin mukaan korosta mitään taajuuksia. Saarnesta tulee hänen mukaansa kirkkaampi ja napakampi ääni.
Toki myös rungon koko vaikuttaa sointiin, ja se, jos laittaa leppärungon päälle kannen jostakin muusta puulajista.

Sopivasti kuivunut

Soittimiin käytetään hieman eri puutavaraa, kuin mitä tavallisesti on myynnissä rakennuskäyttöön. Tärkeää on, että puu on riittävän kuivaa.

Karin mukaan puun sopiva kosteus on 4 - 5%. Olisi hyvä, mikäli lankuista liimattu aihio saisi odottaa työstöä muutamia vuosia.
Jos puutavara on kuivattu ja liimattu hyvin, se yleensä riittää. Mutta se on aina tietenkin sitä parempi, mitä useamman vuoden kierron se on säilytetty. Nämä lankut ovat niin leveitä, että niihin saattaa ajan myötä tulla pientä pyöristymistä.

- Suunnittele jokainen työvaihe kaikessa rauhassa, ja etene hitaasti.

Minun tervaleppälankkuni oli myyjän antaman tiedon mukaan odotellut lämpimässä varastossa kymmenisen vuotta. Karin mielestä tämä on oikein hyvä asia, eikä liimasauma näytä yhtään eläneen.
Vaikka olen aivan alussa soitinrakentamisen alalla, mieleen tulee, pitäisikö jo samantien käydä hankkimassa hyvää puutavaraa tuleviksi vuosiksi. Jos vaikka ostaisi lankkuja seuraavan kymmenen vuoden varalle?

Yksi asia aloittelevaa soitinrakentajaa vain mietityttää. Entäpä, jos osoittaudun sellaiseksi tumpeloksi, joka pelkään olevani? Entä, jos lapioin rahaa ja aikaa asiaan, jota en vain saa onnistumaan? Karilla on toivoa antava neuvo:

- Suunnittele jokainen työvaihe kaikessa rauhassa, ja etene hitaasti.

Sitä paitsi lähtökohdissani ei ole mitään vikaa: hankkimani terveleppälankku sekä ruusupuinen otelauta kelpaisivat Versoul-kitarankin raaka-aineiksi, eikä kaulaa varten hankkimassani vaahterassakaan takuulla ole mitään ongelmaa. Jos osaan suunnitella ja rakentaa riittävän hitaasti, näistä aineksista pitäisi pystyä luomaan samantasoinen kitara, kuin ne, jotka maksavat kymmeniä tuhansia.

Alla näet koko keskustelun Kari Niemisen kanssa.

Blogin seuraava kirjoitus on jo julkaistu. Pääset sinne tästä!
Tästä pääset blogin ensimmäiseen kirjoitukseen!