Hyppää pääsisältöön

Lyyrisyyden lahjoja Yhdysvalloista

Omaan neoromantiikkaansa vahvasti uskova säveltäjä Jennifer Higdon tunnetaan paitsi Pulitzer-palkitusta viulukonsertosta, etenkin tiuhaan esitetystä sävelrunosta blue cathedral. Kuuden vuoden takaisesta orkesteriteoksesta All Things Majestic uhkaa tulla ainakin kotimaa Yhdysvalloissa kolmas hitti. Naxos-yhtiön uutuuslevy tarjoaa entistäkin laajempaa kuuluvuutta, vaikkei kyse olekaan sävellyksen ensilevytyksestä.

Nashvillen sinfoniaorkesterin levyn kansikuva.
Nashvillen sinfoniaorkesterin levyn kansikuva. Jennifer Higdon

All Things Majestic on täyspehmoilevaa täytemateriaalia, jota kuunnellessa tulee lähinnä kysyneeksi: vain tälläkö voi säveltäjä pärjätä ison veden takana? Luonto ja kansallispuistot ovat tämän sävellyksen taustalla, ja osien nimet viittaavat tarkkoihin paikkoihin. Paikoitellen teos ei voisi paljoa enempää kuulostaa jonkinlaiselta tyylialluusiolta - ajatellen nyt vaikkapa jotakin sadan vuoden takaista eurooppalaista musiikkia.

Jos jokin on sitten aidosti amerikkalaista, niin ainakin Higdonin osoittama uskallus suoltaa äärimmäisen haaveellisen kuuloista musiikkia. Tästä pohjalta Curtis Institute of Musicin sävellyksenopettaja onkin jatkanut omaa linjaasta tiettynä teosspesialistina, siis konserttosäveltäjänä. All Things Majestic saa Nashvillen sinfoniaorkesterin levyllä seurakseen vuoden 2005 oboekonserton ja vuoden 2014 alttoviulukonserton, molemmat ensilevytyksinä.

Majesteetillisuus ei ole laatusanana oikeastaan kaukana konsertoista, mutta niitä lienee paras kutsua pienellä sävyerolla juhlallisiksi ja valitettavasti myös väsyttävän sokerikuorrutteisiksi. On kuitenkin todennäköistä, että ainakin yksiosainen oboekonsertto saa pitkän elinkaaren jatkossakin. Alttoviulukonserton solististemma on pitkälinjainen, ja yleistasoltaan sävellys taas virtaa energisten rytmien avulla. Tämä on poikkeuksellisesti sellainen kolmiosainen konsertto, jossa hitain osa on ensin ja sen jälkeen tempot nousevat.

Jennifer Higdon: Alttoviulukonsertto; oboekonsertto; All Things Majestic.- Roberto, Díaz, alttoviulu, James Button, oboe, Nashvillen SO/Giancarlo Guerrero. (Naxos, 8.559823)

Kuuntele Uudet levyt 13.10.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.