Hyppää pääsisältöön

Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

Pianokonserttolevy, jolla soittaa Florian Uhlig. Kansikuva.
Pianokonserttolevy, jolla soittaa Florian Uhlig. Kansikuva. Florian Uhlig

On jokseenkin oikein puhua konsertoista, vaikkakin Boulangerin ja Germaine Taillererren sävellykset ovat luokituksiltaan balladi sekä fantasia pianolle ja orkesterille. Kun teoslajia tarjotaan vielä Ravelin ja Françaix’n muodossa, kokonaisuudesta tulee tyylillisesti ilahduttavan yhtenäinen. Tämä Saksan radion filharmonisen orkesterin levy on toinen osa julkaisusarjassa, joka piirtää ainakin näiden esittäjien mielestä kuvaa juuri ranskalaisesta pianokonsertosta.

Boulangerin konserttoa ja yhtä hyvin myös kauniisti sisään hiipivää Tailleferren vastaavaa sopiikin pitää entistä hanakammin musiikinrakastajien tietoisuudessa. Boulangerin myöhäisromanttisesti hurskasteleva ja äkseeräävä variaatiofantasia on kuitenkin suorastaan raskaskaliiberinen verrattuna tyypillisempään ranskalaiskeveyteen. Tämä on levyn ainoa teos, jonka synnyinhetkellä Ranska ei ollut kohdannut vielä suursotaa, saatika maailmansotien välistä Les Six -säveltäjäryhmäänsä. Kuusikosta kaksi tavataan jättää aina syrjään, ja onneksi syrjityistä Tailleferre on tässä yhteydessä valokeilassa.

Mutta mitä tulisikaan ajatella tästä levystä, jos sen sisältämät sävellykset laitettaisiin kirjaimellisesti keskustelemaan toistensa kanssa? “No, antakaas kun setä Maurice selittää konserttokirjoittamisen idean”, Ravel mansplainaa, siis setäselittää patriarkaaliseen sävyyn ja lataa kaiken sanottavansa kirjoittamalla vain pianistin vasemmalle kädelle. Siitäs saitte.

Maurice Ravelin D-duurikonserton jälkeen saavat naisetkin oman vuoronsa, niinpä niin, mutta loppukaneetin puhujaksi otetaan varmuuden vuoksi mies. Tosin ei mikään setä, sillä Boulangerin oppilas Jean Françaix oli teoksensa julkaisuhetkellä 20-vuotias. Kun puhujanpönttö on kerran naisväeltä uudelleenvallattu, sanoma on jykevintä jakaa nelikentän muotoon. Muusta levystä poiketen konsertto on moniosainen.

“Klavierkonzerte vol. 2.” Solistisia teoksia pianolle ja orkesterille säveltäjiltä Maurice Ravel, Germaine Tailleferre, Nadia Boulanger ja Jean Françaix. - Florian Uhlig, piano, ja Saksan radion filharmoninen ork./Pablo González. (swr music, SWR19027CD)

Kuuntele Uudet levyt 13.10.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.