Hyppää pääsisältöön

Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

Pianokonserttolevy, jolla soittaa Florian Uhlig. Kansikuva.
Pianokonserttolevy, jolla soittaa Florian Uhlig. Kansikuva. Florian Uhlig

On jokseenkin oikein puhua konsertoista, vaikkakin Boulangerin ja Germaine Taillererren sävellykset ovat luokituksiltaan balladi sekä fantasia pianolle ja orkesterille. Kun teoslajia tarjotaan vielä Ravelin ja Françaix’n muodossa, kokonaisuudesta tulee tyylillisesti ilahduttavan yhtenäinen. Tämä Saksan radion filharmonisen orkesterin levy on toinen osa julkaisusarjassa, joka piirtää ainakin näiden esittäjien mielestä kuvaa juuri ranskalaisesta pianokonsertosta.

Boulangerin konserttoa ja yhtä hyvin myös kauniisti sisään hiipivää Tailleferren vastaavaa sopiikin pitää entistä hanakammin musiikinrakastajien tietoisuudessa. Boulangerin myöhäisromanttisesti hurskasteleva ja äkseeräävä variaatiofantasia on kuitenkin suorastaan raskaskaliiberinen verrattuna tyypillisempään ranskalaiskeveyteen. Tämä on levyn ainoa teos, jonka synnyinhetkellä Ranska ei ollut kohdannut vielä suursotaa, saatika maailmansotien välistä Les Six -säveltäjäryhmäänsä. Kuusikosta kaksi tavataan jättää aina syrjään, ja onneksi syrjityistä Tailleferre on tässä yhteydessä valokeilassa.

Mutta mitä tulisikaan ajatella tästä levystä, jos sen sisältämät sävellykset laitettaisiin kirjaimellisesti keskustelemaan toistensa kanssa? “No, antakaas kun setä Maurice selittää konserttokirjoittamisen idean”, Ravel mansplainaa, siis setäselittää patriarkaaliseen sävyyn ja lataa kaiken sanottavansa kirjoittamalla vain pianistin vasemmalle kädelle. Siitäs saitte.

Maurice Ravelin D-duurikonserton jälkeen saavat naisetkin oman vuoronsa, niinpä niin, mutta loppukaneetin puhujaksi otetaan varmuuden vuoksi mies. Tosin ei mikään setä, sillä Boulangerin oppilas Jean Françaix oli teoksensa julkaisuhetkellä 20-vuotias. Kun puhujanpönttö on kerran naisväeltä uudelleenvallattu, sanoma on jykevintä jakaa nelikentän muotoon. Muusta levystä poiketen konsertto on moniosainen.

“Klavierkonzerte vol. 2.” Solistisia teoksia pianolle ja orkesterille säveltäjiltä Maurice Ravel, Germaine Tailleferre, Nadia Boulanger ja Jean Françaix. - Florian Uhlig, piano, ja Saksan radion filharmoninen ork./Pablo González. (swr music, SWR19027CD)

Kuuntele Uudet levyt 13.10.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit