Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Linda – Jäänkö yksin?

Lyhytkasvuinen Linda hyväksyi erilaisuutensa vasta murrosiässä. Silti ulkopuolisuus ja kiusaaminen jättivät jälkeensä epäilyn, toteutuuko harras toive parisuhteesta ja perheestä koskaan.

– Ajoittain törmään edelleen siihen, että ihmiset kutsuvat kääpiöksi. Se loukkaa. Varsinkin vanhempien ihmisten tuntuu olevan vaikeaa suhtautua erilaisuuteen. He saattavat tuijottaa ja ihmetellä kokoani – jopa ääneen, kertoo Tuhkimotarinoiden Linda.

Linda on 113-senttinen kolmekymppinen nainen. Hän on tottunut ihmisten ihmettelyihin, mutta oikaisee kyllä tarvittaessa ihmisten oletuksia.

– Välillä kaupassa tulee tilanteita, että kassa tervehtiikin seuraavaa asiakasta. Yritän sitten huhuilla, että hei, olen täällä alhaalla. Välillä ihastellaan, että voi kun täällä on pieni asiakas. On sitten omasta mielialastani kiinni jaksanko kauniisti sanoa, että kyllä tässä ihan aikuisia ollaan.

Maailma on rakennettu normaalimittaisille

Sen Linda huomaa joka päivä arjessaan. Arki on koulinut hänestä pärjääjän.

– Pankkiautomaatit ja palvelutiskit ovat korkealla. Liukuovien liiketunnistin ei reagoi ja portaat tuntuvat välillä korkeilta. Kaupassa ylähyllyiltä on vaikea saada tavaroita. Ostoskärryihin saan kyllä tavaraa, mutta en saa niitä pois kärrystä.

Linda myöntää olevansa huono pyytämään apua. Hän ei päästä itseään helpolla.

– Minulla on takaraivossa halu pärjätä.

”Lapsena en saanut erityiskohtelua pienen kokoni vuoksi."

Perhe ei antanut erityiskohtelua

Lapsuudenperheessään Linda oli ainoa lapsi. Hänen vanhempansa erosivat, kun Linda oli viisivuotias.

– Lapsena en saanut erikoiskohtelua kokoni vuoksi. Olin jo silloin hyvin omatoiminen, temperamenttinen ja päättäväinen, Linda listaa.

11-vuotiaana Linda sai siskon.

– Äiti tapasi miehen, jolla oli minua kuusi vuotta nuorempi tytär, Laura. Oli kiva saada sisko ja joku jonka kanssa leikkiä kotonakin. Lapsena otin helposti pomon roolin. Valitsin parhaat barbit päältä ja Laura sai mitä jäljelle jäi.

Linda ja sisar parvekkeella kuohuviinillä
Linda ja sisar parvekkeella kuohuviinillä Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Nuorempana Linda kadehti Lauraa, kun tämä sai helpommin kaupasta vaatteita.

- Itse jouduin hankkimaan vaatteeni lastenosastolta ja Laura sai käydä nuortenosastolla. Nykyään onneksi kateutta ei ole. Meillä on Lauran kanssa lämpimät välit. Vaikka olemmekin sisarpuolia, niin pidän Lauraa ihan oikeana siskonani.

Linda töissä
Lindalla on läheiset välit lapsuudenperheeseensä, ja hän myös työskentelee perheyrityksessä. Linda töissä Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita
Linda ja hänne veljensä ruokapöydässä
Linda ja hänne veljensä ruokapöydässä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

13-vuotiaana Linda sai vielä velipuolen. Velipuoli syntyi kehitysvammaisena ja sen myötä vanhemmat perustivat kehitysvammaisten palveluasumisyksikön.

– Meillä on perheyritys. Olen siellä keittiövastaavana ja myös sisareni on yksikössä töissä.

Luokkakaverit jättivät porukan ulkopuolelle

Koulukiusaamiselta ei Lindakaan ole välttynyt. Kokonsa vuoksi hän oli helppo kohde. Kiusaamistakin pahempaa oli kuitenkin tunne, ettei hyväksytä joukkoon.

– Ala-asteella pari naapuriluokan poikaa nimitteli, mutta opettaja puuttui asiaan ja se loppui. Myöhemmin ala-asteella luokkamme tytöt jättivät porukan ulkopuolelle. Välitunnilla kaverit juoksivat pihalle johonkin paikkaan, ja kun minä lyhyemmillä jaloillani pääsin perille, he päättivät, että juostaankin tuonne toiselle puolelle pihaa. Ja tätä jatkui välitunnin ajan.

Linda koiran kanssa metsässä
Linda koiran kanssa metsässä Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Lindalla oli paljon lääkärikäyntejä, joissa otettiin paljon kokeita, kun hän ei kasvanut samaan tahtiin kuin muut ikäisensä.

– Silti ajattelin, että olen aivan samanlainen kuin muut. Sen takia se, ettei huolittu porukkaan, tuntui tosi kurjalta. Oli rankkaa, kun ei itseänsä hyväksynyt ja vielä kaveritkin antoivat ymmärtää, että olen erilainen, enkä kuulu porukkaan.

Yläaste- ja lukioaika olivat Lindalle helpompaa, mutta ala-aste jätti jälkensä.
– Aina kun olen mennyt uuteen kouluun, olen pelännyt, että taasko jätetään ulkopuolelle. Lukiossa koin ensimmäistä kertaa, että kuulun porukkaan.

”Voisiko joku kiinnostua minustakin?”

Murrosiässä Lindan äiti kertoi hänelle lyhytkasvuisten yhdistyksestä.

– Tyrmäsin ajatuksen heti! En halunnut nähdä muita lyhytkasvuisia, sillä koin olevani aivan tavallinen ihminen, eikä minussa ollut mitään vikaa. Murrosiässä kun muutenkin etsii itseänsä, miettii kuka olen ja millainen olen, oman erilaisuuden hyväksyminen oli vaikeaa. Halusin samaistua luokkakavereihini, Linda kertoo.

Kun Linda hyväksyi erilaisuutensa, hänen silmänsä avautuivat aivan uudella tavalla.

– Olin 14-vuotias, kun olin valmis tapaamaan muita lyhytkasvuisia. Se avasi minulle aivan uuden maailman. Siellä sain vertaistukea ja tietoa. Lisäksi huomasin, että hei, täällä minua ei syrjitä, vaikka olen lyhyempi kuin muut. Sain olla sellainen kuin olen.

Linda oli aina haaveillut aviomiehestä ja omasta perheestä.

– Huomasin, että monilla lyhytkasvuisilla oli kumppaneita ja perheitä. Silloin heräsi ajatus, että voisiko joku oikeasti kiinnostua minustakin. Tosin sekin oli käynyt mielessä, että voi olla, että tässä elellään elämä yksin.

”Timo on tuonut elämääni sen kauan kaivatun parisuhteen.”

Lyhytkasvuisista löytyi aviomies

– Murrosiässä minulla oli ihastuksia, mutta olin tosi arka. Luokkakaverit menivät rohkeammin juttelemaan poikien kanssa. Itse en kuitenkaan koskaan saanut vastakaikua ihastuksiltani. Silloin tuli sellainen olo, että mahdanko koskaan löytää ketään.

Toisin kuitenkin kävi. Lyhytkasvuisten valtakunnallisessa tapaamisessa Linda tapasi ensimmäistä kertaa miehensä.

– Olin 14-vuotias, kun tapasin Timon. Timo oli tuolloin 23-vuotias. Ensimmäisestä tapaamisesta kului kuusi vuotta ennen kuin aloimme seurustella. Minulla ei ollut poikaystäviä ennen Timoa, hän on ensimmäinen.

Lindalle ei ollut merkitystä onko kumppani pitkä vai lyhytkasvuinen. Tunne oli tärkein.

– Timo on tuonut elämääni sen kauan kaivatun parisuhteen. Rakkaus on minulle hirveän tärkeä osa elämää. Koen myös hienoksi asiaksi sen, että minulla on vertaistuki myös kotona. Meillä on tosi läheinen suhde. Luotamme toisimme ja puhallamme yhteen hiileen.

Kolme tervettä lasta

Jossain vaiheessa Linda ja Timo alkoivat haaveilla yhteisestä perheestä. Heitä kuitenkin mietitytti voisivatko he fyysisen kokonsa tai jonkun muun syyn vuoksi saada lapsia.

– Meiltä ei ole hirveästi kyselty lapsisuunnitelmistamme. Voi olla, ettei kukaan uskaltanut kysyä. Ehkä he ajattelivat, ettei lastensaanti ole meille välttämättä mahdollista, Linda pohtii.

Linda raskaana
Linda raskaana Kuva: Lindan kotialbumi Tuhkimotarinoita

Ja niinhän siinä sitten kävikin. Yrityksistä huolimatta lasta ei kuulunut. Linda ja Timo päättivät mennä tutkimuksiin. Tutkimusten seuraava vaihe olisi ollut yliopistollisessa sairaalassa.

– Yllättäen tulinkin raskaaksi kesken tutkimusten. Oli sanoinkuvaamaton tunne, kun raskaustesti näytti positiivista. Voiko olla totta, että meistä tulee vanhempia! Kolmen vuoden odotus oli ohi.

Lindan perhe laavulla
Lindan perhe laavulla Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita
Linda ja hänen puolisonsa Timo laavulla
Linda ja hänen puolisonsa Timo laavulla Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Lindalla ja Timolla on lyhytkasvuisuuteen eri diagnoosit ja kummassakin on 50 prosentin mahdollisuus periytyä.

–Totta kai jokainen vanhempi toivoo, että lapsi on terve. Olimme kuitenkin asennoituneet siihen, että kun molemman olemme lyhytkasvuisia, todennäköisesti saamme lyhytkasvuisen lapsen. Esikoisemme Tuukka on normaalimittainen lapsi.

Tuukan ollessa lähes 3-vuotias, Linda ja Timo saivat toisen lapsensa.

– Tyttäremme Linnea syntyi 2013 ja myös hän on normaalimittainen. Kolmas lapsemme Teemu syntyi, kun Linnea oli vajaa kaksivuotias. Ja myös Teemu on normaalimittainen.

Lindan perhe ruokapöydässä
Lindan perhe ruokapöydässä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita
Linda ja Timo saivat kaikkiaan kolme normaalimittaista lasta ja se on jo pienoinen ihme.

– Lääkäri sanoi, että kun kummankin diagnoosissa on 50 prosentin todennäköisyys periytyvyyteen, kolme normaalimittaista lasta on jo vastoin todennäköisyyslaskentaa.

Raskaudet ovat olleet raskaita Lindan keholle. 113-senttiselle raskaus on suuri fyysinen kuormitus. Siitä huolimatta raskaudet ovat sujuneet hyvin ja keho on kestänyt raskaudet.

– Mietin, että miten lapsi mahtuu vatsaani, mutta aina ne ovat paikkansa hakeneet.

”Olen toteuttanut haaveeni”

– Kouluajan syrjintä on vaikuttanut elämääni ja jättänyt jäljet. Toisaalta, kun koulukiusaamisesta on selvinnyt, niin itsetuntoni on kasvanut. En ole katkera, kokemukset ovat vain vahvistaneet minua. Olen elämässä selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon. Olen ollut ujo ja joutunut opettelemaan, että omia puolia saa ja pitää pitää. Pärjään kyllä. Olen sopeutunut elämään pitkien maailmassa.

Nuorempana Linda tunsi katkeruutta pituudestaan, mutta ei enää. Hän ei koe jääneensä paitsi mistään.

– Olen saavuttanut lähes kaiken mistä olen haaveillut. Olen opiskellut itselleni kaksi ammattia, palveluvastaavaksi ja kehitysvammaohjaajaksi ja minulla on vakituinen työpaikka. Olen saanut kolme tervettä lasta. Ja vielä ihanan miehen kanssa. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen, Linda summaa.

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Seuraa meitä Facebookissa!