Hyppää pääsisältöön

Kansanparantajia, aktivisteja ja parantavaa perunaa – Mosambikissa tieto on terveyttä

Vapaaehtoiset terveysvalistajat kokoontuvat esittelemään työtään.
Vapaaehtoiset terveysvalistajat kokoontuvat esittelemään työtään. Kuva: Lotta Ehrnrooth Mosambik,aktivistit,terveys,Valistuskampanjat,vapaaehtoistyö

Kotimantereellaan Afrikassa Mosambik kuuluu Saharan eteläpuolisiin maihin, joissa olot ovat haastavat ja esimerkiksi malarian riski maailman suurin.

Teksti ja kuvat: Lotta Ehrnrooth
Kirjoittaja asuu Mosambikissa.

Mosambikin pääkaupungissa Maputossa sijaitsevan kotini vartija Alberto oli valittanut vatsavaivojaan pitkään. Mosambik on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä maasta.

Alberton maputolaisen asuinalueen Choupalin julkiselta lääkäriasemalta ei hänen mukaansa ollut herunut särkylääkettä kummempaa apua. Vein Alberton Choupalin yksityisklinikalle, Centro de Saúde Malitaan, jossa tehtiin kokeita, vaikka tutkimus oli sielläkin pintapuolinen.

En nähnyt lääkärin kuuntelevan potilaan keuhkoja enkä koskevan häneen. Käynti maksoi lääkkeineen 2720 meticalia. Se on paljon vartijalle, jonka kuukausipalkka on alle 100 euroa. (Syyskuussa 2017 700 meticalia oli noin 10 euroa.)

Keskustelun ja verikokeen perusteella lääkäri Márcia diagnosoi Albertolla ärtyneen paksusuolen ja määräsi ruokavaliohoitoa sekä lääkkeitä. Lähiapteekeissa lääkkeitä ei kuitenkaan ollut. Vein Alberton kotini lähellä olevan yksityissairaalan apteekkiin, jossa niitä oli. Lääkkeitä ei kannata myydä alueilla, joiden asukkailla ei ole niihin varaa.

Voi myös olla, että julkisten klinikoiden työntekijät myyvät lääkkeet voitolla eteenpäin tiskin alta yksityisille toimijoille eikä niitä jää köyhemmille tarvitsijoille. Köyhien alueiden apteekeissa on joskus kaupan myös väärennettyjä valelääkkeitä, jotka tulevat esimerkiksi Intiasta tai Kiinasta.

Vartija Alberton tarina kuvastaa omalta osaltaan eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Mosambikin terveydenhoitoa. Julkinen terveydenhoito on edullista, mutta rajallista. Vain puolet noin 28-miljoonaisesta väestöstä on ylipäänsä sen ulottuvilla. Tasokkaampi hoito on kallista ja rajallista sekin. Leikkauksia tehdään vähän. Varakkaat hoidattavat sairauksiaan esimerkiksi vauraammassa naapurimaassa Etelä-Afrikassa.

Kolme kuukautta, kaksi miljoonaa diagnoosia

Malaria, hiv, tuberkuloosi ja tartuntataudit haukkaavat jo valmiiksi niukoista resursseista leijonanosan, joten arkipäiväiset vaivat jäävät vähemmälle huomiolle, kuten Albertonkin tapaus osoittaa. FDC toteuttaa mittavia malarian, tuberkuloosin ja hivin ehkäisyyn keskittyviä ohjelmia.

Maputolaisen Xipamaninen klinikan aulassa muistutetaan, että kansanparantajat ja lääkärit toimivat yhteistyössä potilaan parhaaksi.
Maputolaisen Xipamaninen klinikan aulassa muistutetaan, että kansanparantajat ja lääkärit toimivat yhteistyössä potilaan parhaaksi. Kuva: Lotta Ehrnrooth klinikka,julisteet,Kansanparannus,lääkärit,potilashoito,ulkomailla asuva kansalainen

Kuten Afrikassa yleensäkin, myös liikenne on suuri tappaja

Malaria aiheuttaa sairaalakuolemista kolmasosan ja on riski erityisesti lapsille. Pelkästään tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä todettiin enemmän malariatapauksia kuin viime vuonna, yhteensä 2 miljoonaa. Nousun syy tosin on myönteinen eli se, että diagnosointi on tehostunut, jolloin tauti löydetään entistä useammin ajoissa. Monen sairauden kohdalla Mosambikissa ongelma on se, että hoitoon tullaan liian myöhään.

– Mosambikin terveydenhoitoa ei voi katsoa vain yhdestä näkökulmasta. Kyse on aina useista tekijöistä, sellaisista kuin köyhyys, puhtaan veden ja viemäröinnin puute, vajaaravitsemus, vaihtelevat luonnonolot ja koulutus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Isossa maassa esimerkiksi pelkästään maantiede asettaa omat haasteensa. Kaupungissa klinikoita on tiheästi, mutta syrjäkylillä tilanne on aivan toinen. Uusi klinikka ei auta, jos lääkärin vastaanotolle on edelleen liian pitkä matka, FDC-järjestössä työskentelevä lääkäri Julia Magaia havainnollistaa.

– Siihen lisätään tiedon puute: potilas ei tiedä, että hi-viruksen kanssa on mahdollista elää, kunhan ottaa lääkkeitä koko ajan eikä vain välillä. Eikä kotiin jaettu hyttysverkko auta, jos samalla ei ole kerrottu, miten sitä käytetään oikein. Joskus hyttysverkko voi päätyä kalastusverkoksi. Sekin on ymmärrettävää, sillä köyhyys on jatkuvaa ja elanto on ansaittava. Pitkän tähtäimen ajattelu on ylellisyyttä.

Oppia koulusta kotiin: Xinavanessa sijaitsevan alakoulun opettajaa Anabela Dava kertoo lapsille malariasta, sen ehkäisystä ja hoidosta.
Oppia koulusta kotiin: Xinavanessa sijaitsevan alakoulun opettajaa Anabela Dava kertoo lapsille malariasta, sen ehkäisystä ja hoidosta. Kuva: Lotta Ehrnrooth opettajat,alakoulu,lapset (perheenjäsenet),malaria,sairaanhoito,ennaltaehkäisy

Lepraa ja koleraa

Tällä hetkellä kannetaan huolta esimerkiksi kolerasta, joka lisääntyi alkuvuonna vesipulasta kärsivillä alueilla. Käsiä on vaikea pestä, jos vedenottopaikat tyhjenevät kuivuuden vuoksi.

Puolet kansasta ei osaa lukea, ja noin puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Lukutaidoton vanhempi ei tiedä, miksi ilmaiseen malariatestiin on tärkeää mennä heti ensioireiden ilmaantuessa, miten seisova vesi lisää malariariskiä tai kuinka tuberkuloosi tarttuu. Viime vuonna maan pohjoisosissa todettiin myös yli 1 300 lepratapausta, vaikka tauti todettiin voitetuksi jo 2008. Ihmisten tietoisuus sairaudesta on ilmeisesti vähentynyt, ja hoitoon tullaan liian myöhään.

Monesti myös taikausko jarruttaa hoitoon hakeutumista etenkin maaseudulla. Juopa maaseudun ja kaupungin välillä on suuri: pääkaupungin koulutetut ihmiset ovat valistuneita, maaseudulla on toisin. Lukutaidottomuus sinänsä ei estä hyvää yhteistyötä. Malariaohjelmassa työskentelevä lääkäri kertoo, että esimerkiksi lukutaidottomat naiset ovat hyvin kiitollisia hoidettavia, sillä he haluavat kuunnella, oppia ja toteuttaa ohjeita. Paljon hyvääkin on tapahtunut. Kuten se, että esimerkiksi lapsikuolleisuus on vähentynyt, ja on nykyään noin 79 tuhatta lasta kohden (Suomessa vastaava luku on 2). Malarian kohdalla taas odottavien äitien tehostettu hoito ja uudet lääkkeet ovat tuoneet helpotusta.

Aktivistit paikkaavat lääkäripulaa

Vapaaehtoiset valistajat, joita kutsutaan aktivisteiksi, ovat tärkeä osa terveydenhuoltojärjestelmää ja linkki tavallisten ihmisten ja terveydenhoitojärjestelmän välissä.

Karut numerot kertovat, miksi aktivisteja tarvitaan. Lääkäreitä on liian vähän. Tuhatta asukasta kohden on 0,04 lääkäriä (Suomessa vastaava luku on hiukan yli 3). Maa käyttää terveydenhuoltoon seitsemänneksi vähiten rahaa maailmassa eli 84 dollaria asukasta kohden (Suomi noin 3 800 euroa). Vielä vähemmän käyttävät esimerkiksi Niger, Burundi, Keski-Afrikan tasavalta ja Somalia.

Lääkäri siis tavataan harvoin, mutta aktivisti tulee kotiin. Koska hänellä on kyläpäällikön hyväksyntä, hänen annetaan puhua suoraan. Aktivisti kertoo esimerkiksi, mikä ero on aidsilla ja hi-viruksella. Aktivisti kertoo, miten odottaja hyötyy malarialääkityksestä tai opastaa kuuntelemaan, voisiko yskä olla merkki tuberkuloosista. Hän kertoo myös oikeasta ravitsemuksesta ja oikoo vääriä käsityksiä.

– Kyläyhteisön jäsenenä aktivisti myös puhuu samaa kieltä niiden ihmisten kanssa, joiden kodeissa hän vierailee, Julia Magaia huomauttaa. Vaikka Mosambikin virallinen kieli on portugali, monille ihmisille se on vieras kieli. Kieliongelmat asettavat omat haasteensa.

Aktivisti kertoo, milloin vilustumisoireet kannattaisi tarkistuttaa tuberkuloosin varalta. Hän on myös linkki paitsi lääketieteen ammattilaisten, myös kansanparantajien välissä. Aktivisti saa yleensä panoksestaan pienen korvauksen ja mahdollisia muita etuja. Työ on haluttua. Kävin tapaamassa FDC:n malariahankkeen aktivisteja Xinavanessa eteläisessä Mosambikissa ja kuulin, että he saattavat saada käyttöönsä esimerkiksi polkupyörän voidakseen liikkua alueen kodeissa. Aktivistit tuntuivat olevan hyvin ylpeitä työstään ja luottamuksen osoituksesta.

Muualla valelääkäreitä, Mosambikissa myös valeparantajia

Ellei lääkäriin pääse, mennään kansanparantajalle. Suositut kansanparantajat, portugaliksi curandeirot - joskus puhutaan myös noitatohtoreista - ovat yhteisöissään arvostettuja. Se voi johtua siitä, ettei muuta hoitohenkilöstöä ole saatavana, ja myös siitä, että joskus parantajien keinot toimivat.
Vauraammissa maissa kansanparantajien tyyppistä ammattikuntaa on ehkä varaa väheksyä, mutta tosiasia on, että Mosambikin järjestelmä ei selviäisi ilman heitä ja aktivisteja. Niinpä terveysministeriö päätti äskettäin tietoisesti vahvistaa kansanparantajien ja lääketieteen ammattilaisten välistä yhteistyötä.

Kun kansanparantaja kokee olevansa arvostettu järjestelmän osa, hän kertoo potilaalle, milloin tämän pitäisi hakeutua lääketieteen ammattilaisen vastaanotolle. Ja kuten aktivistia, häntäkin uskotaan.

Parantajille on nykyisin oma yhdistys, Ametramo, ja viime vuonna keskusteltiin muun muassa ilmi tulleista valeparantajista. Parantajan työ on kutsumusammatti.

Esimerkiksi tuberkuloosin kohdalla yhteistyö parantajien kanssa on auttanut. Vuosittain todetaan yhä yli 150 000 tautitapausta, mutta osa diagnooseista johtuu siitä, että tuberkuloosi tunnistetaan paremmin. Tuberkuloosin kohdalla vaikeudet liittyvät sekä lääkeresistenssiin että siihen, että se esiintyy usein yhdessä hivin kanssa.

Parantaako bataatti hivin?

Jos lääkkeet ovat kalliita ja lääkäri kaukana, tavallinen kansa turvautuu kasveihin myös omin neuvoin, ei vain parantajan ohjeen mukaan.

Kansantorilla myytiin bataatteja aidsin parantamiseen. Myyjä ei halunnut kertoa nimeään.
Kansantorilla myytiin bataatteja aidsin parantamiseen. Myyjä ei halunnut kertoa nimeään. Kuva: Lotta Ehrnrooth tori,Aids,Kansanparannus,rohdosvalmisteet,bataatti

Kävelen kansantorin ohi Maputossa ja kiinnitän huomioni naiseen, joka myy erästä makean perunan eli bataatin lajiketta ja väittää sen parantavan hiv-tartunnan. Muitakin kasvilääkkeitä on kaupan, mutta myyjä ei selvästi pidä huomiosta eikä kysymyksistäni.

Erilaisten rohdoskasvien käyttö lääkintään on erittäin yleistä, ja kasviparantajat saattavat käyttää niiden lisäksi parannusmenoissaan myös esimerkiksi erilaisia luita, simpukoita, eläinten nahkoja tai muita taikakaluina pidettyjä esineitä. Omankin taloni edessä kasvaa Maputossa harvinainen puu, jonka satoa ihmiset käyvät tiettyinä aikoina poimimassa lääkkeiksi korkeaa verenpainetta tai hammassärkyä vastaan. Monista hedelmistä puhutaan kertomalla, millaisia terveysvaikutuksia niillä on. Se on tietysti järkevää, jos lääkkeiden käyttö ei ole mahdollista tai apteekissa ei ole yleisimmän tuntuista lääkettä, parasetamolia, kummempaa. Köyhyys ajaa etsimään toivoa odottamattomista paikoista, vaikka sitten bataateista tai poppamiehen luota.

Viime vuoden aikana Mosambikissa on kuohuttanut uudehko ilmiö, albinismista kärsivien ihmisten vainoaminen. Sitä esiintyy lähinnä köyhissä pohjoisosissa, joissa myös koulutustaso on alhaisin. Albiinojen luiden, silmien tai hiusten uskotaan omaavan parantavia taikavoimia. Albiinoja on murhattu ja lapsia varastettu vanhemmiltaan. Kansanparantajien liitto on tuominnut albiinojen vainoamisen voimakkaasti ja muistuttanut, että viralliset parantajat eivät koskaan turvaudu tällaiseen.

Kyläpäällikkö Xinai Maguden maakunnassa Etelä-Mosambikissa valitsee vapaaehtoiset, jotka kiertävät kodeissa jakamassa terveysvalistusta. Vapaaehtoiset eivät yleensä saa palkkaa, mutta he voivat saada esimerkiksi polkupyörät liikkumiseen.
Kyläpäällikkö Xinai Maguden maakunnassa Etelä-Mosambikissa valitsee vapaaehtoiset, jotka kiertävät kodeissa jakamassa terveysvalistusta. Vapaaehtoiset eivät yleensä saa palkkaa, mutta he voivat saada esimerkiksi polkupyörät liikkumiseen. Kuva: Lotta Ehrnrooth parantajat (perinteentaitajat),kylät,Mosambik,vapaaehtoistyö,terveysneuvonta

Sairaus on sosiaalinen ongelma

Malarian ohella aids on jatkuvasti läsnä Mosambikissa. Se on esimerkki sairaudesta, joka ei Julia Magaian mukaan enää ole lääketieteellinen ongelma, vaan sosiaalinen.
– Meillä on kaikki tarvittava tieto, lääkkeetkin, mutta hoito ei silti aina toteudu. Tiedon taso on tutkimusten mukaan laskenut, jolloin hivin riski nousee, Magaia sanoo.
– Kymmenellä prosentilla 15-49 -vuotiaista on hi-virus. Tämänhetkisten tietojen mukaan viruksen kantajia on noin 1 500 000. Todellinen luku voi olla suurempi, ja erityisen huono tilanne on 35-39 -vuotiailla naisilla, joista 23 prosenttia kantaa virusta. Maassa on noin 600 000 aids-orpoa.

Toukokuussa julkaistujen uusimpien tutkimustulosten mukaan esimerkiksi vain puolet miehistä tietää, miten hi-viruksen leviäminen estetään. Ilmiö on samantyyppinen kuin vauraammissakin maissa: terveysvalistus tavoittaa naiset, miehet huonommin. Miesten tietämättömyys on nuorille tytöille suuri riski.
Joskus sääntöjä täytyy soveltaa, jotta ihmiset saadaan tietoisiksi sairaudestaan.
– Hiv-testiin tarvitaan lupa, mutta joskus testi voidaan ottaa kaikessa hiljaisuudessa muiden kokeiden yhteydessä. Harva sanoo ei.

Mikä lääkkeeksi Mosambikin terveydenhoidon vaivoihin?

Julia Magaia huokaisee, että lääkärinä häntä turhauttaa se, kuinka paljon voimavaroja kuluu tulipalojen sammutteluun.
– Tarvitsemme lisää lääkäreitä ja aktivisteja, mutta tällaisessa maassa sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan jokaisen mosambikilaisen panos. Koska perustason hoito yskii, hoidamme liian usein oireita, emme syitä. Koska monet ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi omasta terveydestään, he eivät osaa ottaa siitä vastuuta. Silloin periaatteessa helposti hoidettavista vaivoista, sellaisista kuin ripuli, loistaudit ja silmätulehdukset tulee vaikeita. Voimme auttaa esimerkiksi kouluttamalla lapsia, jotka kertovat oppimansa eteenpäin vanhemmilleen.

Avainsana ei ole pelkkä raha, vaan koulutus. Vain hieman kärjistäen voi sanoa, että koulutettu ihminen tietää myös, ettei syöpä johdu uskottomuudesta, hiv noituudesta tai malaria esi-isien pahoista teoista.