Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Sadan vuoden talo pääkuva

On mies ja unelma sata vuotta kestävästä talosta. Unelmaa on toteuttamassa joukko rakentamisen ammattilaisia. Sitten alkavat vaikeudet, joille ei näy loppua.
Lue Sadan vuoden talo -blogia ja katso kaikki sarjan jaksot Yle Areenassa.

Sadan vuoden talo -blogi: 1. Home vei rakkaan kotitalon

Mies rakennuskypärä päässä
Mies rakennuskypärä päässä Sadan vuoden talo

Vanhempieni talo kesti hädin tuskin 50 vuotta. Muutama vuosi heidän kuolemansa jälkeen se purettiin. Siitä hetkestä aloin katkerana vanhempieni puolesta rakentaa taloa, joka kestäisi ainakin seuraavat sata vuotta.

Kun äitini ja isäni rakensivat 1960-luvun puolivälissä Porin Pietniemeen ”amerikkalaismallisen” talon, pidettiin sitä yhtenä pienen kyläyhteisömme hienoimmista taloista.

Sen hienoutta korostivat uudenlainen, yksikerroksinen muoto, iso olohuoneen ikkuna, avotakka, sähkölämmitys, wc ja talon sisälle rakennettu sauna. Samalla kun muutimme isovanhempieni talon yläkerrasta uuteen kotiin, unohdettiin sanat kamari, alkovi ja kuisti.

Elettiin uutta aikaa ja nukuttiin makuuhuoneessa, oleskeltiin olohuoneessa ja tultiin sisään tuulikaapin kautta.

Vanha talo
Juha-Pekka Ristmeren vanhempien 1960-luvun puolivälissä rakentama omakotitalo Porissa. Kuva vuodelta 2014. Vanha talo Sadan vuoden talo

Velkaa ei otettu

Talo tehtiin velkaa ottamatta lähes kokonaan itse. Jopa talon ulkovuoraukseen käytetyt sementtitiilet tehtiin omin käsin.

Siihen työhön liittyy ainoa nelihenkisen perheen nuukasta elämästä poikennut toimi, sillä vajaat viisi vuotta minua vanhempi veljeni Ari teki tiilien valamisesta rahanarvoisen urakan. Hän sopi tekevänsä käsikäyttöisellä betonimyllyllä ja metallisella muotilla talon tiilet, jos saisi mopon.

Sopimus oli kerrassaan loistava myös minun mielestäni, sillä Ari oli aikaansa edellä ja teki myöhemmin rakennusalalla tavaksi tulleen aliurakan. Minun kanssani. Saisin ajaa mopolla, jos osallistuisin yli kolmen tuhannen tiilen tekoon. Valitettavasti liikemiestaitoni eivät ole tuosta ajasta koskaan parantuneet.

Perhe vanhassa valokuvassa
Juha-Pekka vanhempiensa kanssa olohuoneessa 70-luvulla. Perhe vanhassa valokuvassa Sadan vuoden talo

Sähköasentajana ja kaupan myyjänä työskennelleet vanhempani olivat ahkeria. He urakoivat muutaman vuoden kahdessa vuorossa, sillä päivätyön jälkeen alkoi toinen työ talolla.

Ulkopuolisesta avusta muistan vain valutalkoot ja pajuvitsan avulla kaivon paikan etsimisen sekä myöhemmässä vaiheessa sisätöitä viimeistelleen tätini miehen. Muistan myös naapurin miesten opastuskäynnit, joiden aikana annetut ohjeet isälleni kaikuivat kuuroille korville.

Hyvä rakennusperinne unohdettiin täysin

Taloa alettiin rakentaa sen aikaisen hyvän rakentamiskäytännön mukaisesti keväällä ja se saatiin harjakorkeuteen kesän aikana. Sanaa kuivaketju ei vielä tuolloin käytetty, mutta se varmistettiin.

Hyvästä rakennusperinteestä oltiin niihin aikoihin kuitenkin osittain luopumassa ja terve järki alkoi monessa asiassa unohtua. Ainakin meidän talomme työmaalla, ja uskoakseni lukuisissa kodeissa ympäri Suomen, jotka ovat purkukuntoisia.

Monessa kodissa vesi ja kosteus ovat päässeet eri syistä rakenteisiin ja tehneet tuhojaan. Yksi syy on kosteuden pääsy maasta rakenteisiin, kuten talollamme kävi.

Vanhan talon olohuone
Vanhan talon olohuone Sadan vuoden talo
Vanhat luistimet
Vanhat luistimet Sadan vuoden talo
Vanhaa keittiöastiastoa
Vanhaa keittiöastiastoa Sadan vuoden talo

Kukaan ei enää tiedä, miksi ja mistä perheemme pää, (anteeksi sen aikainen ilmaisu) oli valinnut talon perustustavaksi suoraan maan päälle valettavan laatan ja valesokkelin.

Isäni, joka oli kehittänyt oman joustavan keskustelukulttuurin, jossa muut yleensä joustivat, oli yksi alueen ensimmäisiä alta tuulettuvasta rossipohjasta luopuneita omakotirakentajia. Hänelle ehdotettiin rossipohjaa, mutta talon piirustuksiin ja uuteen amerikkalaiseen tapaan luottanut isäni ei taipunut.

Siitä virheestä katson alkaneen hitaan, mutta tuhoisan lapsuudenkotini rakenteissa rihmastoa ja itiömassaa kasvattaneen mikrosienen valloituksen

Siitä virheestä katson alkaneen hitaan, mutta tuhoisan lapsuudenkotini rakenteissa rihmastoa ja itiömassaa kasvattaneen mikrosienen valloituksen. Se lienee edennyt näkymättömissä jo samaan aikaan, kun taloamme vielä rakennettiin, sillä työtä tehtiin pitkään, huolellisesti ja vaihe kerrallaan, koska tilipussit määrittelivät aikataulun ja kulloisenkin työkohteen.

Näin talon tekemiseen meni monta vuotta sekä pitkään lähes kaikki kahden ihmisen hankkimat ansiot. Mutta se oli onnellista aikaa. Pantiinhan raha kiinni turvalliseen sijoitukseen ja tehtiin uutta ja ainutlaatuista kotia. Kyseessä oli elämäntyö.

Kyseessä oli elämäntyö
Mies tutkii hometta
Homeitiöitä talon rakenteissa. Mies tutkii hometta Sadan vuoden talo
Mies tutkii talon seinää
Mies tutkii talon seinää Sadan vuoden talo

Homeen hajua ei koskaan tunnista itse talossa asuessaan

Vanhempani asuivat kotitalossa elämänsä loppuun asti. He olivat onnellisen tietämättömiä heidän kanssaan elävistä itiöistä ja sienistä. Ainakaan he eivät koskaan myöntäneet talon homeongelmaa. Itse asiassa siitä oli vaikea heille yrittää kertoa, koska ihminen, joka asuu hometalossa, ei itse haista ja tunnista homeen tunkkaista hajua.

Toinen asia on, jos homeen takia alkavat home- ja kosteusvauriopotilaan oireet, joita vanhemmillani ei ilmennyt. Itselleni talon homeongelma selvisi vasta, kun muutin pois kotoa ja tulin sen jälkeen vierailemaan lapsuudenkodissani. Silloin vaatteisiin tarttui haju, jonka tunnistan nykyisin silloin tällöin mm. kaupan kassajonossa. Homeongelma on todellinen, laaja ja yhteiskunnallinen.

Homeongelma on todellinen, laaja ja yhteiskunnallinen
Mies tutkailee tyhjää vanhaa taloa
Mies tutkailee tyhjää vanhaa taloa Sadan vuoden talo
Vanhan talon purkua
Juha-Pekan vanhempien elämäntyönä valmistunut koti purettiin vuonna 2014. Vanhan talon purkua Sadan vuoden talo
Purettu talo kasassa
Purettu talo kasassa Sadan vuoden talo

Lapsuudenkodin tyhjälle tontille rakennetaan nyt uusi terveellinen koti

Vanhempieni talo kesti hädin tuskin 50 vuotta. Viisi vuotta äitini ja pari vuotta isäni kuoleman jälkeen talo purettiin. Siitä hetkestä aloin katkerana vanhempieni puolesta rakentaa ”terveellistä” taloa, jonka tulee kestää seuraavat sata vuotta.

Sellaista taloa ei saanut talokaupasta, joten se piti tehdä ja teettää itse. Tehtävä ei ollut helppo, sillä edessä oli valintojen ja päätösten suo ja korjattavien asenteiden räme.

Teksti: Juha-Pekka Ristmeri

Sadan vuoden talon 1. jakso Yle Areenassa

Kommentit

Sadan vuoden talo

  • Sadan vuoden talo -blogi: 3. Pää oli räjähtää - 170 000 euroa likosi sateessa

    Välinpitämättömyyden asennevamma on ongelma rakentamisessa

    Seisoin sateesta märkänä työmaalla todistamassa pahimman pelkoni toteutumista. Olin peittelemässä asentajien pystyttämiä seiniä, jotka olivat vielä edellispäivänä olleet kuivia. Nyt piiskaava sadevesi valui niitä pitkin, kun tuuli riepotteli pressuja ja muovisia peitteitä. Suojaus oli jätetty puolitiehen, vaikka saderintaman tiedettiin saapuvan.

  • Sadan vuoden talo -blogi: 4. Olkoon vaikeaa - haluan pienen hiilijalanjäljen

    Luontoystävällisyys oli armoton haaste urakassa

    Kyllä, tavoitteeni on saada sadaksi vuodeksi maamerkki Porin Pietniemeen. Sen sijaan toisenlaisesta jäljestä en niin piittaisi. Hiilijalanjäljestä. En ole juurikaan ennen tätä taloprojektia vaivannut itseäni tällä murheella, mutta talon suunnittelun aikaan huoli luontoäidistä ja vastuu tuleville sukupolville puski ajatuksiini.