Hyppää pääsisältöön

Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

Lähikuva elektronisesta kosketinsoittimesta
Lähikuva elektronisesta kosketinsoittimesta Casio VL-1

Melkein jokainen meistä on joskus leikkinyt pienellä muovisella kosketinsoittimella. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä, vähän väliä. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja.

Ne olivat laitteita, joilla oli helppo hermostuttaa paikalla olijat. Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada kaikki läheiset raivon partaalle. Niiden rytmit ja soitinäänet olivat vertaansa vailla. Ne saattoivat olla ärsyttäviä, yksinkertaisia ja läpitunkevia. Ne kuulostivat muovisilta ja halvoilta, mutta niiden laitteiden kanssa oli mukava leikkiä.

Ne olivat jotakin lelun ja instrumentin välimailta. Niissä oli uutta halpaa japanilaista tekniikkaa. Niissä oli kekseliäisyyttä ja innovointia. Ne olivat laitteita, joita harrastajamuusikoilla oli varaa hankkia.

Useimmiten ne olivat Casio-merkkisiä, ja omalla tavallaan ne mullistivat soitinmarkkinat. Ne olivat hauskoja soittimia, jotka tarjosivat jotakin, jota muut eivät tarjonneet. Ne tarjosivat musiikin tekemisen iloa. Ne olivat parempia, kiinnostavampia ja luovempia laitteita kuin kukaan osasi odottaa.

PG-66 eli Pertti Grönholm on tehnyt musiikkia neljällä vanhalla Casiolla. Projekti on nimeltään Occasional Tunes ja sen kahden albumin (Occasional Tunes Vol. 1 - Sights and Vibes sekä Occasional Tunes Vol. 2 - Smooth and Mellow) musiikki on tehty vain ja ainoastaan neljällä 1980-luvun alun Casio-soittimella, ilman sampleja, looppeja tai ulkopuolisia sekvenssereitä. Vain neljä Casiota ja muutama aito 1980-luvun efektilaite. Siinä kaikki.

PG-66:n käyttämät neljä Casion kosketinsoitinta ovat mallit MT-45, MT-65, PT-30 ja Casio VL-Tone eli se legendaarinen VL-ykkönen. Nämä tyyppinumerot eivät ehkä kerro monillekaan mitään, mutta jokainen, joka on ollut kosketinsoitinten kanssa tekemisissä 1980-luvulla, tunnistaisi kyllä heti nämä soittimet ne nähdessään.

Etenkin VL-1 saattaa herättää monissa huvittuneita muistoja. Se oli hyvin pienikokoinen ja omalaatuinen laite. Sen rytmit ja äänet olivat niin sanotusti omaa luokkaansa. Ne, jotka muistavat saksalaisen Trio-yhtyeen hitin Da da da, ovat kuulleet juuri Casion VL-1:tä.

Casion MT-40 -mallista on puolestaan peräisin eräs kaikkien aikojen suosituimmista reggae-rytmeistä: niin kutsuttu Sleng Teng -rytmi, josta on vuosikymmenten varrella tehty satoja eri versioita.

Kaiken kaikkiaan Casion kosketinsoittimet mursivat omat rajansa. Ne oli tarkoitettu kotisoittimiksi, lähinnä kai lastenhuoneisiin, mutta niistä tuli jotakin muuta. Niiden maine kasvoi ja yhtäkkiä monet maailmankuulut muusikot käyttivät niitä, monet ehkä hieman huumorimielessä, mutta kuitenkin. Heitä olivat esimerkiksi The Human League, Blondie, Goldie, Moby, Devo, Talking Heads, Beastie Boys, Portishead, Beck ja uskokaa tai älkää, myös Stevie Wonder.

Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Kyllä, rikkakasvilla: pujolla, hevonhierakalla ja pelto-ohdakkeella. Ne ovat paitsi rikkakasveja, myös muinaistulokkaita eli kasveja, jotka ovat levinneet Suomen alueelle ennen 1600-luvun puoliväliä, joka tapauksessa niin kauan sitten, ettei kasvien saapumisesta meille ole minkäänlaisia dokumentteja.

Miten ne sitten liittyvät musiikkiin? Nämä kolme rikkakasvia tai rikkaruohoa ovat yhtye nimeltä Band of Weeds. Ne ovat trio, jonka ovat koonneet äänitaiteilijat Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger. Band of Weeds on eräs heidän äänitaideprojekteistaan.

Kaikki musiikki on näiden kolmen ruohokasvin: pujon, hevonhierakan ja pelto-ohdakkeen synnyttämää. Kasveja on nimittäin mahdollista äänittää. Tekniikkoja kehitettiin Intiassa jo 1920- ja 30-luvuilla ja Neuvostoliitossa 1960- ja 70-luvuilla. Ja samoja keinoja on käyttänyt myös Kalle Hamm. Ja hänen äänittämästään materiaalista muusikot Lauri Ainala ja Hermanni Keko ovat rakentaneet musiikkia albumille Other-Than-Human.

Koska Hamm ja Kamanger ovat sekä käsitteellisiä että taiteilijoita, tähän kaikkeen liittyy symboliikkaa. 1600- ja 1700-luvuilla afrikkalaisia tuotiin orjiksi Yhdysvaltoihin, työvoimaksi plantaaseille. Afroamerikkalaiset ovat heidän jälkeläisiään. Kun Jimi Hendrix nousi maineeseen, hän oli Experince-yhtyeen ainoa mustaihoinen jäsen. Hänen seuraava ja viimeiseksi jäänyt yhtyeensä oli sen sijaan kolmen mustan miehen kokoonpano, Band of Gypsys. Siitä tämän ruohokasviyhtyeen nimi: Band of Weeds.

Rikkakasvit eli rikkaruohot ovat kasveja, jotka ovat väärässä paikassa. Ne kasvavat paikoissa, joissa niiden ei haluta kasvan. Ne ovat levinneet alueille, joihin niiden ei ole haluttu leviävän. Esimerkiksi meille Suomeen ne ovat tulleet ulkomailta. Yleensä ne haittaavat viljelyä ja ovat vaikeasti torjuttavia kasveja. Ne ovat siis aika hankalia, ylenkatsottuja ja ei-toivottuja asukkaita kasvien maailmassa. Tällaisia ajatuksia herättävät Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger. Tulokaskasvit ja Jimi Hendrixin Band of Gypsys vievät ajatukset ulkopuolisuuteen, siirtolaisuuteen ja historiaan.

Seuraava musiikki ei ole kasvimusiikkia, vaikka äänikuvansa puolesta se voisi melkein olla sitä. Äänessä ovat sähkökitara ja kitaristi Jukka Kääriäinen ensialbumillaan Demoiselle. Hän on kokeellisuuden ja vapaan improvisaation miehiä, soittaa yhtälailla akustista kuin sähköistäkin kitaraa, preparoituna tai ilman, efekteillä ja elektroniikalla maustettuna.

Onko tämä seuraava jazzia, mutta ei jazzia? Musiikki ei nimittäin ole ainakaan minun tuntemaani perinteistä jazzia, mutta esittäjä on nimeltään jazz. Nimittäin Jazz Kuramatto.

Jos nyt oikein etsitään, niin eräs yhteys tässä on eräänlaiseen jazziin: nimittäin Jazz Kuramaton Unholy Groceries -albumilla on mukana norjalainen trumpetisti Arve Henriksen. Mies, joka on tuttu sekä Supersilent-kokoonpanosta että upeista ja omalaatuisista soololevyistään.

AVARUUSROMUA 22.10.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
PG-66: Dust and Bones - osa - (Occasional Tunes Vol. 1)
PG-66: Heights (Occasional Tunes Vol. 1)
PG-66: Waters and Skies (Occasional Tunes Vol. 1)
PG-66: Morning Walk (Occasional Tunes Vol. 2)
BAND OF WEEDS: Life As We Know It (Other-Than-Human)
BAND OF WEEDS: Get Off My Land (Other-Than-Human)
BAND OF WEEDS: The Vegetative Soul (Other-Than-Human)
BAND OF WEEDS: I’M A Sentient Being (Other-Than-Human)
PETRI HEIMONEN: Kaukana ulkona (demo)
JUKKA KÄÄRIÄINEN: Demoiselle, singleversio (Demoiselle, nettijulkaisu)
JAZZ KURAMATTO feat. ARVE HENRIKSEN: Rowan Heart (Unholy Groceries)
JAZZ KURAMATTO: Bad Old Days (Unholy Groceries)
JAZZ KURAMATTO: Unholy Groceries (Unholy Groceries)

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua