Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Timon ystävä tietää elämän olleen pahimmillaan musertavaa selviytymistä

Timon ystävä Kaitsu kirjoittaa kirjettä.
Timon ystävä Kaitsu kirjoittaa kirjettä. Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita tuhkimotarinoita

Salitreenit ja Dire Straits yhdistivät Timon ja Kaitsun vuosikymmeniä sitten. Nyt Kaitsu tukee suuren menetyksen kokenutta ystäväänsä ja kannustaa tätä eteenpäin.

Moi Timo, my Grand old best Friend, my Bestman and my Brother in arms.

1970 ja -80 lukujen vaihteessa kaksi nuorta, honteloa poikaa, aloittivat yhteisen harrastuksen Kaarinan Hoviherrankadulla tuolloin sijainneen kotisi kellarissa. Joe Weiderin opein toteutetut salitreenit ja suunnaton yhteinen innostus vei meidät syvälle tuohon harrastukseen.

Toinen yhdistävä asia oli rakkaus musiikkiin, Dire Straits silloin kärjessä. Harrastukset ja kuntoilu olivat tärkeitä, mutta tuon yhteisen harrastuksen kautta syntyi jotain vieläkin tärkeämpää – nyt jo yli kolmannesvuosisadan kestänyt ystävyys, jonka merkitystä allekirjoittaneen on vaikeaa sanoin kuvata. Koen, että ystävyydessämme on luottamusta, ymmärrystä ja kunnioitusta, joka on vain vuosien kuluessa lujittunut. Kiitos Timo sinulle siitä.

Kuluneiden vuosien aikana ei ole ollut yhtään merkityksellistä tapahtumaa, jota emme olisi keskenämme ainakin jollain tasolla sparranneet ja miettineet. Olemme hakeneet asioille merkityksiä ja samalla myös uskoakseni oppien. On istuttu pitkiä iltoja keittiön pöydän vieressä, maalattu taloa, sahattu puunrunkoja ja tehty klapeja, aina samalla keskustellen, mielipiteitä ja ajatuksia vaihdellen. Olen aina voinut luottaa siihen, että haastavan tilanteen kohdatessani olet ollut tavoitettavissa, kuunnellen ja antaen asioihin näkökulmia.

Sinun ja perheesi kohdalla se vaikein ja haastavin tapahtuma alkoi realisoitua syksyllä 2014 kun vaimosi Mari sairastui vakavasti. Loppusyksyn aikana valoitte Marin kanssa toivoa sekä itseenne sekä lapsiin, Neaan, Jesseen ja Emmiin siitä, että äiti vielä tervehtyy ja palaa kotiin. Syksyn kääntyessä talveksi Marin tila kaikesta toivosta ja taistelusta huolimatta heikkeni ja pahin vaihtoehto alkoi tuntua mahdolliselta. Tuo aika oli musertavaa selviytymistä.

Nykyhetkessä tuntuu, näyttää ja kuulostaakin siltä, että sinä, ystäväni Timotheus, olet kääntämässä elämässäsi uutta lehteä.
Ei niin, että unohtaisit, mutta niin, että osaat antaa menneelle sille kuuluvan arvon ja haluat jatkaa elämääsi, uusia myötäisiä tuulia etsien.

Noihin tuuliin seilatessasi haluaisin antaa, kyllä nyt hieman henkilöösi, tarkemmin hiustyyliisi ja pukeutumiseesi meneviä vinkkejä. En tarkoita, etteikö hiuksesi olisi aina viimeisen päälle huolitellut, (pientä kateuttakin tuntien). Enkä väitä, etteikö aina toimiva yhdistelmä: määrätyn malliset farkut, kauluspaita sekä kauluspaidan väriin sopiva neule olisi todellakin tyylikkäitä ja varsinkin ajattomia, mutta voisitko ajatella, että ostaisit sellaiset nykyvuosituhannella muotia olleet farkut, jonkin tyylikkään, uuden mallisen kauluspaidan ja jättää se laskostamatta ja sullomatta housuihin? En todellakaan ole mikään stailisti ja tämä on siis vain minun vaatimaton näkemykseni, mutta se, mitä tässä yritän kenties sanoa on että:
relax Man!

Lopuksi haluan sanoa, että koko sydämestäni toivon, että saat lämpimän etelätuulen purjeisiisi, ja että elämä toisi sinulle ja perheellesi edelleen parempaa jaksamista arjen haasteisiin sekä eritoten, iloa ja onnellisuutta. Koskaan ei tiedä mitä mukavaa voi tulla vastaan.

Tarvasjoella,
Kaitsu

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.