Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Timon ystävä tietää elämän olleen pahimmillaan musertavaa selviytymistä

Timon ystävä Kaitsu kirjoittaa kirjettä.
Timon ystävä Kaitsu kirjoittaa kirjettä. Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita tuhkimotarinoita

Salitreenit ja Dire Straits yhdistivät Timon ja Kaitsun vuosikymmeniä sitten. Nyt Kaitsu tukee suuren menetyksen kokenutta ystäväänsä ja kannustaa tätä eteenpäin.

Moi Timo, my Grand old best Friend, my Bestman and my Brother in arms.

1970 ja -80 lukujen vaihteessa kaksi nuorta, honteloa poikaa, aloittivat yhteisen harrastuksen Kaarinan Hoviherrankadulla tuolloin sijainneen kotisi kellarissa. Joe Weiderin opein toteutetut salitreenit ja suunnaton yhteinen innostus vei meidät syvälle tuohon harrastukseen.

Toinen yhdistävä asia oli rakkaus musiikkiin, Dire Straits silloin kärjessä. Harrastukset ja kuntoilu olivat tärkeitä, mutta tuon yhteisen harrastuksen kautta syntyi jotain vieläkin tärkeämpää – nyt jo yli kolmannesvuosisadan kestänyt ystävyys, jonka merkitystä allekirjoittaneen on vaikeaa sanoin kuvata. Koen, että ystävyydessämme on luottamusta, ymmärrystä ja kunnioitusta, joka on vain vuosien kuluessa lujittunut. Kiitos Timo sinulle siitä.

Kuluneiden vuosien aikana ei ole ollut yhtään merkityksellistä tapahtumaa, jota emme olisi keskenämme ainakin jollain tasolla sparranneet ja miettineet. Olemme hakeneet asioille merkityksiä ja samalla myös uskoakseni oppien. On istuttu pitkiä iltoja keittiön pöydän vieressä, maalattu taloa, sahattu puunrunkoja ja tehty klapeja, aina samalla keskustellen, mielipiteitä ja ajatuksia vaihdellen. Olen aina voinut luottaa siihen, että haastavan tilanteen kohdatessani olet ollut tavoitettavissa, kuunnellen ja antaen asioihin näkökulmia.

Sinun ja perheesi kohdalla se vaikein ja haastavin tapahtuma alkoi realisoitua syksyllä 2014 kun vaimosi Mari sairastui vakavasti. Loppusyksyn aikana valoitte Marin kanssa toivoa sekä itseenne sekä lapsiin, Neaan, Jesseen ja Emmiin siitä, että äiti vielä tervehtyy ja palaa kotiin. Syksyn kääntyessä talveksi Marin tila kaikesta toivosta ja taistelusta huolimatta heikkeni ja pahin vaihtoehto alkoi tuntua mahdolliselta. Tuo aika oli musertavaa selviytymistä.

Nykyhetkessä tuntuu, näyttää ja kuulostaakin siltä, että sinä, ystäväni Timotheus, olet kääntämässä elämässäsi uutta lehteä.
Ei niin, että unohtaisit, mutta niin, että osaat antaa menneelle sille kuuluvan arvon ja haluat jatkaa elämääsi, uusia myötäisiä tuulia etsien.

Noihin tuuliin seilatessasi haluaisin antaa, kyllä nyt hieman henkilöösi, tarkemmin hiustyyliisi ja pukeutumiseesi meneviä vinkkejä. En tarkoita, etteikö hiuksesi olisi aina viimeisen päälle huolitellut, (pientä kateuttakin tuntien). Enkä väitä, etteikö aina toimiva yhdistelmä: määrätyn malliset farkut, kauluspaita sekä kauluspaidan väriin sopiva neule olisi todellakin tyylikkäitä ja varsinkin ajattomia, mutta voisitko ajatella, että ostaisit sellaiset nykyvuosituhannella muotia olleet farkut, jonkin tyylikkään, uuden mallisen kauluspaidan ja jättää se laskostamatta ja sullomatta housuihin? En todellakaan ole mikään stailisti ja tämä on siis vain minun vaatimaton näkemykseni, mutta se, mitä tässä yritän kenties sanoa on että:
relax Man!

Lopuksi haluan sanoa, että koko sydämestäni toivon, että saat lämpimän etelätuulen purjeisiisi, ja että elämä toisi sinulle ja perheellesi edelleen parempaa jaksamista arjen haasteisiin sekä eritoten, iloa ja onnellisuutta. Koskaan ei tiedä mitä mukavaa voi tulla vastaan.

Tarvasjoella,
Kaitsu

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


  • Tuhkimopäivä: Huutokauppaa, ystäviä ja yksisarvisia

    Huutokauppa ja yksisarvishoito värittivät Anskun päivää.

    Pari vuotta sitten Ansku olisi toivonut tuhkimopäivältään adrenaliinia, laskuvarjohyppyä ja miesstrippareita. Elämäntilanteen vilkastuttua vähän liiaksikin hän lopulta toivoi jotain rauhallisempaa ja ystävät laittoivat tuumasta toimeen.

  • Vahvinkin voi heikolla hetkellä ajautua itsetuhoisuuteen

    Tuhkimotarinoiden päähenkilöt pohtivat selviytymistään.

    Ulla halvaantui 15-vuotiaana ja päätyi pyörätuoliin. Nyt hän ajaa ratamoottoripyörää ja on kahden lapsen äiti. Heikkojakin hetkiä on ollut - ainakin aluksi. Tuhkimotarinoiden kolmannen tuotantokauden päähenkilöt tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa Mitä kuuluu, Ulla? -jakson kuvauksissa. He löysivät paljon yhtäläisyyksiä niin toistensa itsetuhoisista ajatuksista, identiteetin rakentamisesta kuin selviytymiskeinoistaankin.

  • TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt?

    Mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöille kuuluu nyt?

    TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt? -sarjassa ohjaaja Mape Morottaja haluaa tietää mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöiden elämässä on tapahtunut kuvausten jälkeen ja kutsuu heidät kylään.

  • Miltä tuntuu pelätä, että läheinen tappaa itsensä?

    Nannan mieli särkyi ja veli pelkäsi Nannan satuttavan itseää

    Nannan pikkuveli teki itsemurhan. Isosiskon mieli särkyi. Hän päätyi yrittämään itsemurhaa ja lopulta mielisairaalaan. Pikkuveli Jussi oli menettänyt juuri veljensä ja joutui nyt pelkäämään siskonsa elämän puolesta. Miltä tuntuu pelätä läheisensä satuttavan itseään?