Hyppää pääsisältöön

Jenny Lehtinen: Anteeksi, saisinko syödä rauhassa?!

Jenny Lehtinen, Vaakakapinan kapinajohtaja
Jenny Lehtinen, Vaakakapinan kapinajohtaja Kuva: Yle Kuvapalvelu : Anne Hämäläinen, grafiikka: Annukka Palmén-Väisänen Jenny Lehtinen,#ruokarauha

Voisiko ruoka olla iloinen asia kaikkinensa? Voisimmeko syödä rauhassa, ilman demonisointia, syyllisyyttä ja häpeää, kysyy Vaakakapinan keulanainen Jenny Lehtinen.

Meidän kulttuurissamme rikotaan ruokarauhaa monin tavoin. Toisten syömisiä vahditaan ja arvostellaan, pohditaan ääneen ruoan laatua tai syötyjä määriä. Kuka syö liikaa, kuka liian vähän.

Kuka tahansa voi, vaikkapa työpaikan lounaspöydässä, käynnistää väittelyn siitä, miten itse kunkin pitäisi syödä. Saako istumatyötä tekevä nainen syödä muuta kuin kevyen salaattilounaan? Saako pulskakin ottaa palaveripullan? Onko gluteiinin välttely viisautta vai huomionkipeyttä?

Kun negatiivista ruokapuhetta on kuullut lapsuudesta asti, ei ole ihme, että monesta on tullut oman ruokarauhansa rikkoja. Omaa syömistä vahditaan väärin perustein, tunnetaan syyllisyyttä ja häpeää. Pahimmillaan menetetään kyky nauttia ruokailusta iloisena sosiaalisena tapahtumana, jossa myös yksi perustarve tulee tyydytetyksi.

Se, jonka ruokarauha on rikottu, jatkaa usein ketjua

Kun syömisen rentous ja rauha on hukassa, alkaa syömisten selittely muille: ”Ei kyllä pitäisi tätäkään pullaa syödä, illalla menen sitten kunnon lenkille, että tulee tämäkin kulutettua!”

Itsekin olen aiemmin ajatellut, että ruoka pitää ansaita ja herkuttelu kuitata esimerkiksi rankalla liikunnalla. Jos söin työpaikalla runsaan lounaan, kuulutin varmasti kaikille, että eilen kävin salilla - ja jos en käynyt, niin tänään ainakin menen.

Näin se, jonka ruokarauha on rikottu, jatkaa ketjua rikkomalla muiden ruokarauhaa.

Julkinen keskustelu ruokarauhan rikkojana

Ruokarauhaa rikkoo myös lihavia syyllistävä uutisointi. Meille tarjoillaan uutta tutkimustietoa ylipainosta tavalla, joka antaa kipinää loukkaaviin keskusteluihin.

Viimeksi lokakuun alussa luin useammankin pohdinnan aiheesta ”syövätkö lihavat koko ajan mättöruokaa ja saisiko heidät laittaa johonkin hoitolaitokseen, kun eivät kerran ymmärrä toimia fiksummin ja tulevat vielä kalliiksi yhteiskunnalle.”

Vaakakapina avaa keskustelun ruokarauhasta. Miten ihmisille palautetaan ruokarauha niin, että jokainen saa syödä rauhassa kulloisenkin tarpeensa mukaan, olipa se vegaanisalaatti tai berliininmunkki.

Tämä on haaste. Julistetaan Suomeen #ruokarauha!

Mitä #ruokarauha tarkoittaa?

Syöminen on perustarpeen tyydyttämistä, ja siitä saa nauttia.

Ruokarauha turvataan, kun syödään hyvällä ruokahalulla, ilman syyllisyyttä ja selittelyä.

Jätetään negatiivinen ruokapuhe pois pöydästä ja annetaan itselle ja muille #ruokarauha.

Kutsumme työpaikat ja oppilaitokset mukaan: annetaan ihmisten syödä rauhassa ja hyvin, joka päivä!

Syöminen

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina