Hyppää pääsisältöön

Kalle Kinnunen: Vapauden maasta tuli väkivallan maa – poliiseja aseistetaan yhä raskaammin

Amerikkalaisia poliiseja aseistetaan yhä raskaammin. Kun on kalustoa, sitä pitää myös käyttää. Aggressiot kärjistyvät niillä alueilla, joilla asukkaat eivät ole valkoihoisia. Aina välillä seuraa sivullisten tappoja.

Yhdysvaltojen poliisivoimat muuttuvat taisteluyksiköiksi. Poliiseista koulitaan tappajia. Vihollinen kyllä löydetään, kun tarve on.

Craig Atkinsonin dokumentti Do Not Resist on tiivistunnelmainen ja kolkko selonteko siitä, miksi Yhdysvalloissa on koko ajan yhä enemmän kohtuutonta poliisiväkivaltaa. Ainakin siksi, että nyt viranomaiset valmistautuvat ja suorastaan sitoutuvat väkivallan käyttöön.

Tietysti kysymys on laajempi.

Yhteiskunta jakautuu meihin ja niihin. Viholliskuvia pitää luoda kaikilla tasoilla, jotta poliitikot hyväksyvät kalliiden, sotilaskäyttöön suunniteltujen panssariajoneuvojen hankinnat poliisilaitoksille. Niitä muka tarvitaan, koska ne ovat hyviä mellakoiden taltuttamisessa. Ei niitä tosin pitäisi käyttää siihen tarkoitukseen, eikä mellakoitakaan oikein ole – mutta nyt niitä kuitenkin hankitaan.

Pikkukaupungissa tehdään puoltava päätös massiivisen armeijan miehistönkuljetusauton ostamisesta.

Atkinsonin kamera on läsnä, kun pikkukaupungissa, jossa on tapahtunut kymmenen vuoden aikana vain pari murhaa, tehdään puoltava päätös massiivisen armeijan miehistönkuljetusauton ostamisesta. Sitä voidaan tarvita!

Kasvojentunnistustekniikka kehittyy.

Drone-lentokoneilla voidaan tarkkailla suuria alueita siltä varalta, että jotain epäilyttävää voisi tapahtua.

Tietokonejärjestelmällä voidaan päätellä, onko jonkin henkilö todennäköisesti rikollinen.

Uusia valvontajärjestelmiä kehuva kauppamies selittää, kuinka on äärimmäisen perusteltua, että ihmiset luokitellaan ihonvärin perustella. Näin voidaan vähentää murhia, hän vakuuttaa.

Niin, ihonväri. Me ja ne -asetelman piirijako ei yllätä.

Poliisit käyvät kyynelkaasulla rauhanomaisen mielenosoituksen kimppuun.

Siksi Atkinson aloittaa dokumenttinsa Fergusonista, jossa poliisit käyvät kyynelkaasulla rauhanomaisen mielenosoituksen kimppuun. Onko poliisien logiikka tosiaan, että kun tänne on kerran tultu ja kun iso pyörä pyörii, ei me vain voida antaa näiden ihmisten osoittaa mieltä?

Tietysti mielenosoittajat ovat pääasiassa afroamerikkalaisia. Levoton fiilis johtaa levottomuuksiin.

Tunnelmoivan alkujakson jälkeen Do Not Resist kiihtyy vyörytykseksi, joka tiivistää ainakin sen, mitä turvallisuuspropaganda on. Jos kaupunkia kerran valvotaan näin tehokkasti, eikö se tarkoita, että valvonta on hyödyllistä? Eikö se tarkoitakin, että valvonta toimii? Ilman sitä ei pärjättäisi, ei takuulla!

Asenteet myydään taitavasti, hallitulla retoriikalla. Keskiluokan ja ylemmän luokan lapset masinoidaan puheisiin, jotka legitimoivat vaikka millaisen väkivallan ja siihen tarvittavat aseet.

Kun sanon lapsilleni, että hirviöitä ei ole olemassa, valehtelen, maalailee FBI:n (nyt erotettu) pomo James Comey konferenssiyleisölle. ”Hirviöitä on olemassa, he ovat asuntojen sisällä linnoittautuneina, odottamassa poliiseja ja ampuvat luotiliivit läpäiseviä ammuksia, kun saavumme.”

Atkinson näyttää väkivaltakoneistoa arkisessa työssään, vastassaan ”hirviö”.

Atkinson näyttää väkivaltakoneistoa arkisessa työssään, vastassaan ”hirviö”. SWAT-iskujoukko rynnäköi taloon, jonka asukkaiden epäillään myyneen marihuanaa.

Etäisyydeltä katsottuna isku näyttää koomisen ylimitoitetulta. Alue on hiljainen. Raskaasti aseistautuneet miehet täyttävät pihan. Ikkunat rikotaan. Ainoa epäilty on nuori, aseistamaton mies, jolta löytyy käteistä tuhatkunta dollaria. Marihuanaa talossa on naurettava määrä, laukun pohjalla hippusia, tuskin grammaakaan – omaan käyttöön, toteaa poliisi tilanteen rauhoituttua.

Virkavalta ei ole vastuussa ikkunoiden korjaamisesta. Miehen rahat takavarikoidaan, vaikka hän sanoo niiden olevan säästöjä puutarhavälineiden ostoon. Hän on yliopisto-opiskelija, joka tekee sivutyönään pihakiinteistöhommia. Poliisit ovat valkoisia, alueen kaikki asukkaat tummaihoisia.

Ei ole epäilystäkään, etteikö iskun varsinaisena tarkoituksena ole pelon herättäminen.

He ovat rationaalisen oloisia, itsevarmoja ja ilmeisissä valta-asemissa.

Do Not Resistissä ei ole kertojaa eikä vastakommentaaria, ellei muutamia valvontaa vastaan puhuvien paikallispoliitikkojen arkistokuvatyyppisiä puheenvuoroja lasketa. Tulkinta syntyy katsojan päässä, kun tarkkailulaitteita ja toinen toistaan erikoisempia uhkakuvia tuputtavat kauppamiehet ja viranomaiset puhuvat.

He ovat rationaalisen oloisia, itsevarmoja ja ilmeisissä valta-asemissa. Heistä kaikki tämä kehitys on vääjäämätöntä. Katsojana minulle tulee suorastaan likainen olo.

Dokumentin huipentuma on jo melko alussa. Luennoitsijana loistavasti menestynyt ja turvallisuusammattilaisten ykköspuhujaksikin nostettu everstiluutnantti Dave Grossman kuvailee, kuinka "te poliisit olette väkivallan ammattilaisia". Yleisö on voimiensa tunnossa. Grossman väittää, että voimaa ja väkivaltaa tarvitaan aina vain lisää, sillä vastapuoli voi olla vielä voimakkaampi ja väkivaltaisempi. "Te olette väkivallan miehiä ja naisia", hän tunteilee, melkein keimailee.

Farssi vain pahenee Grossmanin kertoessa, mikä on väkivallan ammattilaisen hurmoksellinen palkinto. Hän kuvailee, kuinka kuolemanrajakokemuksen jälkeen – sellaista voi sattua, kun ollaan tositoimissa – kotiin päässeet ihmiset nauttivat seksistä enemmän kuin koskaan. Poliisit yleisössä virnuilevat.

Vertaus on häkellyttävä. Mitä fundamentalistimuslimit lupaavatkaan itsemurhapommittajille tuonpuoleisessa?

Nämä ihmiset ovat ihan oikeita poliiseja.

Eihän tällaisia eroottissävyisiä veriuhreja manata esiin edes hassuimmassa suomalaisnationalistisessa sotanostalgiakiimassa! Ja nämä ihmiset ovat ihan oikeita poliiseja. Ollaan aika kaukana Los Angelesin poliisien perinteisen, monille puolille maata levinneen tunnuslauseen "to protect and serve" seesteisestä pragmaattisuudesta.

Susi on ovella, Grossman pauhaa myöhemmin. Kukaan ei valita poliisien militarisaatiosta Venäjällä tai Meksikossa, hän julistaa. Lisää aseita poliiseille. Lisää aseita! Vielä osoitamme, että me poliisit olemme oikeassa!

Grossman ei sano ääneen, että tehdään Yhdysvalloistakin Venäjä tai Meksiko, väkivallalle rakennettu maa, mutta käytännössä hän sanoo juuri sen.

Do Not Resistin tehokkuudesta kertovat sen saamat palkinnot. Se muun muassa voitti Tribecan arvostettujen elokuvafestivaalien dokumenttisarjan.

EDIT 19.10. klo 13.52 Muutettu otsikon loppuosaa, edit 16.1.2018 klo 14:08 - kommentointi suljettu, kiitos keskustelijoille!

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures