Hyppää pääsisältöön

Eevi Minkkisen anoreksia muuttui sairaalloiseksi terveysinnostukseksi: ”Hain sisäistä turvan tunnetta kontrolloimalla ruokavaliota, himotreenaamalla ja jopa joogalla”

Eevi Minkkinen.
Eevi Minkkinen. Kuva: Kuva: Eevi Minkkinen, grafiikka: Annukka Palmén-Väisänen riippuvuus,Vaakakapina,eevi minkkinen

Itsetuntemusohjaaja Eevi Minkkisen nuoruuden syömishäiriö lähti liikkeelle, kun hän söi naistenlehtien laihdutusohjeiden mukaan. Sairaus oli selviytymiskeino, jolla sai huomiota ja joka auttoi panssaroimaan vaikeita tunteita.

16-vuotiaana Eevi Minkkisen päähän tuli viattomalta tuntuva ajatus: voisin olla pari kiloa kevyempi. Tästä laukesi kymmenen vuotta kestänyt syömishäiriö, joka alkoi anoreksiana ja muuttui matkan varrella terveelliseksi addiktioksi.

Minkkinen työskentelee nykyään itsetuntemusohjaajana ja on kehittänyt termin terveellinen addiktio tarkoittamaan asiaa, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut lisätä terveyttä, mutta siitä on tullut pakonomainen – kohteena voi olla ruokavalio, treenaaminen, fitness tai vaikka jooga, itsetutkiskelu ja henkisyys.

Vuotta ennen sairastumista Minkkisen elämässä oli paljon kipeitä muutoksia, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunteita eikä voimavaroja käsitellä niitä. Ruuasta sai hallinnan tunnetta ja Minkkinen jäi nopeasti laihduttamiseen koukkuun.

– On aika vitsi, että sairastuin syömishäiriöön syömällä naistenlehtien mukaan. Luin lehdistä suosituksen 1600 kaloria, siitä se lähti. Säikähdin, että herranjumala, minähän syön paljon, ja jos jatkan syömistä näin, lihon hirveästi.

Vanhemmat pakottivat alaikäisen Minkkisen hoitoon, mutta motivaatiota paranemiseen ei ollut. Sairastaminen otti koko ajan enemmän tilaa elämässä.

– 18-vuotiaana muutin asumaan itsekseni ja muistan ajatuksen ’nyt saan sairastaa rauhassa, nyt kukaan ei kyttää tai valita’. Ajattelen addiktiota energiapatterin kautta ja siinä vaiheessa addiktio vei 90 % energiasta.

– Jälkikäteen vaikeinta on ollut myöntää, että hain syömishäiriöllä vanhempien huomiota. Huomiota ei saanut pehmeillä keinoilla, mutta syömishäiriöllä sai, niin enhän halunnut päästää irti, kun vihdoin minusta oltiin huolissaan.

Syömishäiriö muuttui “terveysbuumiksi”

20-vuotiaana Minkkinen tajusi, että sairaus ottaa enemmän kuin antaa. Hän hakeutui kahdeksi kuukaudeksi hoitoon päiväosastolle ja pääsi painoindeksin mukaiseen normaalipainoon, mutta ei vielä omaan normaalipainoonsa. Minkkinen kutsuu tätä ”semiparantumiseksi”.

– En enää näyttänyt luurangolta enkä ollut sairaan sairas, mutta en ollut missään tapauksessa terve. Jos aiemmin syömishäiriöpatteristo vei 90 % energiasta, nyt se vei 50 %. Se oli iso muutos, mutta edelleen tosi iso osa elämää oli syömishäiriön käsissä.

Semiparantumisen tilassa hämmentävää oli ulkoapäin tullut palaute, kuten ”ihanaa kun sulla menee jo paremmin”, joka tarkoitti hyvää, vaikka Minkkisen pään sisältö oli vielä tosi sairasta.

Seuraavaksi kuvioon astui terveysinnostus, jolla Minkkinen oikeutti häiriintynyttä toimintatapaa. Hän opiskeli personal traineriksi ja luki ravintoasioita. Syöminen oli ohjelmoitu, mekaaninen suoritus ja perhejuhlat vaikeita, kun koko ajan piti kontrolloida, mitä missäkin ruuassa oli.

– Terveysinnostuksen motiivina oli koko ajan syömishäiriö. Toipumisen kannalta oli vaikeaa päästä irti, koska terveysasioista oli tullut ammatti.

Joogastakin tuli pakopaikka

Kupla mureni 24-vuotiaana, kun keho laittoi stopin: Minkkinen sairastui ylikuntoon, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja uupumukseen. Lisäksi sairauden hinta oli alkanut kasvaa liian suureksi. Minkkinen oli kateellinen tavallisille ihmisille, jotka pystyivät syömään ja tekemään asioita ”noin vain”.

– Olin jo tehnyt itsetuntemustyöskentelyä, mutta silloin päätin katsoa, mikä tässä oikein on takana ja miksi toistan kaavaa. Ajattelin, että jos en nyt kohtaa asiaa, se seuraa minua kuolinvuoteelle asti.

Jos en nyt kohtaa asiaa, se seuraa minua kuolinvuoteelle asti

Toipumisen tie on ollut monivaiheinen ja sisältänyt lukuisia kiemuroita. Minkkinen on käynyt terapiassa, tehnyt tunnetyöskentelyä ja ennen kaikkea rakentanut luottamusta uudelleen syömiseen ja kehoon. Hän on myös perehtynyt siihen, miten ravitsemus vaikuttaa ihmiseen ja ihmisen tunteisiin ja työskentelee nykyään itsetuntemusohjaajana.

– Syömishäiriö ei ole enää aktiivinen osa elämääni, mutta olen varovainen sanomaan, että olen täysin parantunut. Koska syömishäiriö on opittu selviytymismalli, sen kanssa pitää olla tarkkana koko elämäni.

Toipuminen tarkoittaa Minkkiselle sitä, että syömishäiriökäyttäytyminen ei enää määrittele elämää ja vaikeiden tunteiden kohtaamiseen on löytynyt terveitä selviytymiskeinoja.

– Addiktiot muuttavat helposti muotoaan, ja siksi on tärkeää käsitellä niiden taustalla olevat syyt ja kipeät tunteet. Tarvitaan myös hyväksyntää ja halua toipua. Kun taustasyyt saa tuotua hyväksynnän valoon, addiktio voi menettää merkitystään.

Myös Minkkisellä addiktio on muuttanut muotoaan moneen kertaan ja jossain vaiheessa jopa joogasta tuli hänelle pakopaikka.

– Muistan tilanteen, kun olen ollut kotona tekemässä soturi kakkonen -asentoa ja tajunnut, että välttelen tällä perhetilannetta. Muka silloin menin kohti mielenrauhaa, vaikka ulkopuolella olisi ollut elämä kohdattavana.

Kuvassa piirroshahmo ja teksti terveellinen addiktio.
Kuvassa piirroshahmo ja teksti terveellinen addiktio. Kuva: Annukka Palmén-Väisänen Vaakakapina,riippuvuus

Intensiivisellä treenillä pyritään pitämään sisäinen kipu poissa

Miten sitten terveellisen addiktion erottaa aidosta kiinnostuksesta parantaa hyvinvointia? Minkkisen mukaan tähän auttaa omien motiivien tutkiminen.

– Olen ollut niin kauan syömishäiriöajatusten kanssa, että tunnistan ne nykyään sisäisenä tunnetilana. Addiktioon liittyy jonkinlainen pakko tai sana ”pitäisi” ja ajatus, että on viallinen tai riittämätön. Ja että terveysteossa on lupaus ja toiveikkuus paremmasta. Että tekemällä tämän minulla on vaikka slimmi vatsa ja hehkun vain.

Addiktioon liittyy jonkinlainen pakko tai sana ´pitäisi´

Terveellisen addiktion suuntamerkki voi olla vaikkapa se, että ahdistaa, jos ei pääse joogaan tai ei pysty käymään salilla tai syömään tietyllä tavalla. Erityisesti hälytyskellojen pitäisi soida, jos toiminta pyörii ahdistuksen välttämisen ympärillä tai jos alkaa järjestellä elämäänsä esimerkiksi treenaamisen ympärille ilman joustavuutta.

– Itse hain addiktiosta näennäistä turvan fiilistä. Yritin pitää sillä vaikeat tunteet ja oman herkkyyden poissa. Se toi panssaria, ettei tarvinnut kohdata sitä, miten voimakkaasti tuntee ja kokee asioita.

Minkkinen kuvaa terveellistä addiktiota selviytymiskeinoksi, jonka tarkoitus on välttää kipua tai tuoda helpotusta. Kipu voi olla sisäinen riittämättömyyden tunne, joka on syntynyt esimerkiksi lapsuuden traumaattisesta kokemuksesta. Mielen selviytymisjärjestelmä on taidokas ja usein olemme aidosti jossain elämän kohdassa sitä tarvinneet.

– Ajatuskulku menee vaikka niin, että kun teen näitä intensiivisiä treenejä, kipu pysyy poissa. Helpotuksen tunne voi olla odotus siitä, että jos teen tätä aina vain kovempaa, niin sitten minut hyväksytään, sitten kelpaan, sitten voi levähtää ja ahdistus raukeaa. Vaikka todellisuudessa sattuu jatkuvasti ja pitää tehdä lisää, enemmän ja kovempaa.

Ulkopuoliset ihanteet vahvistavat terveellisiä addiktioita

Miksi tässä ajassa terveellisiä addiktiota sitten tuntuu olevan niin paljon? Perinteisten syömishäiriöiden rinnalle näyttää olevan putkahtanut armoton fitness-kulttuuri, triathlon-treenaaminen tai toisessa ääripäässä normaalielämän pakeneminen Intiaan meditaatioretriiteille.

Minkkisen mukaan ulkopuoliset ihanteet vaikuttavat. Tässä ajassa saa paljon kiitosta terveellisestä syömisestä, hyvästä ulkonäöstä tai laihtumisesta. Mielihyvähormoni dopamiinia erittyy kiitoksista ja se yhdistetään toimintaan.

– Emme myöskään käsittele elämässä pettymyksiä tai sitä, että jokainen on kokenut hylätyksi tulon tunteita – ne saattavat olla musertavia ja niihin saattaa liittyä valtava häpeä, mikä johtaa ajattelemaan ”onko mussa jotain vikaa”, Minkkinen kuvailee.

Minkkisellä itsellä yksi paranemisen läpimurroista oli löytää terapeutti, joka hyväksyi hänet myös keskeneräisenä eikä yrittänyt saada väkisin parantumaan.

– Kun sain hyväksyntää terapeutilta sairaanakin ja koin, että kukaan ei yritä viedä sairautta minulta pois, halu parantua voitti ajatuksen ”minun pitäisi parantua, että kelpaan”. Ajattelin, että ehkä voin saada elämässä hyväksyntää muutenkin kuin yrittämällä väkisin.

Kun haluaa parantua, keholla on ällistyttävä kyky tehdä niin. Minkkisellä sairaus lopetti kuukautiset kahdeksaksi vuodeksi ja hänelle sanottiin, että lapsen saanti on mahdotonta.

Tällä hetkellä hän on pienen pojan äiti.

Mitä tehdä, jos epäilee terveellistä addiktiota, esimerkiksi huomaa stressaavansa syömistä tai kontrolloivansa liikaa elämäntapojaan? Itsetuntemusohjaaja Eevi Minkkisen vinkit:

  1. Tunnista kierre – lähes aina toiminnan taustalla on turvattomuus ja hätä, jota yritetään ratkaista kontrolloimalla tai ahmimalla, vaikka se vain lisää turvattomuutta.
  2. Opettele tunteiden sääntelytaitoja tai itsensä rauhoittelutaitoja, kuten tietoisuustaidot. Vanhojen selviytymiskeinojen ote on vahva, mutta esimerkiksi meditaatio tuo tilaa ärsykkeiden ja reaktioiden välille. Itselle voi myös puhua kuin rakastava aikuinen sanoen ”nyt näköjään koen turvattomuutta”.
  3. Katso myötätunnolla, mitä toiminnan taustalla voisi olla. Mitkä ovat ne elämänkokemukset, jotka ovat käyttäytymismallia voimistaneet? Mene oman sisäisen rakastavan aikuisen kanssa katsomaan itseäsi esimerkiksi 16-vuotiaana tyttönä – mitä isä silloin sanoin, miten reagoin ja miten voisin olla nyt itseni puolella.
  4. Löydä turvallisia ihmisiä, joille voi sanoittaa ja tehdä näkyväksi syvällä olevia tunteita. Addiktiolle parasta ruokaa on piilottelu ja häpeä.
  5. Luo terveitä selviytymiskeinoja hetkiin, jolloin turvaton olo iskee. Terve selviytymiskeino voi olla esimerkiksi kirjoittaminen, kaverille soittaminen tai vaikka laulaminen ja meditoiminen. Voi myös mennä vain makaamaan ja antaa turvattomuudelle lupa tuntua täysillä.
  6. Muista armollisuus itseä kohtaan. Mikään paraneminen ei ole täydellisyyden tavoittelua ja jos vanhoja selviytymiskeinoja joskus käyttää, ei ole epäonnistunut tai huono. Tilanteet tulevat yllättäen ja myös niiden jälkeen voi katsoa lempeästi, mikä sai reagoimaan vanhalla tavalla.

Psykologia

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina