Hyppää pääsisältöön

Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa

Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957.
Kauko Helovirta Lahden kaupunginteatterin näytelmässä kesällä 1957. Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957. Kuva: Lahden kaupunginteatteri Kauko Helovirta

Kauko Helovirta työskenteli jatkosodan aikana saapastehtaalla, kun huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää puolustusvoimain viihdytyskiertueelle. Kyseessä oli Karhumäen tivolin huvinäyttämö. Helovirta kutsuttiin koe-esiintymiseen, jota valvoivat tytär Ailakki Sariola ja itse johtaja J.A.F. Sariola.

Kansalaisopiston harrastajateatterissa näyttelemisen alkuun päässyt nuorimies oli kiinnittänyt opiston johtajan huomion. Maisteri Kaino Dahl vaistosi, että pojassa on ainesta ja kehotti häntä hakeutumaan näyttelemisen pariin. Tuolloin vasta 17-vuotias Kauko teki työvelvoitettaan Korkeakosken kenkätehtaassa valmistaen sotilassaappaita, kun silmiin osui Helsingin Sanomien lehti-ilmoitus, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää Puolustusvoimain viihdytyskiertueelle – amatööritkin huomioidaan: "Eivät saaneet tarpeeksi miehiä rintamalta."

Opettaja Martti Hellström ja Ylen ääniarkiston arkistonhoitaja Lasse Vihonen haastattelevat Kauko Helovirtaa Lallukan taiteilijakodissa helmikuussa 1982.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä Sariolat perustivat puolustusvoimien viihdytystoimen luvalla tivolin, jotta lomalla olevat sotilaat saisivat virkistystä ja vaihtelua poterossa pelkäämiseen. Muualla maassa tivolitoiminta olikin lakkautettu. Rintamativoli perustettiin vanhan venäläisen huvipuiston tilalle, Karhumäen asemalle etulinjan läheisyyteen. Talvella tivolin koko toiminta oli keskitetty suureen hirsiseen konepajarakennukseen, jossa saman katon alla olivat kabaree, sirkus ja huvinäyttämö. Kesällä huvinäyttämö toimi ulkoilmativolin sisäpihalla. Jaffu Sariola johti tivolia yhdessä poikansa, luutnantti Unto Sariolan kanssa.

Helovirta matkusti Karhumäelle lokakuussa, kovassa pakkasessa. Asuinkortteeri ei ollut kummoinen: talo oli kaunis karjalaistalo, mutta hänelle osoitettiin huone, josta puuttui ikkuna – joku oli vienyt sen karmeineen päivineen. Neuvokas nuorimies tilkitsi seinän löytämillään tarpeilla ja asui alkutalven ikkunattomassa huoneessa. Hän täytti Karhumäessä 18 vuotta.

Ensimmäisessä esityksessä Karhumäen tivolin huvinäyttämöllä Helovirta joutui paikkaamaan näyttelijää, joka jäi yllättäen pois esityksestä. Hänellä ei ollut kunnolla aikaa harjoitella tekstiä, joten näyttämöllä kävi köpelösti: "Kun en osannut rooliani, kaikki muut lähtivät pois – minähän jäin sinne yksin. Puhua pölötin jotakin, mitä muistin siitä näytelmästä." Lopulta muutkin näyttelijät palasivat lavalle, tuimin katsein.

Sirkus- ja tivolialalla oli totuttu harjoittelemaan päivittäin. Näyttelijöiden tosin piti itse huolehtia asuntojen lämmittämisestä ja puiden pilkkomisesta, jossa riitti haastetta. Puut kun olivat Äänisestä vedettyjä jäisiä, likomärkiä tukkeja. Helovirta muistelee, että aamupäivä menikin halkotöiden kanssa, ja teatteriryhmä harjoitteli ohjelmistoa kahdesta neljään tuntia päivittäin. Ohjelmistoa oli aika paljon, kaikkiaan parikymmentä näytelmää huvinäyttämön toiminnan aikana. Näytelmien miehitys oli 6-8 näyttelijää. Huvinäyttämön johtajana toimi koko sen ajan Yrjö Halmevaara.

Kauko Helovirta joutui sodan loppupuolella komennukselle rintamalle. Hän oli vähällä joutua Lapin sotaan, mutta sairastui silloin keuhkokuumeeseen – ja säilyi siten hengissä. Sodan päätyttyä Helovirta jatkoi tivoliteattereissa Rovaniemellä ja Tampereella, kunnes sai pysyvämpiä kiinnityksiä ensin Mikkeliin ja sitten Lahden kaupunginteatteriin. Lahdessa hän toimi näyttelijänä kaikkiaan kymmenen vuoden ajan ennen siirtymistään pääkaupunkiseudun teattereihin. Lahdessa teatterin ohjelmistoon kuului niin vakavia näytelmiä kuin kevyempiä kesäteatteriesityksiä.

Vuodesta 1965 alkaen Kauko Helovirta oli kiinnitettynä Suomen kansallisteatteriin, jossa työskenteli eläkkeelle siirtymiseen saakka vuoteen 1992. Laitosteatterissa työskentelyn ohella hän näytteli useissa Yleisradion radio- ja tv-tuotannoissa seikkailudraamasta pakinoiden ja äänikirjojen lukemiseen, ääninäyttelijänä lastenohjelmissa ja vakavissa henkilörooleissa tv- ja radiodraamassa.

Helovirta teki ikimuistoisia äänirooleja, joista kuunnelluimpia lienevät Elmo-sarjan (1977, 1978) pääselostaja Immo ja Knalli ja sateenvarjo -sarjan Hannibal Hamilton-Jones. Kalle-Kustaa Korkkina hän koukutti 60-luvulla Outsider-seikkailujen ystäviä. Helovirta ratkoi murhamysteerejä rikostarkastaja Olavi Susikoskena Mauri Sariolan kirjoittamassa Nimismies on ammuttu (1974). Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä (1984) -kuunnelmassa hän hurmaa rujon romanttisena majuri Sulo Remeksenä.

TV:n puolella Kauko Helovirta tuli tutuksi mm. Naapurilähiö-sarjasta (1970-1976) ja Kotikadusta (1994-1996). TV-näytelmäversiossa Väinö Linnan romaanista Täällä Pohjan tähden alla (1970) hän näytteli Kivivuoren Ottoa.

Kauko Kustaa Helovirta (Hellström)

s. 21.10.1924, Juupajoki
k. 13.9.1997, Helsinki
Puoliso: näyttelijä, ohjaaja Rauni Ranta.
Opinnot: kansakoulu, kansalaisopisto, Viipurin musiikkiopisto.
Kiinnitykset:
Näyttelijä puolustusvoimain viihdytysjoukot 1942-1944.
Helsingin Vierailunäyttämön ja Hämeen Teatterin kiertueet 1945-1946.
Helsingin Ympäristöteatteri 1947-1948.
Mikkelin Teatteri 1948-1949.
Lahden kaupunginteatteri 1949-1959.
Tampereen teatteri 1959-1961.
Helsingin Kansanteatteri - Työväenteatteri 1961-1965.
Suomen Kansallisteatteri 1965-1992 (eläkkeelle).
Tunnustukset: Ida Alberg -palkinto 1989, Pro Finlandia 1989, SNL:n ansioitunut jäsen 1988.

Kommentit
  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.