Hyppää pääsisältöön

Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa

Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957.
Kauko Helovirta Lahden kaupunginteatterin näytelmässä kesällä 1957. Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957. Kuva: Lahden kaupunginteatteri Kauko Helovirta

Kauko Helovirta työskenteli jatkosodan aikana saapastehtaalla, kun huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää puolustusvoimain viihdytyskiertueelle. Kyseessä oli Karhumäen tivolin huvinäyttämö. Helovirta kutsuttiin koe-esiintymiseen, jota valvoivat tytär Ailakki Sariola ja itse johtaja J.A.F. Sariola.

Kansalaisopiston harrastajateatterissa näyttelemisen alkuun päässyt nuorimies oli kiinnittänyt opiston johtajan huomion. Maisteri Kaino Dahl vaistosi, että pojassa on ainesta ja kehotti häntä hakeutumaan näyttelemisen pariin. Tuolloin vasta 17-vuotias Kauko teki työvelvoitettaan Korkeakosken kenkätehtaassa valmistaen sotilassaappaita, kun silmiin osui Helsingin Sanomien lehti-ilmoitus, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää Puolustusvoimain viihdytyskiertueelle – amatööritkin huomioidaan: "Eivät saaneet tarpeeksi miehiä rintamalta."

Opettaja Martti Hellström ja Ylen ääniarkiston arkistonhoitaja Lasse Vihonen haastattelevat Kauko Helovirtaa Lallukan taiteilijakodissa helmikuussa 1982.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä Sariolat perustivat puolustusvoimien viihdytystoimen luvalla tivolin, jotta lomalla olevat sotilaat saisivat virkistystä ja vaihtelua poterossa pelkäämiseen. Muualla maassa tivolitoiminta olikin lakkautettu. Rintamativoli perustettiin vanhan venäläisen huvipuiston tilalle, Karhumäen asemalle etulinjan läheisyyteen. Talvella tivolin koko toiminta oli keskitetty suureen hirsiseen konepajarakennukseen, jossa saman katon alla olivat kabaree, sirkus ja huvinäyttämö. Kesällä huvinäyttämö toimi ulkoilmativolin sisäpihalla. Jaffu Sariola johti tivolia yhdessä poikansa, luutnantti Unto Sariolan kanssa.

Helovirta matkusti Karhumäelle lokakuussa, kovassa pakkasessa. Asuinkortteeri ei ollut kummoinen: talo oli kaunis karjalaistalo, mutta hänelle osoitettiin huone, josta puuttui ikkuna – joku oli vienyt sen karmeineen päivineen. Neuvokas nuorimies tilkitsi seinän löytämillään tarpeilla ja asui alkutalven ikkunattomassa huoneessa. Hän täytti Karhumäessä 18 vuotta.

Ensimmäisessä esityksessä Karhumäen tivolin huvinäyttämöllä Helovirta joutui paikkaamaan näyttelijää, joka jäi yllättäen pois esityksestä. Hänellä ei ollut kunnolla aikaa harjoitella tekstiä, joten näyttämöllä kävi köpelösti: "Kun en osannut rooliani, kaikki muut lähtivät pois – minähän jäin sinne yksin. Puhua pölötin jotakin, mitä muistin siitä näytelmästä." Lopulta muutkin näyttelijät palasivat lavalle, tuimin katsein.

Sirkus- ja tivolialalla oli totuttu harjoittelemaan päivittäin. Näyttelijöiden tosin piti itse huolehtia asuntojen lämmittämisestä ja puiden pilkkomisesta, jossa riitti haastetta. Puut kun olivat Äänisestä vedettyjä jäisiä, likomärkiä tukkeja. Helovirta muistelee, että aamupäivä menikin halkotöiden kanssa, ja teatteriryhmä harjoitteli ohjelmistoa kahdesta neljään tuntia päivittäin. Ohjelmistoa oli aika paljon, kaikkiaan parikymmentä näytelmää huvinäyttämön toiminnan aikana. Näytelmien miehitys oli 6-8 näyttelijää. Huvinäyttämön johtajana toimi koko sen ajan Yrjö Halmevaara.

Kauko Helovirta joutui sodan loppupuolella komennukselle rintamalle. Hän oli vähällä joutua Lapin sotaan, mutta sairastui silloin keuhkokuumeeseen – ja säilyi siten hengissä. Sodan päätyttyä Helovirta jatkoi tivoliteattereissa Rovaniemellä ja Tampereella, kunnes sai pysyvämpiä kiinnityksiä ensin Mikkeliin ja sitten Lahden kaupunginteatteriin. Lahdessa hän toimi näyttelijänä kaikkiaan kymmenen vuoden ajan ennen siirtymistään pääkaupunkiseudun teattereihin. Lahdessa teatterin ohjelmistoon kuului niin vakavia näytelmiä kuin kevyempiä kesäteatteriesityksiä.

Vuodesta 1965 alkaen Kauko Helovirta oli kiinnitettynä Suomen kansallisteatteriin, jossa työskenteli eläkkeelle siirtymiseen saakka vuoteen 1992. Laitosteatterissa työskentelyn ohella hän näytteli useissa Yleisradion radio- ja tv-tuotannoissa seikkailudraamasta pakinoiden ja äänikirjojen lukemiseen, ääninäyttelijänä lastenohjelmissa ja vakavissa henkilörooleissa tv- ja radiodraamassa.

Helovirta teki ikimuistoisia äänirooleja, joista kuunnelluimpia lienevät Elmo-sarjan (1977, 1978) pääselostaja Immo ja Knalli ja sateenvarjo -sarjan Hannibal Hamilton-Jones. Kalle-Kustaa Korkkina hän koukutti 60-luvulla Outsider-seikkailujen ystäviä. Helovirta ratkoi murhamysteerejä rikostarkastaja Olavi Susikoskena Mauri Sariolan kirjoittamassa Nimismies on ammuttu (1974). Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä (1984) -kuunnelmassa hän hurmaa rujon romanttisena majuri Sulo Remeksenä.

TV:n puolella Kauko Helovirta tuli tutuksi mm. Naapurilähiö-sarjasta (1970-1976) ja Kotikadusta (1994-1996). TV-näytelmäversiossa Väinö Linnan romaanista Täällä Pohjan tähden alla (1970) hän näytteli Kivivuoren Ottoa.

Kauko Kustaa Helovirta (Hellström)

s. 21.10.1924, Juupajoki
k. 13.9.1997, Helsinki
Puoliso: näyttelijä, ohjaaja Rauni Ranta.
Opinnot: kansakoulu, kansalaisopisto, Viipurin musiikkiopisto.
Kiinnitykset:
Näyttelijä puolustusvoimain viihdytysjoukot 1942-1944.
Helsingin Vierailunäyttämön ja Hämeen Teatterin kiertueet 1945-1946.
Helsingin Ympäristöteatteri 1947-1948.
Mikkelin Teatteri 1948-1949.
Lahden kaupunginteatteri 1949-1959.
Tampereen teatteri 1959-1961.
Helsingin Kansanteatteri - Työväenteatteri 1961-1965.
Suomen Kansallisteatteri 1965-1992 (eläkkeelle).
Tunnustukset: Ida Alberg -palkinto 1989, Pro Finlandia 1989, SNL:n ansioitunut jäsen 1988.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?