Hyppää pääsisältöön

Nuori Kauko Helovirta kouliintui näyttelijäksi Karhumäen tivolissa

Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957.
Kauko Helovirta Lahden kaupunginteatterin näytelmässä kesällä 1957. Kauko Helovirta, Ilmari Aarre-Ahtio ja Topi Reinikka Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Elokuun teehuone, kesäteatteri 1957. Kuva: Lahden kaupunginteatteri Kauko Helovirta

Kauko Helovirta työskenteli jatkosodan aikana saapastehtaalla, kun huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää puolustusvoimain viihdytyskiertueelle. Kyseessä oli Karhumäen tivolin huvinäyttämö. Helovirta kutsuttiin koe-esiintymiseen, jota valvoivat tytär Ailakki Sariola ja itse johtaja J.A.F. Sariola.

Kansalaisopiston harrastajateatterissa näyttelemisen alkuun päässyt nuorimies oli kiinnittänyt opiston johtajan huomion. Maisteri Kaino Dahl vaistosi, että pojassa on ainesta ja kehotti häntä hakeutumaan näyttelemisen pariin. Tuolloin vasta 17-vuotias Kauko teki työvelvoitettaan Korkeakosken kenkätehtaassa valmistaen sotilassaappaita, kun silmiin osui Helsingin Sanomien lehti-ilmoitus, jossa haettiin nuorta miesnäyttelijää Puolustusvoimain viihdytyskiertueelle – amatööritkin huomioidaan: "Eivät saaneet tarpeeksi miehiä rintamalta."

Opettaja Martti Hellström ja Ylen ääniarkiston arkistonhoitaja Lasse Vihonen haastattelevat Kauko Helovirtaa Lallukan taiteilijakodissa helmikuussa 1982.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä Sariolat perustivat puolustusvoimien viihdytystoimen luvalla tivolin, jotta lomalla olevat sotilaat saisivat virkistystä ja vaihtelua poterossa pelkäämiseen. Muualla maassa tivolitoiminta olikin lakkautettu. Rintamativoli perustettiin vanhan venäläisen huvipuiston tilalle, Karhumäen asemalle etulinjan läheisyyteen. Talvella tivolin koko toiminta oli keskitetty suureen hirsiseen konepajarakennukseen, jossa saman katon alla olivat kabaree, sirkus ja huvinäyttämö. Kesällä huvinäyttämö toimi ulkoilmativolin sisäpihalla. Jaffu Sariola johti tivolia yhdessä poikansa, luutnantti Unto Sariolan kanssa.

Helovirta matkusti Karhumäelle lokakuussa, kovassa pakkasessa. Asuinkortteeri ei ollut kummoinen: talo oli kaunis karjalaistalo, mutta hänelle osoitettiin huone, josta puuttui ikkuna – joku oli vienyt sen karmeineen päivineen. Neuvokas nuorimies tilkitsi seinän löytämillään tarpeilla ja asui alkutalven ikkunattomassa huoneessa. Hän täytti Karhumäessä 18 vuotta.

Ensimmäisessä esityksessä Karhumäen tivolin huvinäyttämöllä Helovirta joutui paikkaamaan näyttelijää, joka jäi yllättäen pois esityksestä. Hänellä ei ollut kunnolla aikaa harjoitella tekstiä, joten näyttämöllä kävi köpelösti: "Kun en osannut rooliani, kaikki muut lähtivät pois – minähän jäin sinne yksin. Puhua pölötin jotakin, mitä muistin siitä näytelmästä." Lopulta muutkin näyttelijät palasivat lavalle, tuimin katsein.

Sirkus- ja tivolialalla oli totuttu harjoittelemaan päivittäin. Näyttelijöiden tosin piti itse huolehtia asuntojen lämmittämisestä ja puiden pilkkomisesta, jossa riitti haastetta. Puut kun olivat Äänisestä vedettyjä jäisiä, likomärkiä tukkeja. Helovirta muistelee, että aamupäivä menikin halkotöiden kanssa, ja teatteriryhmä harjoitteli ohjelmistoa kahdesta neljään tuntia päivittäin. Ohjelmistoa oli aika paljon, kaikkiaan parikymmentä näytelmää huvinäyttämön toiminnan aikana. Näytelmien miehitys oli 6-8 näyttelijää. Huvinäyttämön johtajana toimi koko sen ajan Yrjö Halmevaara.

Kauko Helovirta joutui sodan loppupuolella komennukselle rintamalle. Hän oli vähällä joutua Lapin sotaan, mutta sairastui silloin keuhkokuumeeseen – ja säilyi siten hengissä. Sodan päätyttyä Helovirta jatkoi tivoliteattereissa Rovaniemellä ja Tampereella, kunnes sai pysyvämpiä kiinnityksiä ensin Mikkeliin ja sitten Lahden kaupunginteatteriin. Lahdessa hän toimi näyttelijänä kaikkiaan kymmenen vuoden ajan ennen siirtymistään pääkaupunkiseudun teattereihin. Lahdessa teatterin ohjelmistoon kuului niin vakavia näytelmiä kuin kevyempiä kesäteatteriesityksiä.

Vuodesta 1965 alkaen Kauko Helovirta oli kiinnitettynä Suomen kansallisteatteriin, jossa työskenteli eläkkeelle siirtymiseen saakka vuoteen 1992. Laitosteatterissa työskentelyn ohella hän näytteli useissa Yleisradion radio- ja tv-tuotannoissa seikkailudraamasta pakinoiden ja äänikirjojen lukemiseen, ääninäyttelijänä lastenohjelmissa ja vakavissa henkilörooleissa tv- ja radiodraamassa.

Helovirta teki ikimuistoisia äänirooleja, joista kuunnelluimpia lienevät Elmo-sarjan (1977, 1978) pääselostaja Immo ja Knalli ja sateenvarjo -sarjan Hannibal Hamilton-Jones. Kalle-Kustaa Korkkina hän koukutti 60-luvulla Outsider-seikkailujen ystäviä. Helovirta ratkoi murhamysteerejä rikostarkastaja Olavi Susikoskena Mauri Sariolan kirjoittamassa Nimismies on ammuttu (1974). Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä (1984) -kuunnelmassa hän hurmaa rujon romanttisena majuri Sulo Remeksenä.

TV:n puolella Kauko Helovirta tuli tutuksi mm. Naapurilähiö-sarjasta (1970-1976) ja Kotikadusta (1994-1996). TV-näytelmäversiossa Väinö Linnan romaanista Täällä Pohjan tähden alla (1970) hän näytteli Kivivuoren Ottoa.

Kauko Kustaa Helovirta (Hellström)

s. 21.10.1924, Juupajoki
k. 13.9.1997, Helsinki
Puoliso: näyttelijä, ohjaaja Rauni Ranta.
Opinnot: kansakoulu, kansalaisopisto, Viipurin musiikkiopisto.
Kiinnitykset:
Näyttelijä puolustusvoimain viihdytysjoukot 1942-1944.
Helsingin Vierailunäyttämön ja Hämeen Teatterin kiertueet 1945-1946.
Helsingin Ympäristöteatteri 1947-1948.
Mikkelin Teatteri 1948-1949.
Lahden kaupunginteatteri 1949-1959.
Tampereen teatteri 1959-1961.
Helsingin Kansanteatteri - Työväenteatteri 1961-1965.
Suomen Kansallisteatteri 1965-1992 (eläkkeelle).
Tunnustukset: Ida Alberg -palkinto 1989, Pro Finlandia 1989, SNL:n ansioitunut jäsen 1988.

Kommentit
  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.

  • "So you think you can stone me and spit in my eye!" – Luuletko tuntevasi Queenin kappaleet? Testaa tietämyksesi

    Tunnetko suosikkiyhtyeen kappaleet?

    Satoja miljoonia myytyjä levyjä. Bändin jokaisen jäsenen säveltämiä listaykkösiä. Platinaa, kultaa ja korvamatoja. Brittiläinen Queen on kiistatta yksi historian suurimmista yhtyeistä. Mutta tunnetko Sinä suosikkiyhtyeen kappaleet? Elävä arkisto kokosi kolmetoista Queenin biisiä tunnistettavaksi visaiseen lyriikkatestiin.

  • "Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

    Leena Krohnin radiodraamoissa kohtaavat tuttuus ja vieraus.

    Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.