Hyppää pääsisältöön

Kahden cembalon konsertot - muutakin kuin rätinää

Aapo Häkkinen ja Helsingin barokkiorkesteri ovat pitkään toimineet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla, ja siinä puuhassa keskeisen ohjelmiston levyttäminen on tärkeää. Valinta on luonnostaan osunut Bachin cembalokonserttoihin, joista Häkkinen ja HeBo ovat julkaisseet jo kolmannen levyn. Laatu on pysynyt tasaisena, ja nyt kun vuoroon tulivat kahden cembalon konsertot, mukaan saatiin cembalotähti Pierre Hantaï.

Bach / Häkkinen & Hantai
Bach / Häkkinen & Hantai Uudet levyt

Bach sävelsi konsertot pienimuotoisiin musiikki-illanviettoihin ja rajasi orkesterin yhteen soittajaan stemmaa kohti. Tätä käytäntöä Häkkinen on levysarjassa noudattanut, ja hyvä niin. Balanssi orkesterin ja solistien välillä on luonnollinen, ja cembaloista kuuluu muutakin kuin rätinää. Itse asiassa sekä Häkkinen että Hantaï vetelevät varsin soinnukkailla instrumenteilla, ja kun äänityskin on mehevä, niin vaikutelma on cembalokonserttolevyksi poikkeuksellisen täyteläinen, eikä mikään kuitenkaan peity räminän alle. Sointielämystä tosin häiritsee, että monikanavaäänityksen stereomiksaus on jäänyt tilavaikutelmaltaan epämääräiseksi, ja ainokaisen sellon äänityksestä puuttuu fokus.

Avausosien laveat tempot tukevat täyteläistä vaikutelmaa. Sen sijaan hitaissa osissa edetään reippaasti, että cembalotkin pystyvät kannattelemaan melodiaa. Muutenkin musiikki on vahvasti solistivetoista: orkesteri tai siis kvartetti ei tavoittele rajua dynamiikkaa tai äärimmäisiä värejä, vaan keskittyy rytmisesti tarkkaan kamarimusisointiin ja elämäniloiseen tunnelmaan. Viime kokemusteni perusteella Helsingin barokkiorkesteri on sitä parempi mitä pienemmässä kokoonpanossa se esiintyy, ja tämän levyn ryhmä kyllä kestää kansainvälisen vertailun.

Levyn kuuntelu kannattaa aloittaa jostain muusta kuin ensimmäisestä raidasta, koska c-molli-konserton avaus venyy Häkkisen, Hantaïn ja HeBon käsissä kuin purkka. Minulle käsittämättömästä syystä avausfraaseissa seuraavaa ykköstä odotellaan niin kauan, että rytmi ennättää kompastua. Samalla maneerilla solistit yrittävät myöhemmin jäsentää juoksutuksia, mutta kun orkesteri kuuntelee heitä liikaa, Bachin musiikin liikevoima kärsii. Kaikeksi onneksi muissa osissa ja muissa konsertoissa fraseeraus yhdistyy rytmiin ongelmitta.

J.S. Bach: Konsertot kahdelle cembalolle BWV1060-1062. Wilhelm Friedemann Bach: Konsertto F-duuri kahdelle cembalolle. - Pierre Hantaï ja Aapo Häkkinen, cembalo, sekä Helsingin barokkiorkesteri. (Aeolus, AE-10087)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Kapellimestari Eero Lehtimäki on meidän Eero – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 13. tammikuuta!

    Eero Lehtimäki (s. 1989) on saanut syntymälahjakseen positiivisuuden auran. Iloinen ja välitön Eero on toimissaan rajaton, hän on valmistunut musiikkiammattien lisäksi diplomi-insinööriksi ja harrastaa kaikkea mahdollista baletista purjehdukseen. Ensimmäisen kapellimestarikiinnityksensä hän aloitti Joensuussa syksyllä 2019.

  • Avet Terterjan oli omaääninen sinfonikko

    Avet Terterjan oli omaääninen sinfonikko

    Maanista takomista, alkukantaisuutta ja hiiskuvia suvantoja. Näitä ja paljon muuta kuullaan armenialaisen Avet Terterjanin (1929–1994) kahdessa erikoislaatuisessa sinfoniassa. Terterjan rakensi 1960-luvun lopulla alkanutta sinfoniasarjaansa aivan elämänsä loppuun asti, mutta yhdeksättä sinfoniaa hän ei enää saanut viimeisteltyä.