Hyppää pääsisältöön

Kahden cembalon konsertot - muutakin kuin rätinää

Aapo Häkkinen ja Helsingin barokkiorkesteri ovat pitkään toimineet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla, ja siinä puuhassa keskeisen ohjelmiston levyttäminen on tärkeää. Valinta on luonnostaan osunut Bachin cembalokonserttoihin, joista Häkkinen ja HeBo ovat julkaisseet jo kolmannen levyn. Laatu on pysynyt tasaisena, ja nyt kun vuoroon tulivat kahden cembalon konsertot, mukaan saatiin cembalotähti Pierre Hantaï.

Bach / Häkkinen & Hantai
Bach / Häkkinen & Hantai Uudet levyt

Bach sävelsi konsertot pienimuotoisiin musiikki-illanviettoihin ja rajasi orkesterin yhteen soittajaan stemmaa kohti. Tätä käytäntöä Häkkinen on levysarjassa noudattanut, ja hyvä niin. Balanssi orkesterin ja solistien välillä on luonnollinen, ja cembaloista kuuluu muutakin kuin rätinää. Itse asiassa sekä Häkkinen että Hantaï vetelevät varsin soinnukkailla instrumenteilla, ja kun äänityskin on mehevä, niin vaikutelma on cembalokonserttolevyksi poikkeuksellisen täyteläinen, eikä mikään kuitenkaan peity räminän alle. Sointielämystä tosin häiritsee, että monikanavaäänityksen stereomiksaus on jäänyt tilavaikutelmaltaan epämääräiseksi, ja ainokaisen sellon äänityksestä puuttuu fokus.

Avausosien laveat tempot tukevat täyteläistä vaikutelmaa. Sen sijaan hitaissa osissa edetään reippaasti, että cembalotkin pystyvät kannattelemaan melodiaa. Muutenkin musiikki on vahvasti solistivetoista: orkesteri tai siis kvartetti ei tavoittele rajua dynamiikkaa tai äärimmäisiä värejä, vaan keskittyy rytmisesti tarkkaan kamarimusisointiin ja elämäniloiseen tunnelmaan. Viime kokemusteni perusteella Helsingin barokkiorkesteri on sitä parempi mitä pienemmässä kokoonpanossa se esiintyy, ja tämän levyn ryhmä kyllä kestää kansainvälisen vertailun.

Levyn kuuntelu kannattaa aloittaa jostain muusta kuin ensimmäisestä raidasta, koska c-molli-konserton avaus venyy Häkkisen, Hantaïn ja HeBon käsissä kuin purkka. Minulle käsittämättömästä syystä avausfraaseissa seuraavaa ykköstä odotellaan niin kauan, että rytmi ennättää kompastua. Samalla maneerilla solistit yrittävät myöhemmin jäsentää juoksutuksia, mutta kun orkesteri kuuntelee heitä liikaa, Bachin musiikin liikevoima kärsii. Kaikeksi onneksi muissa osissa ja muissa konsertoissa fraseeraus yhdistyy rytmiin ongelmitta.

J.S. Bach: Konsertot kahdelle cembalolle BWV1060-1062. Wilhelm Friedemann Bach: Konsertto F-duuri kahdelle cembalolle. - Pierre Hantaï ja Aapo Häkkinen, cembalo, sekä Helsingin barokkiorkesteri. (Aeolus, AE-10087)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.