Hyppää pääsisältöön

Kahden cembalon konsertot - muutakin kuin rätinää

Aapo Häkkinen ja Helsingin barokkiorkesteri ovat pitkään toimineet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla, ja siinä puuhassa keskeisen ohjelmiston levyttäminen on tärkeää. Valinta on luonnostaan osunut Bachin cembalokonserttoihin, joista Häkkinen ja HeBo ovat julkaisseet jo kolmannen levyn. Laatu on pysynyt tasaisena, ja nyt kun vuoroon tulivat kahden cembalon konsertot, mukaan saatiin cembalotähti Pierre Hantaï.

Bach / Häkkinen & Hantai
Bach / Häkkinen & Hantai Uudet levyt

Bach sävelsi konsertot pienimuotoisiin musiikki-illanviettoihin ja rajasi orkesterin yhteen soittajaan stemmaa kohti. Tätä käytäntöä Häkkinen on levysarjassa noudattanut, ja hyvä niin. Balanssi orkesterin ja solistien välillä on luonnollinen, ja cembaloista kuuluu muutakin kuin rätinää. Itse asiassa sekä Häkkinen että Hantaï vetelevät varsin soinnukkailla instrumenteilla, ja kun äänityskin on mehevä, niin vaikutelma on cembalokonserttolevyksi poikkeuksellisen täyteläinen, eikä mikään kuitenkaan peity räminän alle. Sointielämystä tosin häiritsee, että monikanavaäänityksen stereomiksaus on jäänyt tilavaikutelmaltaan epämääräiseksi, ja ainokaisen sellon äänityksestä puuttuu fokus.

Avausosien laveat tempot tukevat täyteläistä vaikutelmaa. Sen sijaan hitaissa osissa edetään reippaasti, että cembalotkin pystyvät kannattelemaan melodiaa. Muutenkin musiikki on vahvasti solistivetoista: orkesteri tai siis kvartetti ei tavoittele rajua dynamiikkaa tai äärimmäisiä värejä, vaan keskittyy rytmisesti tarkkaan kamarimusisointiin ja elämäniloiseen tunnelmaan. Viime kokemusteni perusteella Helsingin barokkiorkesteri on sitä parempi mitä pienemmässä kokoonpanossa se esiintyy, ja tämän levyn ryhmä kyllä kestää kansainvälisen vertailun.

Levyn kuuntelu kannattaa aloittaa jostain muusta kuin ensimmäisestä raidasta, koska c-molli-konserton avaus venyy Häkkisen, Hantaïn ja HeBon käsissä kuin purkka. Minulle käsittämättömästä syystä avausfraaseissa seuraavaa ykköstä odotellaan niin kauan, että rytmi ennättää kompastua. Samalla maneerilla solistit yrittävät myöhemmin jäsentää juoksutuksia, mutta kun orkesteri kuuntelee heitä liikaa, Bachin musiikin liikevoima kärsii. Kaikeksi onneksi muissa osissa ja muissa konsertoissa fraseeraus yhdistyy rytmiin ongelmitta.

J.S. Bach: Konsertot kahdelle cembalolle BWV1060-1062. Wilhelm Friedemann Bach: Konsertto F-duuri kahdelle cembalolle. - Pierre Hantaï ja Aapo Häkkinen, cembalo, sekä Helsingin barokkiorkesteri. (Aeolus, AE-10087)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Harbisonin juhlava sielunmessu

    Harbisonin juhlava sielunmessu

    Tänä vuonna 80 vuotta täyttävän yhdysvaltalaisen John Harbisonin (s. 1938) ilmaisu on vuosikymmenten saatossa hioutunut kohti suuria linjoja. 2000-luvulla Harbison on viihtynyt orkesterimusiikin ja suurten teosmuotojen parissa.

  • Julian Andersonin tuttuja säveliä

    Julian Andersonin tuttuja säveliä

    Englantilaisen Julian Andersonin (s. 1967) musiikkiin keskittyvä julkaisu sisältää kaksi vuonna 2010 tehtyä konserttiäänitystä. Tänä vuonna menehtyneen Oliver Knussenin johtamia orkestereita on mukana kaksi. BBC:n sinfoniaorkesteri ja kuoro sekä sopraano Julie Bickleyn vastaavat ensijulkaisun saavan The Heaven is Shy of Earth esityksestä.