Hyppää pääsisältöön

Kahden cembalon konsertot - muutakin kuin rätinää

Aapo Häkkinen ja Helsingin barokkiorkesteri ovat pitkään toimineet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla, ja siinä puuhassa keskeisen ohjelmiston levyttäminen on tärkeää. Valinta on luonnostaan osunut Bachin cembalokonserttoihin, joista Häkkinen ja HeBo ovat julkaisseet jo kolmannen levyn. Laatu on pysynyt tasaisena, ja nyt kun vuoroon tulivat kahden cembalon konsertot, mukaan saatiin cembalotähti Pierre Hantaï.

Bach / Häkkinen & Hantai
Bach / Häkkinen & Hantai Uudet levyt

Bach sävelsi konsertot pienimuotoisiin musiikki-illanviettoihin ja rajasi orkesterin yhteen soittajaan stemmaa kohti. Tätä käytäntöä Häkkinen on levysarjassa noudattanut, ja hyvä niin. Balanssi orkesterin ja solistien välillä on luonnollinen, ja cembaloista kuuluu muutakin kuin rätinää. Itse asiassa sekä Häkkinen että Hantaï vetelevät varsin soinnukkailla instrumenteilla, ja kun äänityskin on mehevä, niin vaikutelma on cembalokonserttolevyksi poikkeuksellisen täyteläinen, eikä mikään kuitenkaan peity räminän alle. Sointielämystä tosin häiritsee, että monikanavaäänityksen stereomiksaus on jäänyt tilavaikutelmaltaan epämääräiseksi, ja ainokaisen sellon äänityksestä puuttuu fokus.

Avausosien laveat tempot tukevat täyteläistä vaikutelmaa. Sen sijaan hitaissa osissa edetään reippaasti, että cembalotkin pystyvät kannattelemaan melodiaa. Muutenkin musiikki on vahvasti solistivetoista: orkesteri tai siis kvartetti ei tavoittele rajua dynamiikkaa tai äärimmäisiä värejä, vaan keskittyy rytmisesti tarkkaan kamarimusisointiin ja elämäniloiseen tunnelmaan. Viime kokemusteni perusteella Helsingin barokkiorkesteri on sitä parempi mitä pienemmässä kokoonpanossa se esiintyy, ja tämän levyn ryhmä kyllä kestää kansainvälisen vertailun.

Levyn kuuntelu kannattaa aloittaa jostain muusta kuin ensimmäisestä raidasta, koska c-molli-konserton avaus venyy Häkkisen, Hantaïn ja HeBon käsissä kuin purkka. Minulle käsittämättömästä syystä avausfraaseissa seuraavaa ykköstä odotellaan niin kauan, että rytmi ennättää kompastua. Samalla maneerilla solistit yrittävät myöhemmin jäsentää juoksutuksia, mutta kun orkesteri kuuntelee heitä liikaa, Bachin musiikin liikevoima kärsii. Kaikeksi onneksi muissa osissa ja muissa konsertoissa fraseeraus yhdistyy rytmiin ongelmitta.

J.S. Bach: Konsertot kahdelle cembalolle BWV1060-1062. Wilhelm Friedemann Bach: Konsertto F-duuri kahdelle cembalolle. - Pierre Hantaï ja Aapo Häkkinen, cembalo, sekä Helsingin barokkiorkesteri. (Aeolus, AE-10087)

Kuuntele Uudet levyt 20.10.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Ondine-galleriassa Erkki-Sven Tüürin ääniveistoksia

    Levyarvostelu

    Erkki-Sven Tüür on sukupolvensa menestynein virolaissäveltäjä maailmalla, ja se on paljon sanottu, koska kilpailua riittää. Tüür ei ole menestynyt tuurilla, vaan vahvalla ja tunnepitoisella nykymusiikilla, jonka selväpiirteiset, plastiset ja säihkyvät pinnat muodostavat kuin abstrakteja metalliveistoksia. Ondine on jo hetkisen tehnyt yhteistyötä Tüürin kanssa, ja uusimmalla levyllä Tapiola Sinfonietta esittää Tüürin kolme tuoretta, laajaa, kansainvälistä tilausteosta: alttoviulukonserton Illuminatio, kahdeksannen sinfonian sekä erikoisen nokkahuiluteoksen Whistles and Whispers from Uluru.

  • Tanja Tetzlaff tekee Rautavaaran paatoksesta herkkää

    Levyarvostelu

    Einojuhani Rautavaara kuuluu levy-yhtiö Ondinen profiilisäveltäjiin. Isot orkesteriteokset Ondine saattoi levylle tuoreeltaan Rautavaara-buumin aikaan, mutta kamarimusiikissa riittää tekemistä. Tanja Tetzlaffin ja Gunilla Süssmannin vakiintunut sello-piano -duo on nyt levyttänyt Ondinelle Rautavaaran teoksia sellolle ja pianolle, ja uutuus antaa mukavasti uutta sävyä tulkintaperinteeseen.

  • Louis Andriessen palauttaa uskon nykyoopperaan

    Levyarvostelu

    Hollantilainen pitkän linjan säveltäjä Louis Andriessen säveltää niin ihmeellistä nykyoopperaa, että se menee läpi paitsi Euroopassa myös Yhdysvalloissa, jossa suurille avantgarde-tuotannoille on vaikea löytää rahoitusta ja yleisöä. Andriessenin uusin ooppera, groteski näyttämöteos Theatre of the World, syntyi Hollannin oopperan ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistuotantona, ja sepä onkin toden totta niin hyvä, etten lainkaan ihmettele kulttuurirajat ylittävää menestystä. Minullekin se palauttaa uskon nykyoopperaan, jopa ilman kuvaa, pelkkänä Los Angelesin filharmonikkojen levytyksenä.

  • Simon Rattlen keräämä Haydn-kummallisuuksien galleria

    Levyarvostelu

    Kapellimestari Simon Rattle rakastaa Joseph Haydnin musiikkia, ja haluaa julistaa kaikelle maailmalle, kuinka suuri musiikillinen keksijä ja uudistaja Haydn oli. Tätä tarkoitusta varten Rattle on valikoinut Haydnin sinfonioista, oratorioista ja oopperoista radikaaleimmat ja oudoimmat osiot, ja koostanut niistä liki tunnin mittaisen orkesterimatkan. Lontoon sinfoniaorkesterin levyttämänä valikoimasta muodostuu kummallisuuksien galleria, mutta hieno sellainen.