Hyppää pääsisältöön

Miten Venäjää voi ymmärtää? Nykykirjallisuus auttaa. Lue ainakin nämä!

Kirjahylly venäläisessä kirjakaupassa
Kirjahylly venäläisessä kirjakaupassa Kuva: Yle / Anna Tulusto Kirjojen Suomi,kirjailijat,Venäläinen kirjallisuus

Suomalaiset tuntevat melko hyvin venäläiset klassikot, mutta huonommin nykykirjallisuutta. Sen lukeminen kuitenkin kannattaa, jos haluaa ymmärtää nyky-Venäjää. Lue Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttusen vinkit.

"Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, siihen voi vain uskoa", kirjoitti runoilija Fjodor Tjuttšev 1860-luvulla. Mutta Venäjästä voi lukea, myös suomeksi.

Klassikoita ei voi sivuuttaa. ”Jos haluaa ymmärtää venäläistä yhteiskuntaa ja venäläisten sielunlaatua, opas siihen on Gogolin Kuolleet sielut”, neuvoo Tomi Huttunen.

Uuteen venäläiseen kirjallisuuteen on tätä nykyä myös helppo tarttua. Tomi Huttunen kiittää pieniä kustantamoja, jotka ovat olleet aktiivisia nykykirjallisuuden suomentamisessa 2010-luvulla.

Vuosi 2012 oli huippuvuosi pitkään aikaan, silloin ilmestyi parikymmentä uutta suomennosta. Vuoden 2015 Helsingin kirjamessut nosti myös esiin venäläistä uutta proosaa, kun Venäjä oli messujen teemamaa.

Uuden realismin teosten aiheina ovat syrjäseudut ja takapajulat, se on julmaa ja inhorealistista kuvausta

Tomi Huttunen kertoo, että 2010-luvulla Venäjällä on tullut suosituksi niin sanottu uusi realismi. Hyvässä ja pahassa.

”Uuden realismin teosten aiheina ovat syrjäseudut ja takapajulat, se on julmaa ja inhorealistista kuvausta, myöhäisdostojevskiläistä kärsimyksen nautintoa. Kirjoittajat ovat vakuuttuneita siitä, ettei mikään muutu, ellei epäkohtia taltioida valokuvantarkasti.”

Hyvä piirre onkin, että näiden kirjojen kautta lukijat saavat Moskovan ja Pietarin lisäksi kuvan siitä, millaista on elää vaikkapa Jekaterinburgissa, Nižnyi Novgorodissa tai pienillä paikkakunnilla Siperiassa.

Huttusen mukaan uutta realismia kirjottavat kirjailijat ovat ajettelultaan usein nationalisteja. Teoksissa on patrioottinen pohjavire, kirjailijat ovat useimmiten miehiä ja teosten maailmankuva on maskuliininen.

Nykykirjallisuudessa uuden realismin lisäksi ovat viime vuosina olleet vahvasti esillä neuvostohistoriaa ja neuvostokauden ihmiskohtaloita käsittelevät teokset. Se näkyy varsinkin dokumentaarisessa kirjallisuudessa ja muistelmissa. Esimerkiksi venäläisen Playboy-lehden taannoinen päätoimittaja, 42-vuotias Lev Danilkin on kirjoittanut uudet elämäkerrat Gagarinista ja Leninistä.

Dystopiat, tulevaisuuteen lohduttomasti katsovat profeetalliset kertomukset, olivat suosittuja noin kymmenen vuotta sitten. Nyt buumi on päättymässä.

Nuorten kirjailijoiden teksteissä näkyy radikaali poliittinen aktivismi tai taiteellinen aktionismi.

Tomi Huttusen lukuvinkit venäläiseen nykykirjallisuuteen:

Venäläisiä kirjailijoita: Roman Senchin, Dina Rubina, Vladimir Sorokin,Jevgeni Vodolazkin ja Guzel Jahina
Venäläisiä kirjailijoita: Roman Senchin, Dina Rubina, Vladimir Sorokin,Jevgeni Vodolazkin ja Guzel Jahina Kuva: Rina Belenko, Aleksei Titov, Ilya Tolstoy, Le Courier de Russie ja Yle/ Iina Jussila kirjailijat,Dina Rubina,Vladimir Sorokin,Jevgeni Vodolazkin

Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein (2016)
Romaani koostuu fiktiivisistä ja todellisista kirjeistä, päiväkirjaotteista, postikorteista ja asiakirjoista. Se liikkuu 30-luvulta nykyaikaan. ”Ulitskajan romaani puolanjuutalaisesta tulkki Daniel Steinista on venäläisen nykykirjallisuuden luetuimpia teoksia ja Ulitskajaa kääntänyt Arja Pikkupeura on aikamme parhaita suomentajia.”

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä (2016)
Moskovassa asuvalla, vuonna 1977 syntyneellä kirjailijalla on tataarijuuret. ”Moniulotteinen ja vavahduttava teos, ajankohtaista naisproosaa, joka nostaa esiin kipeitä historian kysymyksiä.”

Dina Rubina: Kaksiosainen sukunimi (2015)
Kirjan tarinoissa selvitetään perheen salaisuutta, setvitään ihmissuhdesolmuja taidepiireissä ja kerrotaan lääkäristä, joka palkkaa tietämättään rikollisen auttamaan kotinsa ylläpidossa. “Ilolla tervehdin tätä ja toivon, että suomeksi saadaan lisää Rubinaa.”

Jelena Tšižova: Naisten aika (2018)
Romaani käsittelee kirjailijan isoäitien sukupolven elämää. ”Palkintoja kahminut hittiteos ilmestyy ensi vuonna Kirsti Eran suomennoksena. Se on yksilötason historiaa.”

Jevgeni Vodolazkin: Arsenin neljä elämää (2015)
Romaani sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. ”Elina Kahlan suomennos on loistava. Vaikka aihe on vaikea, muinaisvenäläiseen kauteen ja kieleen erikoistunut kirjailija operoi sen parissa mainiosti.”

Vladimir Sorokin: Telluria (2015)
Viidestäkymmenestä eri kertomuksesta koostuvassa romaanissa on perinteisten tarinoiden ohessa tajunnanvirtaa, kirjeitä, dialogeja, monologeja ja pakinoita. Kirjassa ihmisten päihin isketään telluuri -nimistä alkuainetta, uudenlaista huumetta. ”Tämä kiehtovan pirstaleinen romaani on merkkitapaus. Se tarrautuu moneen kipeään kysymykseen meidän ajassamme.”

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio (2015)
Jeltyševien tarina on lohduton. Pieni kylä on kuolemassa, ihmisillä ei ole töitä ja he juovat itseään kuoliaiksi. ”Tämä on uutta realismia. Hyvin julmaa inhorealistista kuvausta elämästä, josta toivon visiot tuntuvat puuttuvan tyystin.”


Kuuntele tai lataa kuunneltavaksesi Anna Tuluston raportti venäläisestä kirjallisuudesta ja Tomi Huttusen haastattelu:

Mitä venäläistä nykykirjaa sinä suosittelisit?

Kirjoita suosituksesi kommenttikenttään.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi