Hyppää pääsisältöön

Toni Edelmannille musiikki merkitsi hyvyyttä

"Ei sinusta mitään tule, paitsi rikollinen", sanoi isä Toni Edelmannille. Onneksi toisin kävi. Musiikista löytyi turvapaikka, salainen maailma, joka kannatteli yli synkkien virtojen. Edelmannin sävellykset ovat soineet konserttisalien lisäksi lukuisissa elokuvissa, tv-ohjelmissa, kuunnelmissa ja näytelmissä.

Nuorena Toni Edelmann (1945–2017) oli täynnä vihaa. Se purkautui viiltelynä ja uhkarohkeina tekoina. Inhimillisessä tekijässä vuodelta 2010 Edelmann kertoo elämästään ja rankoista kokemuksistaan. Ja siitä kuinka viha lopulta muuttui anteeksiannoksi ja kiitollisuudeksi.

Edelmannin perhe oli musikaalinen ja kanttori-isän kotona laulettiin usein. Ja vaikkei isä uskonutkaan, että pojasta tulisi mitään hyvää, aloitti Edelmann kirkkomusiikin opinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 1968, mutta vaihtoi myöhemmin koulumusiikkiin. Haastattelussa hän kertoo joutuneensa usein opettajien kanssa kahnauksiin. Musiikkifilosofian lopputenttiin vihainen nuorimies kirjoitti, että Finlandia-talo pitäisi räjäyttää ja Helsinkiin pitäisi pystyttää telttoja työläisille ja alkoholisteille, joissa heille laulettaisiin ja annettaisiin ruokaa.

Valmistuttuaan vuonna 1972 Edelmann sai musiikin lehtorin viran Teatterikorkeakoulusta. Hän opiskeli myös sävellystä Berliinissä sekä toimi aattellisen Koiton laulun kuoronjohtajana. Edelmann kertoo yrittäneensä itsekin tehdä vallankumouslauluja, mutta "niistä tuli aina surumielisiä rakkauslauluja".

Ensimmäisen levytyksen Edelmann teki vuonna 1973 kokoelmaan Marja-Leena Mikkolan lauluja. Kansainvälistä huomiota toi toinen palkinto kansainvälisessä Pablo Neruda -sävellyskilpailussa vuonna 1974, johon Edelmann sävelsi kolme laulua Nerudan runoihin. Teatterimusiikin saralla Edelmann nousi tunnetuksi sävellettyään musiikit näytelmään Gildamesh 1975.

Edelmann avioitui jo nuorena näyttelijä Marja-Leena Koukin kanssa ja sai pojan Samuli Edelmannin. Avioliitto päättyi eroon ja haastattelussa Edelmann kertoo sitä seuranneista vaikeuksista.

Myöhemmin Edelmann avioitui elokuvaohjaaja Kiti Luostarisen kanssa ja he saivat kaksi lasta. Puhumattomuus ja lapsuuden rooli äidin lohduttajana varjosti silti elämää ja parisuhdetta. Lopulta terapia avasi syvälle sisimpään haudatut muistot, joista kipeimpiin kuului opettajan hyväksikäytön uhriksi joutuminen lapsena.

Edelmann julkaisi kirjan Lumottu maa vuonna 2010, jossa hän käsittelee menneisyyttään ja itsensä kohtaamista. Haastattelussa hän kertoo, kuinka kirjoittaminen auttoi löytämään "pikku-Tonin" ja lopulta myös antamaan anteeksi, kaikille.

Vuonna 2015 tehdyssä Arkistovieraana-haastattelussa kuullaan 70-vuotispäiviään viettävän Edelmannin ajatuksia musiikista ja elämästä. Suosikkisävellyksen nimi on osuvasti Lempeys.

Edelmann on tiettävästi ainut säveltäjä, joka on säveltänyt kaikki Shakespearen 154 sonettia. Runot ovat olleet säveltäjälle tärkeitä jo nuoruudesta asti ja uralle on mahtunut lukuisia runosävellyksiä, joista tunnetuimpia muun muassa Lasinen vuori ja Armaan läheisyys. Näyttämömusiikin sävellyksistä muistetaan muun muassa Pete Q:n ja Ryhmäteatterin Taru Sormusten herrasta -näytelmien sävellykset ja tv-töistä Kukkivan roudan maat, Kauhea murhamies Lalli, Hobitit ja Korpirastas.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?