Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Timo: "Ohjaaja Mape Morottajan edessä uskalsin itkeä ja näyttää syvimmät tuntoni!"

Tuhkimotarinoiden Timo ja Erja Lyytinen
Timosta oli hieno kunnia tavata blueskitaristi Erja Lyytinen. Tuhkimotarinoiden Timo ja Erja Lyytinen Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita,Erja Lyytinen

Elämäni muuttui jouluviikolla, kun sain kutsun lähteä mukaan Tuhkimotarinoita-ohjelmaan. En vielä tuolloin voinut tietää, mikä seikkailu oli alkamassa. Miten hienoja ihmisiä tulisin tapaamaan, ja miten hienoja kokemuksia elämääni oli tulossa. Miten tulisin yllättämään ja ehkä ylittämäänkin itseni tulevina viikkoina ja kuukausina.

Paljon on jäänyt kuvauksista mieleen asioita ja tilanteita matkan varrelta. Ensitapaamisemme TYKSin edessä kuvausryhmän kanssa, parkkipaikan haku ja kuvausten aloittaminen. Silloin opin, että ohjeesta mennään ja avainsanat ovat ”ole hyvä”. Loppuvaiheessa oli hauska huomata, miten saatoin jo sanomatta olla oikeassa kohdassa tai tehdä oikeita asioita. Aika nopeasti yhteistyö löysi oikeat uomat.

Jännitin hieman Outi Brouxin tapaamista, mutta turhaan. Hän oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Tulimme heti juttuun ja olimme samalla aaltopituudella.

Tuhimotarinoiden Timo ja Outi Broux catwalkilla
Timo on huomannut, että kun kahdenkymmenen vuoden jälkeen uskaltaa tehdä yhden muutoksen, on rohkeampi uusiin muutoksiin! Tuhimotarinoiden Timo ja Outi Broux catwalkilla Kuva: Yle/ Sanna Hautamäki Tuhkimotarinoita

Vaikka tiesinkin hänen olevan huippustailisti, olin yllättynyt, miten hienoksi ja tyylikkääksi hän pystyi minut loihtimaan. Kaikki huipentui asujen sovittamiseen catwalkilla, jossa pyörin kuin suurempikin maailmantähti. Jälkikäteen ajatellen tuo päivä tuntuu jännittävältä, mutta tuona torstaina kaikki vain soljui hienosti eteenpäin. Kiitos Outin, puvustaja Jaanan ja koko kuvaustiimin.
Tuhkimotarinoiden Timo ennen muutostaTuhkimotarinoiden Timo muutoksen jälkeen
Timo ennen muutosta ja sen jälkeen Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita
Uskalsin itkeä ja kertoa syvimmistä tunteistani.

Ystävällinen ja päähenkilöä arvostava ote näkyi kaikessa tekemisessä. Vaikka en aina ja heti onnistunut, kaikessa oli koko ajan positiivinen ja kannustava ote. Aina oli sellainen olo, että minuun luotetaan ja kaikki menee hyvin. Vasta jälkikäteen olen miettinyt, miten tärkeä ruutu itselläkin on ollut. Mutta kuvausten aikana onnistuin keskittymään täysillä siihen, mitä on meneillään, enkä turhia murehtinut. Valtavan iso merkitys on ollut sillä, että koko tiimi tuki minua ensimmäisestä päivästä lähtien. Oli tunne, että kaikki halusivat minun onnistuvan, ja tiimin fiilis oli hyvä. Siinä onnistuin sitten saamaan parhaani esiin.

Ihailen sitä ammattitaitoa ja tinkimättömyyttä, jolla kuvauksia vedettiin. Silloinkin, kun ohjaaja oli jo tyytyväinen, kuvaajat etsivät vielä uusia kulmia ja valoja. Poimivat yksityiskohtia ja hakivat maksimaalista tunnelmaa. Mieleeni ovat jääneet myös kuvaukset Paimion jokivarressa. Kuvaajan sormet olivat jo aivan jäässä ja silti hän halusi vielä ottaa lisäotoksia. Ja kun ohjaaja antoi minulle omat hanskansa, jotta voisin mukavammin istua jäisellä penkillä. Vieläkin ihmettelen sitä ystävyyttä, joka syntyi kuvaustiimin kanssa. Ihan kuin olisimme aina tunteneet.

Yllätyin siitä, miten nopeasti totuin kameroihin ja mikrofoniin. Ihan kuin niitä ei olisikaan. Asiassa auttoi paljon se, että tiimi teki itsensä huomaamattomaksi. Jotenkin tekniikka oli koko ajan sopivasti taka-alalla. Haastattelut sujuivat mielestäni hyvin. Parin vuoden aikana olin pohtinut asioita aika paljon ja se varmaan auttoi. Varsinaisen päähaastattelun jälkeen olin kyllä aika puhki. Tuhkimotarinoiden ohjaaja Mape Morottaja kuuluu niihin harvoihin, jolle olen avannut sydäntäni ja kertonut vaikeista hetkistä. Hänen edessään olen uskaltanut itkeä ja kertoa syvimmistä tunteista.

Jos tällä tarinalla joku saa tukea, iloa ja kannustusta kylmään maailmaan niin hienoa.

Tuhkimotarinoiden Timo lapsineen olohuoneessa.
Vaimon ja äidin lämmin muisto on läsnä Timon, Jessen, Nean ja Emmin elämässä. Tuhkimotarinoiden Timo lapsineen olohuoneessa. Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Jotkut läheiset ovat kehuneet rohkeuttani. En kuitenkaan itse koe niin.

Alusta saakka minulla on ollut tunne, että haluan kertoa tarinani. On tärkeää kertoa, mitä merkitsee, kun kuolema tulee taloon. Antaa uskoa ja toivoa muille vastaavanlaista kokeneille. Antaa ääni heidän tarinoilleen. Kertoa, että äärimmäisestä menetyksestä voi selvitä ja jatkaa elämää. Ja että surun kanssa voi joskus vielä kulkea ilman kipua. Sulkea sydämeen kauniit muistot ja aloittaa uusi kappale elämässä.

Upean Erja Lyytisen tapaaminen oli mahtava yllätys. Aluksi säikähdin saamaani kitarahaastetta, mutta Erjan pätevässä ja lämminhenkisessä opetuksessa kappaleen soitto näppäillen alkoi pikkuhiljaa kulkea.

Erja Lyytinen, Tuhkimotarinoiden Timo ja Outi Broux Timon kotona.
Muusikko Erja Lyytinen (vas.) ja stylisti Outi Broux ovat Timon mielestä huipputyyppejä. Erja Lyytinen, Tuhkimotarinoiden Timo ja Outi Broux Timon kotona. Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Opinnot huipentuivat lämmintunnelmaiseen loppujuhlaan kotona, jossa Erjan, Nean ja Emmin kanssa esitimme kappaleen Wonderful Tonight.

Tuhkimotarinoiden Timon perhe ja ystävät iloisina ryhmäkuvassa.
Yllätysjuhliin oli kutsuttu Timon perhe ja läheisiä ihmisiä Tuhkimotarinoiden Timon perhe ja ystävät iloisina ryhmäkuvassa. Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita
Tuhkimotarinoiden Timo tyttärineen musisoi Erja Lyytisen kanssa.
Erja Lyytisen kanssa esiintyminen jännitti Timoa, mutta tytärten tuella esitys meni hyvin. Tuhkimotarinoiden Timo tyttärineen musisoi Erja Lyytisen kanssa. Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita,Erja Lyytinen

Lupasin Erjalle, että jatkan harjoituksia. Kuka tietää, vaikka heittäisimme vielä joskus toisenkin keikan.

Tuhimotarinoiden Timon tyttäret
Timon tyttäret Nea ja Emmi harjoittelivat salaa loppuhuipennusta varten. Tuhimotarinoiden Timon tyttäret Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita
Tuhkimotarinoiden Timo ja hänen lapsensa halaavat.
Tunteet olivat pinnassa kuvausviikon aikana monta kertaa sekä Timo-isällä että lapsilla. Tuhkimotarinoiden Timo ja hänen lapsensa halaavat. Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Lopuksi haluan mainita, miten ylpeä ja otettu olen ohjelmaan valitsemisesta. On suuri kunnia esiintyä Tuhkimotarinoissa ja vieläpä ensimmäisenä miespäähenkilönä. Tämä oli eittämättä yksi elämäni suurista kohokohdista.

Terveisin
Tuhkimotarinoiden Timo

Ohjelma on mun ja meidän näkönen, ja musta me onnistuttiin olemaan siinä ihan hyvin omana itsenämme: se oli lähtökohta alusta saakka, että ollaan sellasia kun ollaan, eikä esitetä mitään ja kerrotaan asiat, niinkuin ne on koettu ja tunnettu.

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Seuraa meitä Facebookissa!

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.