Elämäni muuttui jouluviikolla, kun sain kutsun lähteä mukaan Tuhkimotarinoita-ohjelmaan. En vielä tuolloin voinut tietää, mikä seikkailu oli alkamassa. Miten hienoja ihmisiä tulisin tapaamaan, ja miten hienoja kokemuksia elämääni oli tulossa. Miten tulisin yllättämään ja ehkä ylittämäänkin itseni tulevina viikkoina ja kuukausina.
Paljon on jäänyt kuvauksista mieleen asioita ja tilanteita matkan varrelta. Ensitapaamisemme TYKSin edessä kuvausryhmän kanssa, parkkipaikan haku ja kuvausten aloittaminen. Silloin opin, että ohjeesta mennään ja avainsanat ovat ”ole hyvä”. Loppuvaiheessa oli hauska huomata, miten saatoin jo sanomatta olla oikeassa kohdassa tai tehdä oikeita asioita. Aika nopeasti yhteistyö löysi oikeat uomat.
Jännitin hieman Outi Brouxin tapaamista, mutta turhaan. Hän oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Tulimme heti juttuun ja olimme samalla aaltopituudella.
Vaikka tiesinkin hänen olevan huippustailisti, olin yllättynyt, miten hienoksi ja tyylikkääksi hän pystyi minut loihtimaan. Kaikki huipentui asujen sovittamiseen catwalkilla, jossa pyörin kuin suurempikin maailmantähti. Jälkikäteen ajatellen tuo päivä tuntuu jännittävältä, mutta tuona torstaina kaikki vain soljui hienosti eteenpäin. Kiitos Outin, puvustaja Jaanan ja koko kuvaustiimin.
Uskalsin itkeä ja kertoa syvimmistä tunteistani.
Ystävällinen ja päähenkilöä arvostava ote näkyi kaikessa tekemisessä. Vaikka en aina ja heti onnistunut, kaikessa oli koko ajan positiivinen ja kannustava ote. Aina oli sellainen olo, että minuun luotetaan ja kaikki menee hyvin. Vasta jälkikäteen olen miettinyt, miten tärkeä ruutu itselläkin on ollut. Mutta kuvausten aikana onnistuin keskittymään täysillä siihen, mitä on meneillään, enkä turhia murehtinut. Valtavan iso merkitys on ollut sillä, että koko tiimi tuki minua ensimmäisestä päivästä lähtien. Oli tunne, että kaikki halusivat minun onnistuvan, ja tiimin fiilis oli hyvä. Siinä onnistuin sitten saamaan parhaani esiin.
Ihailen sitä ammattitaitoa ja tinkimättömyyttä, jolla kuvauksia vedettiin. Silloinkin, kun ohjaaja oli jo tyytyväinen, kuvaajat etsivät vielä uusia kulmia ja valoja. Poimivat yksityiskohtia ja hakivat maksimaalista tunnelmaa. Mieleeni ovat jääneet myös kuvaukset Paimion jokivarressa. Kuvaajan sormet olivat jo aivan jäässä ja silti hän halusi vielä ottaa lisäotoksia. Ja kun ohjaaja antoi minulle omat hanskansa, jotta voisin mukavammin istua jäisellä penkillä. Vieläkin ihmettelen sitä ystävyyttä, joka syntyi kuvaustiimin kanssa. Ihan kuin olisimme aina tunteneet.
Yllätyin siitä, miten nopeasti totuin kameroihin ja mikrofoniin. Ihan kuin niitä ei olisikaan. Asiassa auttoi paljon se, että tiimi teki itsensä huomaamattomaksi. Jotenkin tekniikka oli koko ajan sopivasti taka-alalla. Haastattelut sujuivat mielestäni hyvin. Parin vuoden aikana olin pohtinut asioita aika paljon ja se varmaan auttoi. Varsinaisen päähaastattelun jälkeen olin kyllä aika puhki. Tuhkimotarinoiden ohjaaja Mape Morottaja kuuluu niihin harvoihin, jolle olen avannut sydäntäni ja kertonut vaikeista hetkistä. Hänen edessään olen uskaltanut itkeä ja kertoa syvimmistä tunteista.
Jos tällä tarinalla joku saa tukea, iloa ja kannustusta kylmään maailmaan niin hienoa.
Jotkut läheiset ovat kehuneet rohkeuttani. En kuitenkaan itse koe niin.
Alusta saakka minulla on ollut tunne, että haluan kertoa tarinani. On tärkeää kertoa, mitä merkitsee, kun kuolema tulee taloon. Antaa uskoa ja toivoa muille vastaavanlaista kokeneille. Antaa ääni heidän tarinoilleen. Kertoa, että äärimmäisestä menetyksestä voi selvitä ja jatkaa elämää. Ja että surun kanssa voi joskus vielä kulkea ilman kipua. Sulkea sydämeen kauniit muistot ja aloittaa uusi kappale elämässä.
Upean Erja Lyytisen tapaaminen oli mahtava yllätys. Aluksi säikähdin saamaani kitarahaastetta, mutta Erjan pätevässä ja lämminhenkisessä opetuksessa kappaleen soitto näppäillen alkoi pikkuhiljaa kulkea.
Opinnot huipentuivat lämmintunnelmaiseen loppujuhlaan kotona, jossa Erjan, Nean ja Emmin kanssa esitimme kappaleen Wonderful Tonight.
Lupasin Erjalle, että jatkan harjoituksia. Kuka tietää, vaikka heittäisimme vielä joskus toisenkin keikan.
Lopuksi haluan mainita, miten ylpeä ja otettu olen ohjelmaan valitsemisesta. On suuri kunnia esiintyä Tuhkimotarinoissa ja vieläpä ensimmäisenä miespäähenkilönä. Tämä oli eittämättä yksi elämäni suurista kohokohdista.
Terveisin
Tuhkimotarinoiden Timo
Ohjelma on mun ja meidän näkönen, ja musta me onnistuttiin olemaan siinä ihan hyvin omana itsenämme: se oli lähtökohta alusta saakka, että ollaan sellasia kun ollaan, eikä esitetä mitään ja kerrotaan asiat, niinkuin ne on koettu ja tunnettu.
Tuhkimotarinoita-sarja
Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.
Seuraa meitä Facebookissa!
