Hyppää pääsisältöön

Musiikkikasvattaja Tuulia Ryhänen: "Sibelius-Akatemian MuKa on aivan huikea opiskelupaikka!"

Tuulia Ryhäsen kotona Iisalmessa piano oli kovassa käytössä, kun kaikki kolme siskosta harrastivat musiikkia. Tuulian soittoharrastus alkoi muskarista ja sitten hän pääsi opettelemaan pianonsoittoa Ylä-Savon musiikkiopistoon. Nyt musiikista on tulossa hänelle ammatti.

Kuka?
Olen Tuulia Ryhänen, olen syntynyt Iisalmessa syyskuussa vuonna 1994.

Mistä?
Iisalmesta olen siis kotoisin ja siellä olen käynyt kouluni ylioppilaaksi saakka.

Lukion aikana lauloin, ja itse asiassa laulan yhä, Kuopion nuorisokuorossa, ja sen myötä on tullut vietettyä paljon aikaa myös Kuopiossa.

Lukion jälkeen muutin Ouluun, missä opiskelin musiikkikasvatusta kahden vuoden ajan Oulun yliopistossa. Vuonna 2015 pääsin opiskelemaan musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiaan, ja olen nyt Helsingissä kolmatta vuotta.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?
Minulla on kaksi isosiskoa. Toinen heistä on myös opiskellut musiikin aineenopettajaksi, toinen on valmis pianonsoitonopettaja, ja täydentää nyt opintojaan Sibelius-Akatemiassa pianokamarimusiikki ja lied -ohjelmassa.

Piano oli siis kovassa käytössä, kun kaikki kolme asuimme vielä kotona. Vanhempani eivät sinänsä harrasta itse soittamista, mutta tykkäävät kyllä kuunnella musiikkia. He ovat käyneet katsomassa esiintymisiämme kymmeniä kertoja, niin Iisalmen aikoina kuin nykyäänkin.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?
Savon maisemat ovat totta kai tosi tärkeät ja rauhoittavat tuttuudessaan. Tykkään tuijotella kauas, joten vesistöjen rannoilla viihdyn pitkään. Olen viettänyt myös paljon aikaa Haapavedellä, jonka musiikkielämä on mielestäni inspiroiva: miten niin pienellä paikkakunnalla voikin olla niin hyvä meininki.

Musiikinopiskelija Tuulia Ryhäne soittaa pianoa.
Musiikinopiskelija Tuulia Ryhäne soittaa pianoa. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,tuulia ryhänen

Musiikkiopinnot?
Minua kuljetettiin muskarista vauvasta kuusivuotiaaksi, sitten pääsin Ylä-Savon musiikkiopistoon soittamaan pianoa.

Musiikkiopistossa soitin myös joitakin vuosia viulua sivusoittimena, lauloin lapsi- ja nuorisokuorossa, kävin teoriaopinnot ja soitin jousiorkesterissa.

Vanhempi isosiskoni alkoi soittaa pianoa kun synnyin, toinen siitä parin vuoden kuluttua. Pienenä tuntui itsestään selvältä, että haluan myös käydä pianotunneilla ja oppia soittamaan.

Vanhempien kannustus meidän kaikkien musiikkiharrastukseen on ollut valtava. Vaikka musiikkia ja ääntä on ollut kotona paljon, aina sai soittaa vaikka iltamyöhään.

Mitä kaikkia soittimia soitat?
Musiikkikasvatuksen osastolla soitamme tosi monia soittimia. Käyn tänä vuonna klassisen pianon, pianon vapaan säestyksen ja pop/jazz-laulun tunneilla. Lisäksi minulla on bändisoittimet sivuinstrumenttina eli treenailen myös rumpuja, sähkökitaraa, bassoa ja koskettimia.

Silloin tällöin tulee yhä tartuttua viuluunkin.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?
Kipinän musiikkikasvatuksen opiskeluun herättivät omat yläkoulun musiikinopettajani Susanna Alajuuma-Kettunen ja Riitta Väisänen.

Laulamisen puolella taas alkuun auttoi Katja Aminoff Iisalmessa. Musiikkiopistossa minulla oli yhteensä kolme piano-opettajaa, Leila Heikkonen, Tiina Andersin ja Petri Herranen, jotka ovat kaikki ovat jääneet hyvin mieleen.

Oulussa piano-opettajanani oli Katja Sutela, jonka kanssa löysin omaa ääntäni soittamiseen, ja hän kannusti seuraamaan unelmia Helsinkiin.

Nykyisin olen Hanna Ahon piano-oppilaana täällä Akatemialla, ja laulua minulle opettaa Hanna Hurskainen.

Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua musiikkiin ammattitaitoisten opettajien ohjaamana, ja että suhteet näihin entisiin opettajiin eivät ole katkenneet, vaikka viikoittaisia tunteja ei enää välttämättä olisikaan. Toivon, että jonakin päivänä olen yhtä hyvä opettaja omille oppilailleni.

Haastattelu Kantapöydässä.
Haastattelu Kantapöydässä. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Musiikkitalo,inari tilli

Häämöttääkö valmistuminen?
Suunnitelmissa on saada kandiopinnot pakettiin tänä lukuvuonna, mutta maisteriksi valmistumiseen on vielä aikaa.

Lempisäveltäjäsi?
En osaa nimetä yhtä säveltäjää joka olisi ylitse muiden, sillä kuuntelen musiikkia tosi laajalla skaalalla. Kuuntelen ja soitan niin klassista, rytmimusiikkia, kansanmusiikkia kuin jazziakin. Pianolla tykkään soittaa Jean Sibeliuksen ja Toivo Kuulan musiikkia, ja uutena ihastuksena ovat myös Timo Alakotilan soolopianokappaleet.

Lempimusiikkini on sellaista, joka sopii juuri siihen hetkeen, joka on käsillä. Minulle on tärkeää, että musiikissa on mukana tunne. Livemusiikki kolahtaa useammin kuin levy, ja nautin kovasti keikoilla ja konserteissa käymisestä.

Idolisi?
Paula Vesalan musiikki ja karisma tekee kerta kerran jälkeen voimakkaan vaikutuksen. Hänen tekstinsä ja musiikkinsa on mielestäni aitoa, oivaltavaa ja anteeksipyytelemätöntä.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?
Musiikki on kyllä tosi iso osa elämää, mutta läheiset ihmiset on vielä tärkeämpi juttu.

Mikä sinusta tulee isona?
Tällä hetkellä unelma-ammattini olisi yhdistää koulun ja musiikkiopiston töitä, ohjata erilaisia kokoonpanoja ja puuhailla kaikenlaista musiikin parissa. Olen kiinnostunut musiikki- ja kulttuurialasta kokonaisvaltaisesti, ja esimerkiksi tapahtumatuottaminen on mukavaa.

Entä muuta?
On mahtava juttu, että oma paikka on löytynyt musiikkikasvatuksesta. Tällä osastolla on lupa olla kiinnostunut useista musiikkityyleistä ja soittimista, lupa etsiä omaa ääntä muusikkona ja lupa jopa vaihtaa sitä omaa pääinstrumenttia.

Oma musiikkikäsitykseni on laajentunut Mukalla ihan valtavasti myös siitä syystä, että meillä opiskelee niin eri taustaisia ihmisiä: on klasaria ja popparia, mutta kaikki yhtä intona musiikista. Muka on aivan huikea opiskelupaikka!

Musiikinopiskelija Tuulia Ryhänen.
Musiikinopiskelija Tuulia Ryhänen. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,tuulia ryhänen

Tuulia tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 25.10.2017. Videolla hän soittaa Sibeliuksen Impromptun op.5 nro 5. Kantapöydän juontajina ovat Janne Koskinen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.

  • Uusiokadensseista särmää Mozartin pianokonsertoille

    Levyarvostelu

    Alba-yhtiön uutuuslevyllä tanskalaispianisti Katrine Gislinge soittaa kolme Mozartin pianokonserttoa yhdessä Stenhammar-jousikvartetin kanssa. Orkesteriosuudet sovitti jousikvartetille Mozart itse, joten siinä ei ole mitään erikoista. Mutta siinä on, että kadenssit konserttoihin on säveltänyt Gislingen puoliso Bent Sörensen. Onneksi Sörensenillä on sekä kokemusta että näkemystä oman musiikkinsa punomisesta vanhojen mestariteoksien lomaan. Siisti mutta hieman karuksi pelkistetty levy saa uusiokadensseista ihastuttavaa särmää.