Hyppää pääsisältöön

Siskonpeti – Television munakkain show

Anna Perho katsoo mietteliäänä ylös. Kuvassa teksti "Voiko näin nyt nykyään edes ajatella?"
Anna Perho katsoo mietteliäänä ylös. Kuvassa teksti "Voiko näin nyt nykyään edes ajatella?" Anna Perho,Siskonpeti

Siskonpedin kolmas ja samalla viimeinen kausi on tyrmäävämpi, kiusallisempi ja vaarallisempi kuin koskaan. Kausi herättää oletetusti tunteita: tilanteita, joille nauraa ja hetkiä, joihin samaistua. Anna Perho analysoi sitä, kuinka hauskuus on valtaa.

”Onpa sinulla kaunis takki”, mies sanoo.

Seison viinilasi kädessä tilaisuudessa, mihin ihmiset ovat tulleet seisomaan viinilasi kädessä. Puolituttu mies on juuri kehaissut ylläni olevaa takkia. Se onkin hieno: kultaiset napit, paksu kangas. Olen mielissäni, että hän huomaa sen. Kiitän.

Mutta sitten mies ottaa kasvoilleen itseään typerämmän ilmeen ja madaltaa hieman ääntään.

”Mutta voiko näin nyt nykyään edes sanoa? Ettei tästä nyt tule mitään sellaista mieleen?”

Oma viehättävyyskertoimeni laskee jonnekin Eva Braunin tasolle, kun womanspleinaan tälle tyhmyriä teeskentelevälle miehelle, että kenelle tahansa voi edelleen sanoa, että hänellä on hieno takki. Sen sijaan seksuaalisesta ehdottelusta, kehoon liittyvästä törkeästä kommentoinnista tai huorittelusta tulee edelleen sellaista mieleen kuten sanojan tarkoitus kai silloin onkin.

No saako edes kätellä kun siinä kosketaan?

En halua uskoa, että näiden asioiden erottaminen toisistaan on aidosti niin hankalaa kuin erilaiset ruikuttajat antavat ymmärtää. Jos et muuten hahmota, mieti miten haluaisit puhuttavan äidillesi, siskollesi, vaimollesi, tyttärellesi. Tai isällesi, veljellesi, miehellesi, pojallesi.

(Tai koirallesi, sillä aina kun seksuaalisuudesta puhutaan julkisesti, jostain pimeyden katakombeista näyttämölle ilmestyy myös tyyppi, joka huutaa kauhuissaan, että ”pianhan tässä jokainen voi sitten mennä koiransa kanssa naimisiin!”)

Pian keskusteluun liittyy myös toinen tyyppi, NAINEN. (Koska kyllä kyllä kyllä myös naiset osaavat olla urpoja. Eikä maailmassa toki saa muutenkaan keskustella ilman että jokaista ”mies” sanaa vastaan mainitaan myös sana ”nainen”, ja päinvastoin, aivan kuten maailmassa ei saa puhua esim. kissoista ilman, että mainitsee samassa lauseessa myös tapiirit ja vompatit, koska nekin ovat hei eläimiä). Hänen huolensa koskee sitä, että pian ”mitään” ei saa enää sanoa.

Eikö tosiaan? Ovatko ihmiset todella siinä käsityksessä, että maailma odottaa heidän panojuttujaan ihastunutta naurua pidätellen, ja jos niitä ei voi kertoa joka jumalan tilanteessa, mitään puhuttavaa ei enää ole? Pliis.

Sketseihin etäännytettyinä asioista voi kertoa törkeän suoraan, törkeän viihdyttävästi.

Keskustelun edetessä yhä absurdimpiin sfääreihin (”ihmisillä ei vain ole nykyään huumorintajua”, ”no saako edes kätellä kun siinä kosketaan?”, ”no burkhat sitten tännekin vaan?”) alan tuntea olevani keskellä Siskonpedin sketsiä.

Tosin Siskonpeti kuvaa miesten ja naisten elämää todellisemmin kuin todellisuus itse. Sketseihin etäännytettyinä asioista voi kertoa törkeän suoraan, törkeän viihdyttävästi. Se, mistä syttyisi A2-teemaillassa maailmansota ja 40 000 eroaisi kirkosta, vain riemastuttaa sketsinä.

Minulle sarjan pointti näyttäytyykin juuri aikuisten yleisen naurettavuuden kuvaamisessa. Miehet ja naiset ovat typeryydessään tasa-arvoisia, ja siksi sketsihahmoina niin mehukkaita.

Sillä, näin se on, stereotypioiden aika on ohi. RIP. Kuollut.

Kaunainen mies-nais-asetelma naurattaa enää niitä, jotka katselevat Benny Hilliä VHS:ltä ja toivovat, että nauhalle olisi tallentunut myös ihana Panu-tyttö kuin näkynä niistä ajoista kun inhottavat viherkukkahattuhiekkapimperofeministit eivät vielä olleet pilanneet kaikkea.

Kaikki hauska perustuu ylipäätään johonkin tunnistettavaan ja todelliseen. Siskonpeti naurattaa, koska se on totta. Sketsit ovat kuin prisma, jonka kautta katsoja pääsee tarkastelemaan yleistä pienuuttamme monesta kulmasta, kun arjen tilanteissa asemia on yleensä vain yksi – oma ja puolustettava.

Sketsit ja stand-up-komiikka ovat ovat huumorin aggresiivisin muoto. Monet suuret koomikot ovat käyttäneet huumoria vihanhallintakeinona, eikä tietynlainen kollektiivinen passiivis-aggressiivisuuden purkaminen komiikan keinoin ole kaukana Siskonpedistäkään. Kumpikin sukupuoli saa sketseistä nyökyteltävää: niin, tuollaisia ne juuri ovat! Siinäs näet!

Itseironia on huumorin kaunein laji, ja Siskonpeti on tämän lajin Litmanen.

Ohjelma välttää kuitenkin stereotypioiden tunkkaiset sudenkuopat, koska vitseissä nauretaan ennen kaikkea itselle. Itseironia on huumorin kaunein laji, ja Siskonpeti on tämän lajin Litmanen.

Kun sarja aikanaan alkoi, mediassa esiintyi perusoppimäärän verran keskustelua näkökulmasta ”voivatko naiset olla hauskoja”, mikä on lähestulkoon yhtä freesi ajatus kuin ”tietenkin roskat ja jätevedet voi kipata mereen.”

Olen aina saanut keskivaikeaa ihottumaa uhriuttavasta feminismin tulkinnasta, missä mitään ei voi tehdä, jos ei ole kiveksiä. Maailmasta löytyy loputtomiin akateemista tutkimusta siitä, että naiset eivät ole kovin hauskoja. Esimerkiksi Harvardin yliopiston lääketieteen laitos on havainnut, että naiset ovat miehiä nirsompia naurajia, ja tunnistavat miehiä helpommin materiaalin, joka ei naurata.

Tästä voisi toki murjottaa loppuelämän ja asettua haahuilemaan oman päänsä sisälle rakennettuun katkeruuden linnakkeeseen - tai sitten vain tehdä juttuja maailman tulkinnoista huolimatta. Vaikka Siskonpeti-nimistä sketsisarjaa ja osoittaa sillä, että maailmaan voi mahtua monta totuutta yhtä aikaa.

Hauskuus on valtaa, ja valta kytkeytyy seksuaalisuuteen.

Elämässä ei juurikaan ei kannata pyydellä lupia, vaan pistellä menemään. Tasa-arvo ei tule odottamalla, se tulee ottamalla.

Siskonpedin maailmaa hallitsevat naiset, mutta yhdestä kulmasta se edustaa perinteisesti hyvin maskuliinista aluetta: hauskuus on valtaa, ja valta kytkeytyy seksuaalisuuteen. Naurun ilmatilaa hallitseva vaikuttaa vastaanottajan mieleen ja ohjailee hänen viettejään.

Siksi ei ole sattumaa, että Turkin presidentti toivoo etteivät naiset nauraisi julkisilla paikoilla. Kun heikoimmassa asemassa olevilla ei enää ole muuta, vielä on nauru. Se on ase.

Siksi Siskonpedissä on munaa.

Vai saako niin sanoa? Ettei siitä nyt vaan tulisi mieleen jotain sellaista.

Anna Perho

Anna Perho on selfmade woman, joka on tuottanut ja kirjoittanut mediasisältöjä 25 vuoden ajan eri välineisiin. Perho on työskennellyt urallaan käsikirjoittajana, tv-tuottajana, esiintyjänä ja taustatoimittajana. Hänet palkittiin vuoden radiotoimittajana 2016. Perho on mm. Ilta-Sanomien ja Me Naisten kolumnisti sekä yksi Uutisvuodon kapteeneista. Hän on kirjoittanut viisi suosittua selfhelp-kirjaa, ja työskentelee nykyisin myös yritysvalmentajana ja inspiraatiopuhujana.

annaperho.fi / @annaperho

Siskonpedin kolmas kausi Areenassa.

Lisää ohjelmasta

Kommentit