Hyppää pääsisältöön

Mauno Kenttämaa on herroja kumartamaton sotaveteraani, jonka tarinan hänen punkkaripoikansa ymmärsi viimein kertoa

Mauno Johannes Kenttämaa oli jatkosodan aikaan hieman päälle parikymppinen rivisotamies.

Erääksi illaksi hänet määrättiin saunanlämmittäjäksi ja vartiomieheksi Äänisjärven rannalla sijaitsevalle huvilalle, jossa Suomen armeijan ylin kenraalikunta oli saunomassa ja istumassa iltaa.

Armeijakunnan komentajana toiminut kenraali Laatikainen tarjosi saunanlämmityksen ohessa sotamies Kenttämaalle konjakkia, ja tämä innostui juomaan kerralla koko pullon.

- Ennen kuin viina ehti vaikuttaa, siihen tuli joku eversti karjumaan, että saunasta on tuli sammunut. Sinä käytät tilaisuutta hyväksesi, kun kenraali on humalassa, Kenttämaa kertoo.

Kenraali Laatikainen asettui yllättäen puolustamaan sotamiestä: hän komensi everstin maihin ja ylös ja uhkasi viedä tältä sotilasarvon. Hän passitti everstin jatkamaan saunanlämmitystä ja jatkoi illanviettoa sotamies Kenttämaan kanssa.

“Oma isäni on mua 63 vuotta vanhempi. En ole halunnut puhua siitä oikein kenellekään, varsinkaan nuorempana.”

Muut upseerit olivat jäynää tehdäkseen kantaneet sammuneen kenraalin ja sotamiehen saunasta kuivalle kankaalle ja riisuneet heidän univormunsa pois.

Aamulla kenraali ja sotamies heräsivät alastomina metsän laidassa vailla tarkkoja muistikuvia illan kulusta, mutta kenraali ei pistänyt tapahtumia pahakseen, koska ilta oli ollut mukava.

Mauno Kenttämaa istuu pihallaan
Mauno Kenttämaa on ikäisekseen virkeä ja hyväkuntoinen mies. Kuva otettu hänen kotipihalta kesällä 2017. Mauno Kenttämaa istuu pihallaan Kuva: Juhani Kenttämaa pihat,Todellisia tarinoita, Urotöistä rangaistuspoteroon

Tällaisia juttuja nyt jo 99-vuotias Mauno Johannes Kenttämaa kertoilee vaivattoman kuuloisesti ulkomuistista.

Tätä tarinointia hänen poikansa Juhani Kenttämaa, 36, on kuunnellut nolostuneena koko nuoruusikänsä.

- Faijalla oli, ja on edelleenkin, tapana alkaa täysin puskista kertoa sotajuttuja. Tuntui vaivaannuttavalta, kun jossain sukulaisten syntymäpäivillä isä saattoi yhtäkkiä varastaa show’n aloittamalla jutut korsuista tai poteroista ja ryssäntappamisista, Juhani Kenttämaa sanoo.

Omassa isässä nolostutti toinenkin asia. Hän oli huomattavasti vanhempi kuin kavereiden isät, jopa vanhempi kuin monen muun vaari.

- Oma isäni on mua 63 vuotta vanhempi. En ole halunnut puhua siitä oikein kenellekään, varsinkaan nuorempana. Sehän oli lähes 80-vuotias ukko, kun itse olin jotain 16-vuotias. Siitä syntynyttä päivittelyä halusin välttää viimeiseen saakka. Herkässä iässä sitä halusi olla niin kuin muutkin.

Tarina, joka täytyi kertoa

Myöhemmin Juhani Kenttämaa alkoi ymmärtää, että hänen isänsä on poikkeuksellinen hahmo. Ja että hänen sotajuttunsa eivät ole tyhjänpäiväistä vanhan miehen horinaa, vaan harvinaisesta näkökulmasta kerrottuja muistoja Suomen historian kohtalonvuosista.

- Ajatukseni muuttuivat hiljalleen siitä nolosta ja vaietusta asiasta havainnoksi, että nämä jutut täytyy tallentaa. Tajusin, että aika harva tuollaiset elämänkokemukset läpikäynyt haluaa niistä puhua, mutta faijalle se ei ole koskaan ollut ongelma.

Mauno Kenttämaa
Sotamies Kenttämaa otti ensimmäisen kuvan univormu päällä ennen astumista Talvisotaan ja Kuhmon rintamalle Mauno Kenttämaa Kuva: Juhani Kenttämaa sotaveteraanit

Mauno Johannes Kenttämaan kertomien tarinoiden sävy poikkeaa monin tavoin totutusta sotiemme sankarimyytistä. Kenttämaa on kovapäinen, hankala ja herroja kumartamaton tyyppi, jolle tuntuu koko ajan sattuvan ja tapahtuvan.

Sellainen tyyppi, joka kieltäytyi seisomasta kovennettua rangaistusta muun porukan mukana, kun joukko palasi lomilta palveluspaikalle lähes kuusi tuntia myöhässä. Muu joukko meni kiltisti riviin seisomaan, mutta Kenttämaa ei suostunut, ja hänet passitettiin lääkäriin. Sinne hän hiihti muiden seistessä rangaistustaan. Lääkäri ei osannut kovapäisen sotilaan asenneongelmissa auttaa, joten Kenttämaa hiihti takaisin. Rangaistusta oli enää viisitoista minuuttia jäljellä, kun hän palasi.

- Luutnantti sanoi siinä vaiheessa, että mene nyt tuonne päähän seisomaan, se on sillä selvä tämä rangaistus. Minä sanoin, että enkä mene! Kenttämaa kertoo.

Niinpä luutnantti päätti hakata Kenttämaan asenteen kuntoon. Pieksijöiksi komennettiin vääpeli ja kokelas, mutta Kenttämaa onnistui lyömään vääpeliä leukaan ennen kuin tämä ehti tehdä mitään.

- Siinä putosi vääpeli ja samalla putosi hänen kädessään ollut kalikka. Mie sitä toistakin hutkaisin kanssa hyvänlaisesti. Siinä oli myös luutnantti, joka alkoi sitten karjua, että ulos!

Mauno Kenttämaa nuorena sotilaana
Ensimmäiselle lomalleen Kenttämaa pääsi vasta puolentoista vuoden palvelusajan jälkeen. Kuva otettu Torniossa vuonna 1940. Mauno Kenttämaa nuorena sotilaana Kuva: Juhani Kenttämaa sotaveteraanit,Todellisia tarinoita, Urotöistä rangaistuspoteroon

Epäonnistuneen pieksemisyrityksen jälkeen Kenttämaa vangittiin, ja hänet pakotettiin kiväärimiesten saattueessa syvemmälle metsään.

- Muka niin kuin teloittamaan vietiin. Minä ajattelin, että ei ne perkele saa teloittaa ilman esiupseerien määräystä, se on pelottelua vain.

Pelottelua se lopulta olikin. Hankalaksi todettu sotamies vietiin teltalle, jossa hänen täytyi ilmoittautua. Paikka oli Kemin Peiston tulenjohto, ja siellä Kenttämaa palveli sodan loppuun saakka.

Hänen papereihinsa merkittiin tapauksen jälkeen: “mies on paha ja erittäin vaarallinen”. Tämä saa 99-vuotiaan Kenttämaan nauramaan edelleen makeat naurut.

Yhteinen ymmärrys löytyy korttipöydässä

Edellä kuvatun kaltaiset tilanteet ovat Juhani Kenttämaan mukaan kuvaavia esimerkkejä hänen isänsä luonteenlaadusta.

- Isän anarkismi ei ole aatteellista tai opeteltua. Hän on vain joutunut pärjäämään yksin jo pienestä pitäen.

Vaikka ajatus isän tarinoiden tallentamisesta syntyi jo 1990-luvulla, kesti vielä pitkään ennen kuin asia eteni mihinkään. Ensimmäisen kerran Juhani Kenttämaa tarttui nauhuriin noin kolme vuotta sitten.

- Faija parani syövästä, joka hänellä oli diagnosoitu jo 90-luvulla ja uusiutunutkin pariin kertaan. Se jotenkin herätti, että nyt tämä pitää hoitaa. Samalla tajusin, että kukaan muu ei tätä tee, jos en minä.

Mauno Kenttämaa
Suurin osa radiodokumentin äänityksistä tehtiin pirtin pöydän ääressä korttia pelaten. Mauno Kenttämaa Kuva: Juhani Kenttämaa Todellisia tarinoita,Todellisia tarinoita, Urotöistä rangaistuspoteroon

Luonteva ympäristö ja viitekehys juttujen tallentamiselle löytyi Kenttämaiden kotitalosta Keminmaalta, jossa Juhani jututti isäänsä kortinpeluun lomassa.

- Meillä on aika vähän yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai muutakaan yhteistä, mutta korttia pelatessa me löydetään sellainen tila, jossa kuilu välillämme katoaa ja tunnelma on huoleton ja naureskeleva.

Nauhoituksista syntyi lopulta radiodokumentti nimeltä Urotöistä rangaistuspoteroon. Nuorempi Kenttämaa kertoo, että dokumentaarisen työn ohessa projekti on tuonut molemmille osapuolille syvempää viisautta ja kunnioitusta toistensa tekemisiä kohtaan.

- Olen oppinut jäsentämään niitä tarinoita ja päässyt syvemmälle isäni menneisyyteen. Myös faijassa on selvästi syttynyt aitoa kiinnostusta mun tekemisiä kohtaan, kun hän on nähnyt, mitä konkreettisesti teen työkseni. Se on varmasti lähentänyt meitä.

Kasvuympäristöinä kaksi erilaista Suomea

Isä ja poika Kenttämaa ovat monella tavoin lähes toistensa vastakohtia. Mauno Johannes Kenttämaa on jäyhä pohjoisen mies, sotaveteraani, maanviljelijä ja entinen salakuljettaja. Hän karkasi kotoa jo pikkupoikana ja on aina joutunut pitämään puoliaan.

Juhani Kenttämaa Helsingin kantakaupungissa asuva puhelias ja sosiaalinen radiotoimittaja ja muusikko, joka on opiskellut kestävää kehitystä ja media-alaa. Hän on tatuoitu punkkari ja kasvissyöjä, joka eli kaikin puolin onnellisen lapsuuden.

Mauno Kenttämaa
Mauno Kenttämaa astui Rantapörhölän tilan uudeksi isännäksi vuonna 1946. Mauno Kenttämaa Kuva: Juhani Kenttämaa Todellisia tarinoita,Urotöistä rangaistuspoteroon
Mauno Kenttämaa
Sama talo toimii edelleen Mauno Kenttämaan kotina. Mauno Kenttämaa Kuva: Juhani Kenttämaa Todellisia tarinoita,Urotöistä rangaistuspoteroon

Juhani Kenttämaan mukaan suurin erottava tekijä isän ja pojan välillä on kuitenkin Suomi. Maa jossa molemmat ovat kasvaneet, on ollut täysin erilainen paikka vuonna 1918 syntyneelle ja vuonna 1981 syntyneelle Kenttämaalle.

- Faija kasvoi kehitysmaassa ja minä yltäkylläisyydessä. Siinä missä isä joutui 14-vuotiaana tekemään nälkäpalkalla metsätöitä, minä olen saanut rällätä moottorikelkalla ympäri metsää ja hakata rummuilla Ramonesia.

Juhani Kenttämaan mukaan omaan isään liittyvä nolouden tunne on kadonnut, ja tilalle on tullut ylpeys.

- Isäni on elävä esimerkki siitä, miten täällä voi pärjätä hyvin ilman nöyristelyä ja sovinnaisuuteen taipumista.

Mauno ja Juhani Kenttämaa
Isä ja poika Kenttämaa vuonna 2015 Maunon 97-vuotissyntymäpäivillä. Mauno ja Juhani Kenttämaa Kuva: Juhani Kenttämaa Todellisia tarinoita,Urotöistä rangaistuspoteroon

Kuuntele dokumentti jutun alla olevan linkin kautta.

Teksti: Vesa Marttinen


Todellisia tarinoita: Urotöistä rangaistuspoteroon
Torstaina 26.10.2017 klo 22.05 Yle Radio 1 ja Yle Areena

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua