Palkittu opettaja Maarit Rossi: Muistan sen hetken, kun tajusin opettaneeni päin seiniä

Miten leikkivästä ja “lässyttävästä” matematiikan opettaja Maarit Rossista tuli kysytty luennoitsija ja kouluttaja ympäri maailmaa? Hän kertoo, että kaikki sai alkunsa siitä, kun vieressä istuva professori ei osannut ratkaista luennolla annettua tehtävää.

Muistan, kun olin Leedsin yliopiston luonnontieteiden kurssilla 90-luvulla. Oli todella silmiä avaavaa, kun vieressä istui professori, joka ei osannut ratkaista annettua tehtävää. Vasta kun kävimme ongelmaa yhdessä ryhmässä läpi, löysimme ratkaisun.

Se oli käänteentekevä hetki minun elämässäni. Oivalsin, että matematiikka on yhdessä tekemistä ja ajattelua. Palasin kotiin kuin kuumeessa. Ymmärsin, että olen opettanut päin seiniä siihen asti.

Siitä lähti matematiikan menetelmien ja oppikirjojen sisältöjen kyseenalaistaminen. Kollegat sanoivat alussa, että taas se leikkivä, laulava ja lässyttävä Maarit lähtee tunnille. Tänä päivänä ei kukaan enää ajattele niin, koska oppimisen prosesseista tiedetään niin paljon enemmän.

Taas se leikkivä, laulava ja lässyttävä Maarit lähtee tunnille.

Minkäkokoisen suorakulmion pinta-ala on kaikkein suurin? Kuvassa kaksi henkilöä tekee suorakulmion narusta Kuva: Yle / Katja Solla matematiikka,suorakulmio,pinta-ala

Olen itse kokenut matematiikan vaikeana, vaikka olen pärjännyt siinä hyvin. Minua on aina kiinnostanut, mikä siinä on niin hankalaa. Yli 30 opetusvuoden aikana on tullut hyvin selväksi, että opetustavoissa ja sisällöissä on vieläkin paljon parantamisen varaa.

Ensimmäiset vuodet opettajana opetin varsin perinteisesti. Muistan ihmetelleeni, miksi meillä oli vain pari kertaa vuodessa ns. “suolaustunteja”, jolloin matematiikan tunneilla tehtiin jotain kivaa. Miksi ihmeessä kivaa ei voisi olla useammin, vaikka joka matematiikan tunti?

Matematiikan opetuksen suurin haaste on minun mielestäni edelleen se, että se sisältää liian paljon mekaanista laskemista eivätkä asiat liity juuri millään tavalla lasten elämään. Matematiikan käyttökelpoisuus on hirveän tärkeää tuoda esille lapsille, jotta oppimisesta tulee mielekästä.

Miten me opetamme nuorille ajattelun taitoja?

Opetus ei myöskään saisi enää olla sitä, että oppilaat istuvat luokissa tuppisuuna ja tekevät itsekseen neljä sivua tehtäviä putkeen.

Meidän on korkea aika pohtia, miten me opetamme nuorille ajattelun taitoja. Miten heidät saadaan kiinnostumaan ja olemaan rohkeita uusien haasteiden edessä?

On pakko, sillä koneet laskevat tulevaisuudessa yhä useammin kaikki mekaaniset laskutehtävät meidän puolestamme. Ne listaavat jopa laskujen välivaiheetkin esiin. Meidän pitää kuitenkin osata tehdä arjen ongelmista ne lausekkeet, jotka voidaan ratkaista koneiden avulla. Tämä kaikki vaatii luovaa ajattelua.

Matematiikan käyttökelpoisuus on hirveän tärkeää tuoda esille.

Matematiikan opetus on ajateltava uudella tavalla myös siksi, että monet lapset ja aikuiset pelkäävät matematiikkaa. Lasten pitää saada kokemus siitä, että monissa ongelmissa on erilaisia tapoja päästä oikeaan tulokseen. Heille pitää myös opettaa, että virheistä oppii eikä niitä pidä pelätä. On erikoista, että kaikkien muiden oppiaineiden opetus on mennyt eteenpäin, mutta matematiikkaan ei jostain syystä uskalleta koskea. Olisi jo korkea aika.

On tärkeää, ettei oppilasta jätetä yksin, sillä sehän on heitteillejättöä!

Uusi opetussuunnitelma on upea. Vaarana siinä on, että mennään liian yksisilmäisesti yhden asian perässä. Ilmiöoppimisen kanssa voi käydä niin. Kuulin, että eräässä koulussa aiheeksi oli otettu kananmuna. Oli vain sanottu, että käsitelkää kananmunaa eri oppiaineissa.

Ongelma on se, että vaikka maailma on täynnä tietoa ja se on helposti saatavilla, niin järkevästi paketoitua taustamateriaalia on liian vähän. Ajatelkaa vaikka ilmastonmuutosta – miten valtavan laaja ilmiö se onkaan!

Miten lapsi itse voi keksiä matematiikassa sellaista, johon ihmiskunnalla on mennyt 2000 vuotta?

Uudet opetusmenetelmät, joissa oppilaat ottavat itse selvää ja opettelevat asioita esimerkiksi videolta, ovat periaatteessa hyviä, kun yksintekeminen sopii oppimisprosessiin. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, ettei oppilasta jätetä yksin uuden opetussuunnitelman huumassa, sillä sehän on heitteillejättöä!

Miten lapsi itse voi keksiä matematiikassa sellaista, johon ihmiskunnalla on mennyt 2000 vuotta? Lapset tarvitsevat oppimiseen kanssakulkijan. Opettajan pitää johdatella oppimisprosesseja oikeaan suuntaan eikä jättää lapsia oman onnensa nojaan.

Olen oppinut tuntemaan oppilaani paljon paremmin osallistavan opettamistavan myötä. Heidän oppimistaan pystyy seuraamaan ihan toiselle tavalla, kun olen ollut itse mukana oppimisprosessissa oppilaiden kanssa. Siitä olen kiitollinen.

Miksi arviointikyky on niin tärkeää?

Näin uutisen, jossa kerrottiin että beach volley -kentälle oli tuotu 300kg hiekkaa ja ajattelin, että oh my God, mikä virhe. Luku onneksi korjattiin puolen tunnin päästä jutun julkaisusta. Kentälle oli tuotu 300 000 kg hiekkaa. Tämä on esimerkki siitä, miksi on tärkeää harjoitella arviointitaitoja. Silloin mittaluokka pysyy edes jollakin tavalla järjellisenä.

Arviointiharjoitus:
Erilaisia arviointipisteitä asetetaan ympäri tilaa. Ryhmien pitää selvittää esimerkiksi, paljonko makarooneja on astiassa tai kuinka monta hammastikkua on purkissa?

Maarit Rossi käyttää arvioinnin opettamiseen muun muassa makaroneja ja cocktailtilkkuja Kuvassa purkki, jossa on makarooneja sekä toisessa purkissa cocktail-tikkuja Kuva: Yle / Anu Heikkinen matematiikka,arviointi,cocktail-tikut

• Arvioikaa lukumäärä ja kirjoittakaa arvionne ylös.
• Pyöristäkää tulos kymmeniin ja sen jälkeen satoihin.
• Miten tarkka lukumäärä kannattaa laskea?
• Anna aikaraja tehtävään.
• Oppilaat saavat ja heidän pitää keskustella tehtävän tekemisen aikana.
• Vertaillaan tarkkoja lukumääriä arvioihin.
• Sen jälkeen pyöristetään saadut tarkat luvut kymmeniin ja satoihin. Mitä huomaat arvioitujen ja tarkistettujen lukumäärien pyöristyksistä?
• On hyvä huomata, että oppilaat arvioivat usein lukumäärät alakanttiin.