Hyppää pääsisältöön

Charles Ivesia inspiroituneimmillaan

Charles Ives, pöytälaatikkoon pitkään säveltänyt vakuutusneuvos, sai tunnustusta vasta eläkeiässä ja ehti nähdä Toisen maailmansodan jälkeisestä maineestaan vain välähdyksiä. Ainutlaatuisen säveltäjän, monella tavalla yhdysvaltalaisen klassisen musiikin pioneerin ja uusklassisten modernistien esikuvan musiikki on nerokkaan yksilöllistä, mutta juuri siksi haastavaa. Joonas Ahonen vastaa haasteeseen samalla mitalla uudella levyllään legendaarisessa Concord-sonaatissa. Levyn täydentää Pekka Kuusiston kanssa tehty tulkinta 1910-luvulla syntyneestä Neljännestä viulusonaatista “Children’s Day at the Camp Meeting”.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Kolmiosaisen viulusonaatin sekä Concord-sonaatin korkealle virittynyt spontaani herkkyys ja unenomaisen sujuva kerrostuminen ovat Ivesia parhaimmillaan. Kuusisto ja Ahonen ovat parhaita tavoittamaan virvatulimaisen notkeat sävyvaihdokset, dissonanssin ja konsonanssin pallottelun.

Charles Ivesin Concord-sonaatin neljä osaa on omistettu Massachusettsin Concordissa 1800-luvun puolivälissä toimineille kirjallisuuden transsendentalisteille – soihdunkantajanaan ensiosalle nimen antanut Ralph Waldo Emerson. Tietämisen, tietoisuuden, olemisen ja tuonpuoleisen rajoilla liikkuvat kirjailijat ja filosofit inspiroivat Charles Ivesin säveltämään teoksen, jonka voisi helposti nostaa Beethovenin suurimpien ja Lisztin h-molli-Sonaatin rinnalle. Concord-sonaatissa korostuva monikerroksellisuus kaikkine lainoineen Ivesille rakkaasta musiikista – kuten Beethovenin Viidennen sinfonian alusta – on ylipäätään sekä haastavaa että palkitsevaa. Sonaatin vuoden 1938 kantaesitystä pian seuranneen New Yorkin -esityksen vanavedessä teos nostettiin parhaaksi amerikkalaisen säveltämäksi teokseksi.

Ahonen on kunnostautunut sekä Beethovenin ajan tulkkina vanhoilla pianoilla että uuden musiikin spesialistina. Hän on melko nuoresta iästään huolimatta ehtinyt toimia jo kohta seitsemän vuoden ajan uuden musiikin parhaimpiin yhtyeisiin lukeutuvan Wienin Klangforumin pianistina ja levyttänyt Bis-merkille György Ligetin musiikkia, mukaan lukien huiman Pianokonserton. Tällä levyllään Joonas Ahonen nousee puolestaan kandidaatiksi Suomen parhaaksi pianistiksi.

Charles Ives: Viulusonaatti nro 4 “Children’s Day at the Camp Meeting”; Pianosonaatti nro 2 “Concord, Mass.”. - Joonas Ahonen, piano, Pekka Kuusisto, viulu, ja Sharon Bezaly, huilu. (Bis, BIS-2249)

Kuuntele Uudet levyt 27.10.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.