Hyppää pääsisältöön

Sopraanon ja kontratenorin liitto onnistuu myös liedissä

Sopraano Carolyn Sampson ja kontratenori Iestyn Davies lyövät hynttyyt yhteen uudella duettolevyllään, joka yhdistää Benjamin Brittenin sovittamia Henry Purcellin lauluja Felix Mendelssohnin ja Robert Schumannin sekä 1900-luvun taitteen englantilaissäveltäjän Roger Quilterin lied-duettoihin ja sooloihin. Pianisti Joseph Middleton on jälleen mukana Carolyn Sampsonin levyllä: kehuin Sampsonin ja Middletonin ranskalaisen Verlaine-levyn taivaisiin vuosi sitten. Aivan kuten silloinkin, Middleton, Sampson ja nyt, romanttisessa ohjelmistossa epätavallinen kontratenori, Iestyn Davies löytävät tekstin ja musiikin liiton saumattomasti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Henry Purcell oli kiistatta yksi hienoimpia varhaisen barokin laulusäveltäjiä, ja hänen laulunsa saavat kolmikolta kutsuvat esitykset – joukossa on niin oodeja kuin näytelmiin kirjoitettuja lauluja. Benjamin Britten kirjoitti 1940-luvulla useampiin Purcellin lauluihin pianostemmat alkuperäisistä continuolle tai yhtyeelle kirjoitetuista versioista. Shakespearen ajan syvästi tuntevat tekstit ja Purcellin luonteikkaat melodiat kutoutuvat hienosti Benjamin Brittenin oivallisiin pianoadaptaatioihin.

Schumann oli parhaimmillaan romantiikan suunnannäyttäjä, jota ilman 1800-luvun jälkipuoli olisi monelta osin menettänyt yhden tärkeimmistä esikuvistaan. Hänen keskusteleva, soitinmusiikissakin rakkausduettoihin taipuvainen sävellystyylinsä hehkuu ja kukoistaa lied-duetoissa, kuten tähän vuodenaikaan sopivassa opuksen 43 duetossa Herbstlied, Syyslaulu.

Robert Schumann täydellisti duetoissaan romanttisen ilmaisun, mutta on hänen ystävänsä ja tukijansa Felix Mendelssohninkin duetot hienoja – kuten opuksen 77 kolme laulua. Sopraanon ja kontratenorin duetot ovat jännittäviä, ne soivat ällistyttävän hyvin ja korvia hellien, sunnuntaiaamun rukouksen ja elämää kuhisevan vehnäpellon tunnelmat heittävät hienosti laidasta toiseen.

Äänitys on levyllä tehty hivenen etäältä, mikä saattaa olla perusteltua ottaen huomioon tyylillisen kirjon Purcellin konsertoivista barokkilauluista Schumannin hyvin intiimeihin sooloihin – esimerkiksi Iestyn Daviesin hyvin eleettömään ja pyhyyttä tavoittelevaan tulkintaan Goethen Nachtliedistä. Toinen syy etäisempään sointikuvaan voi olla sopraanon ja kontratenorin lähtökohtaisesti erilaisten sointien lähentäminen niiden sekottuessa akustiikassa.

Mendelssohnin ja Schumannin Biedermeier-romantiikan jälkeen paluu Brittein saarille on kuin raikas, suolainen tuulahdus mereltä. Roger Quilterin duettosovitus Shakespearen tutusta laulusta It was a lover and his lass luo sillan takaisin Purcellin aikaan – varsin perusteltuja ovat Quilterin laulut tässä kontekstissa. Ehkä hivenen viihteellisissä, populääriä tyyliä tavoittelevissa lauluissa on hetkensä, ja duetto Love calls through the summer night tuo lempeän kesäisen hellän hetken levyn loppuun.

“Lost is my quiet”. - Henry Purcellin (sov. Benjamin Britten), Felix Mendelssohnin, Robert Schumannin ja Roger Quilterin soololauluja ja duettoja. - Carolyn Sampson, sopraano, Iestyn Davies, kontratenori, ja Joseph Middleton, piano. (Bis, BIS-2279)

Kuuntele Uudet levyt 27.10.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.