Hyppää pääsisältöön

Täysveristä Mozartia nuorelta debytantilta

Warner Classicsia voisi helposti syyttää nuoruudella ratsastamisella, ellei heidän uusin nuori artistinsa, viulisti Noa Wildschut kerta kaikkiaan soittaisi niin hyvin ja aseistariisuvasti. Teknisesti valmiin ja ilmaisullisesti kypsän viulistin kyky eläytyä Mozartin musiikin elohopeamaisiin käänteisiin on tavattoman hätkähdyttävä ottaen huomioon, että viulisti oli vuosi sitten syksyllä, debyyttilevynsä tekohetkellä, vasta 15-vuotias.
Mihinkä Noa Wildschutin ura tästä kehittyykään!

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Mozartin A-duurikonserton eli “Turkkilaisen” ensiosassa Wildschut onnistuu siinä mikä Mozartin kohdalla on useimmille vaikeinta: musiikillisista aiheista tulee ikään kuin näytelmän tai oopperan henkilöitä, joilla jokaisella on omat karakterinsa ja myös temponsa. Wildschut muovaa hyvin luontevasti ja empaattisesti fraseerausta ja tempoa välittömässä yhteydessä Gordan Nikolicin johtaman Alankomaiden kamariorkesterin kanssa. Soitosta huokuu ennen kaikkea kypsyys, mutta ehkä nuoruuskin siinä, kuinka välittömästi ja ongelmitta Wildschut heittäytyy Mozartin eläväiseen musiikilliseen maailmaan.

Wildschut soittaa kuhunkin osaan myös omat, yhdessä säveltäjä Max Kniggen kanssa työstämänsä kadenssit. Hienosti rakennetut pienet capricciot ovat sekä Mozartin hengen mukaisia, että tuoreita ja inspiroituneita. Wildschutin musisointia haluaisi kuunnella 15-vuotiaan soittona, mutta minun eläytyjänkykyni ei siihen riitä: kuulen täysverisen taiteilijan soittoa – ja jos minulta kysytään, kuulen täysveristä Mozartia.

Konserton oheen on levytetty E-duuri-Adagio, jonka Mozart sävelsi vaihtoehdoksi A-duurikonserton hitaaksi osaksi. Lisäksi Wildschut halusi sympaattisen levylehtisen mukaan ensilevylleen kamarimusiikkia, ja Mozartin B-duurisonaatti viululle ja pianolle sopii tietysti kuvaan hyvin. Siinä pianistina on Wildschutin eno Yoram Ish-Hurwitz, jonka kanssa nuori viulisti on mukavasti samalla aaltopituudella. Kamarimusiikki tosin taitaa olla konserttoa vaikeampi laji, ainakin nuorelle muusikolle, ja aivan yhtä luontevaan flow’hun sukulaisduo ei yllä kuin Wildshut Alankomaiden kamariorkesterin kanssa. Hävetäkään ei toki tarvitse.

W.A. Mozart: Viulukonsertto nro 5 A-duuri “Turkkilainen”; Adagio E-duuri viululle ja orkesterille; Viulusonaatti nro 32 B-duuri. - Noa Wildschut, viulu, Yoram Ish-Hurwitz, piano, sekä Alankomaiden kamariorkesteri, joht. Gordan Nikolic. (Warner Classics, 0190295828431)

Kuuntele Uudet levyt 27.10.2017, toimittajana Ville Komppa.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.