Hyppää pääsisältöön

Tuhkimopäivä: London calling, Miia!

Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivän sankaritar Miia sai ystävältään Merjalta pienen muistokirjan. Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

Miia on varautunut ystäväporukan mökkiyöpymiseen Hankasalmella. Yön yli -reissun sijasta kaverit kaappaavatkin hänet ikimuistoiselle matkalle Lontooseen.

Tuhkimopäivä

Tuhkimotarinoiden innoittamassa tuhkimopäivässä kauneusalan ammattilaisista koostuva ystävärinki viettää vuorotellen kunkin jäsenensä hemmotteluviikonloppua: päähenkilö saa nauttia muiden suunnittelemasta yllätyksellisestä ohjelmasta, joka on toteutettu hänen mieltymyksiensä mukaan.

Tuhkimopäivä: Miia
Kotipihassa Hanna (vas.), Merja, Miia, Katri, Johanna, ja Tarja skoolasivat skumpalla, ja Miia oli pakannut mukaansa laukullisen ulkoiluvaatteita. Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
Täydellinen ketkuilu!― Miia

– Minun oli käsketty ottaa mukaan lämpöisiä vaatteita ja kumpparit, ja tässä vaiheessa se paljastui ketkuiluksi! Eteeni tuotiin käsimatkatavaralaukku, joka käskettiin pakata lentomatkaa varten, Miia selvittää reissunsa ensimmäisen illan tapahtumia vantaalaishotellissa.
Miia yllättyy Tuhkimopäivässään.
Yllätys on täydellinen, kun lentolippu paljastaa Miialle, että määränpää on hänen ikisuosikkinsa Lontoo. Miia yllättyy Tuhkimopäivässään. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

– Rakastan Lontoota ja kaipaan sinne aina, joten se oli unelmakohde minulle! Miia hykertelee vieläkin täydellisen onnistunutta yllätystä. Perillä Lontoossa ensimmäinen päivä menee fiilistellessä, shoppaillessa ja syödessä päivän päähenkilön suosikkiravintolassa.

Tuhkimopäivä: Miia
Malja Miialle, ystävyydelle ja yhteisille hauskoille hetkille. Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
On ihan jokaiselle ihanaa ja tärkeää kuulla hyviä asioita itsestään!― Miia
Naamioitsijan töiden kautta tutuiksi tullut naisporukka järjestää toinen toisilleen hemmottelevia yllätyspäiviä ja -reissuja, tuhkimopäiviä. Itse asiassa idean äiti on juuri Miia, joka sai nyt Merjan, Tarjan, Katin ja Johannan jälkeen ilon maistaa omaa lääkettään.
– Kun toiset lukivat minusta kirjoittamiaan kortteja liikutuin, koska niissä oli paljon juuri niitä piirteitä, jollainen haluaisin olla ihmisenä ja joita puolia olen koittanut myös kovasti toteuttaa elämässäni.
Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita
Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

– Myös se yllätti, kuinka nämä rautaiset ammattilaiset todella arvostavat työtäni.

Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

Sunnuntaiaamun rauhallisen terassiaamiaisen jälkeen Miiaa viedään jälleen.
Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
– Lähdimme minulle oudolle alueelle ja tupsahdimme huikeaan tapahtumaan, kansainvälisille Imats-maskeerausmessuille, ihanaa!
Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Messuilta naisjoukko jaksaa vielä kävellä Miian suosikkipaikkoihin, jotka hän haluaa näyttää Lontoon-kävijänä ensikertalaiselle Johannalle ja muille.
Tuhkimopäivä: Miia
Aurinkoinen ja lämmin Lontoo näyttää matkalaisille parhaita puoliaan. Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Thamesin rantabulevardilla London Eyen kupeessa ovat meneillään UnderBelly-festivaalit, ja siellä on tietysti käytävä nauttimassa rennosta tunnelmasta.

Tuhkimopäivä: Miia
Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
Parasta olivat yhdessäolo ja henkevät jutut, nauru ja rento tunnelma – se, että voi olla aivan oma itsensä.― Miia

Tuhkimopäivä: Miia
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä tuhkimopäiväläiset kiirehtivät vielä Camden Towniin ihmettelemään suurkaupungin "hippimeininkinä". Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

– Hymykuopat kipeytyvät heti ekan vartin yhdessäoloajan jälkeen. Porukallamme on mahtavat jutut, ja hassuja itseironisia vitsejä lentää tiuhaan. Myös henkevien puhuminen onnistuu helposti, Miia kuvailee sydänystäviään.

Tuhkimopäivä: Miia
– Reissun jälkeen on ollut olo, että tapahtuiko tuo oikeasti! Miia huokaa vieläkin vähän ihmeissään. Tuhkimopäivä: Miia Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Lisää ohjelmasta

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.