Hyppää pääsisältöön

Tuhkimopäivä: Sushia ja sumopainia Hannalle!

Hanna kilistää ystävien kanssa pinkeillä drinkeillä.
Kauneuden ammattilainen Hanna sai omaan päiväänsä kauniin sään. Hanna kilistää ystävien kanssa pinkeillä drinkeillä. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Millainen yllätyspäivä suunnitellaan liikunnalliselle naiselle, joka pitää sisustamisesta, vanhoista taloista ja sushista? Hanna saa Naantali-päivän aasialaislisukkeilla!

Tuhkimopäivä

Tuhkimotarinoiden innoittamassa tuhkimopäivässä kauneusalan ammattilaisista koostuva ystävärinki viettää vuorotellen kunkin jäsenensä hemmotteluviikonloppua: päähenkilö saa nauttia muiden suunnittelemasta yllätyksellisestä ohjelmasta, joka on toteutettu hänen mieltymyksiensä mukaan.

Heinäkuinen sunnuntaiaamu näyttää parhaat puolensa, kun Hannan pihaan kaartaa pari autolastillista ystäviä: on Hannan tuhkimopäivän aika!

Hanna ja ystävät seisovat puutalon pihassa kauniina kesäaamuna.
Hannan herkkua olevat "jukurttimöllykät" eli kookos-jogurttipallot huuhdellaan alas perinteisellä aamukuohuvalla. Hanna ja ystävät seisovat puutalon pihassa kauniina kesäaamuna. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

– Ainoa toiveeni omasta päivästäni oli, että sitä vietettäisiin kesällä, sillä syksy ja loskassa rämpiminen eivät ole minun juttujani. Auringonpaiste osui onneksi oikeaan viikonloppuun, Hanna kertoo tyytyväisenä.

Kun tuhkimopäivän pääasia on näin onnellisesti järjestynyt kohdilleen, päivän päähenkilö saa luvan sietää hiukan epävarmuutta ja jännitystä, mitä seuraavat tunnit tuovat tullessaan.

Ajattelin, että luvassa on yöpyminen mökillä ja sitä ennen seikkailurata Tampereella Varalan urheilupuistossa.― Hanna

Ja Varalaan siitä sitten mentiinkin! Hilpeä naisjoukko ei kuitenkaan suuntaa liikuntapuistoon, vaan opiston liikuntasaliin sumopainimaan!
Hanna pukeutuneena hilpeään sumopainiasuun.
Huolitellusta ulkonäöstään ja erityisesti upeista kynsistään tunnettu Hanna kertoo pitäneensä kädet nyrkissä koko painimisen ajan: – Vain yksi kynsi vähän kärsi! Hanna pukeutuneena hilpeään sumopainiasuun. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

– Puku oli painava, sillä se oli topattu jollain kumilla ympäriinsä. Tuli kyllä kuuma ja väsy: onneksi ohjelmaan oli suunniteltu brunssi painin jälkeen, Hanna kertoo päätään pyöritellen aamun ensimmäisestä yllätyksestä.
Hanna brunssilla.
Pispalalaisravintolan brunssilla ei suupaloja lasketa. – Pannari teki jo tiukkaa! Hanna päivittelee runsasta annostaan. Hanna brunssilla. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Herkullisen ja palauttavan aterian päälle naiset pakkautuvat autoihin, ja matka yllätysmääränpäähän alkaa.

Kun tienviitoissa luki Turku, arvailin, että laivallehan tässä ollaan menossa eikä minnekään mökille!― Hanna

Seurue päätyy kuitenkin Naantaliin.
– Ja aurinko paistoi, kuten Naantalissa kuuluukin! kaupungissa kerran aiemmin, lapsena, vieraillut Hanna tuulettaa.
Naiset asettuvat viihtyisään, vanhaan majataloon, jonka aidatussa pihapiirissä ystävykset voivat rauhassa syventyä näiden päivien tärkeimpään antiin, leppoisaan yhdessäoloon ja päivän päähenkilön elämäntarinan kuulemiseen.

Hanna ystävineen kesäisessä puutarhassa.
Naantalin aurinko paistaa lämpimästi, kun ystävykset askartelevat unelmakarttojaan majatalon puutarhassa. Hanna ystävineen kesäisessä puutarhassa. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat tuhkimotarinoita

Jos kalenterissa on tyhjä päivä, kirjoitan siihen vaikka: Käy kaupassa! Vie roskat!― Hanna

Miian ehdotuksesta askarrellaan unelmakarttoja. Teksti- ja kuvakollaasit auttavat hahmottamaan, mikä elämässä on tärkeää ja mitä kohti ehkä kannattaa jatkossa pyrkiä.
Unelmakarttoja
Unelmakartta voi avata reitin kohti haaveiden toteuttamista! Unelmakarttoja Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

– Lehdistä löytyi ihmeen osuvia kuvia ja tekstejä. Omaan karttaani tuli matkakuvia ja teksti "Älä tee mitään -päivä", kertaa Hanna, joka tunnustautuu puuhakkaaksi perfektionistiksi.
Hannan kauniit kynnet ja Ystäväkirja
Hannan puuhakkuus on sisäpiirin vitsien aihe: Lahjaksi saadun Ystäväkirjan sivut voi täyttää kirjoituksella ja pienen pienillä tarroilla. Hannan kauniit kynnet ja Ystäväkirja Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

Lapsena tehdyltä kesämatkalta Hanna muistaa Naantalista vain Muumimaailman, joten näkemistä ja ihastelemista riittää sekä omassa majapaikassa että vanhassakaupungissa muutenkin. Matka hotellilta illallispaikkaan taittuu jalan läpi viehättävien puutalokortteleiden.
Hanna ystävineen Naantalin vanhojen puutalojen keskellä.
Kauniit, vanhat puutalot ovat Hannan suosikkeja.. Hanna ystävineen Naantalin vanhojen puutalojen keskellä. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
Hanna ja ystävä kävelevät öisessä Naantalissa.
Ystävykset viihtyvät tunnelmallisesti valaistussa satamassa yöhön asti. Hanna ja ystävä kävelevät öisessä Naantalissa. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Tuhkimopäivään kuuluvat aina kehukortit. Ne Hanna on toivonut saavansa ystäviltään Miialta, Tarjalta, Merjalta, Katilta, Annemarilta ja Johannalta seuraavana aamuna, jotta päivä saisi parhaan mahdollisen alun!

Ystävän kehukortti Hannalle
Tarkkanäköiset ystävät arvostavat Hannan sisäistä ja ulkoista kauneutta. Ystävän kehukortti Hannalle Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita
Hannan saama kehukortti
– Kai mä sitten olen iloinen, Hanna tuskailee positiivisen palautteen vastaanottamisen vaikeutta. Hannan saama kehukortti Kuva: Yle/ Johanna Pirttilahti Tuhkimotarinoita

Ystävien kokkaama aamiainen vatsassa ja kehut mielen lämmikkeenä Hannaa viedään kohti seuraavaa seikkailua. Se löytyy Turusta entisestä Kakolan vankilasta, jossa naisjoukko pääsee testaamaan yhteistyötaitojaan pakohuonepelissä.

Hanna ja ystävät yhteiskuvassa
– Melkein päästiin ulos, kilpailuhenkisyydestään yllättynyt Hanna harmittelee täpärälle jäänyttä "vankilapaon" onnistumista. Hanna ja ystävät yhteiskuvassa Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita

Nälkähän moisessa aivotyössä tulee, joten kotimatkalle lähdetään vasta lounaan jälkeen.

Hanna sushilla.
Sushia rakastavalla Hannalla pysyvät hyppysissä myös syömäpuikot. Hanna sushilla. Kuva: Puuteripoliisien matkakuvat Tuhkimotarinoita
Parasta tuhkimopäivässä on yhdessäolo, koska siihen ei arjen kiireessä tällä porukalla muuten ole aikaa!― Hanna

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.