Hyppää pääsisältöön

Vodkaa ja sukkahousuja Leningradissa - kolme matkaa kaupunkiin, jota ei enää ole

Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu
Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu Kuva: Yle / Iina Jussila Neuvostoliitto,Pietari,vallankumousilta

Kävin kolme kertaa Leningradissa. Kummallisessa Leninin mukaan nimetyssä kaupungissa, jota ei enää ole. Ihmettelin viiden miljoonan asukkaan suurta kaupunkia, tyhjiä ruokakauppojen hyllyjä ja sosialismin suuria saavutuksia. Lauantaina 28.10. keskustellaan Neuvostoliitoon liittyvistä muistoista: Mitä muistat Neuvostoliitosta? Yle Radio 1 klo 19.

Ensimmäisen matkani tein pikkupoikana mummon kanssa ison kaupungin menoa ja nähtävyyksiä ihmettelemään. Mieleen jäivät paikallisen turistioppaan kertomukset sosialismin suurista saavutuksista ja Iisakin kirkon rakentamisesta. Nevan sillat nousivat ylös aina yöllä, ja Lokakuun vallankumouksen aikaan työläiset olivat vallanneet Talvipalatsin tsaarilta. Jos jokaisen Eremitaasin taide-esineen edessä viettäisi minuutin, niin taidemuseosta ei pääsisi koko elämänsä aikana pois. Mieleen jäi kuinka bussissa aikuiset miehet olivat tohkeissaan pimeästi vaihdetuista ruplista ja naureskelivat keskenään, kun joku oli jäänyt rajatarkastuksessa kiinni liian monista sukkahousuista.

16-vuotiaana rymistelin 1980-luvun alkupuolella Leningradissa kavereideni ja lukiolaisryhmän mukana kummastelemassa käytännön sosialismia. Eremitaasin taideaarteet ja loisteliaat huoneet tekivät minuun tällä nuorisomatkalla Neuvostoliiton saavutuksia suuremman vaikutuksen.

Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski.
Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski. Kuva: Yle / Martti juntunen Neuvostoliitto,Lihakauppa,Vallankumoisilta

Eksyimme kerran metroon. Kyrillisistä kirjaimista emme saaneet tolkkua ja pikkukaupungin kasvatteina luulimme, että metron linjaston värit tarkoittavat metron junien värejä. Siinä sitä sitten odoteltiin punaista tai sinistä metroa. Ajettiin ja noustiin välillä ylös katsomaan näkyisikö hotellia. Kadun varrelta löydetty taksikuski katsoi hotellikorttiamme ja pyöritteli päätään. Ei tarvinnut tulkata, että matka oli pitkä.

Koin itsekin sen mitä sosialistisessa järjestelmässä voi tehdä, jos on paljon ruplia. Välillä tuli silti nälkä. Kauppojen elintarvikehyllyillä kun ei ollut käytännössä paljon mitään ostettavaa. Jano ei tullut. Kaikennäköistä alkoholia myytiin surutta alaikäisille. Ainakin meille. Kuulimme hotellin baarissa Neuvostoliitossa työkomennuksella olleelta suomalaismieheltä, että Neuvostoliitossa ei saanut vapaasti muuttaa paikkakunnalta toiselle ja Leningradissa asuminen oli paikallisten mukaan suuri etuoikeus. En koko matkan aikana selityksistä huolimatta millään tajunnut sitä, miksi katukaupassa markoilla sai enemmän ruplia kuin virallisessa hotellin valuutanvaihtopisteessä.

Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980
Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980 Kuva: Yle / Martti Juntunen metroasemat,Neuvostoliitto,vallankumousilta

Reiluna parikymppisenä vietin Leningradissa vuoden 1990 joulun ilman joulua. Neuvostoliiton tammikuussa tuleva pakkasukko toi varmaan mukanaan muutakin kuin lahjoja lapsille, sillä Neuvostoliitto oli jo hajoamassa ja aiemmin tuntemani Leningrad muuttumassa. Se ei enää kummastuttanut, ettei kauppojen hyllyillä ollut taaskaan käytännössä tarjolla elintarvikkeita. Ihmettelin kyllä hiukan, mihin kaikki miliisit olivat hävinneet keskeisistä kadunkulmista. Näkyvin, jälkikäteen ajateltuna, merkki muutoksesta oli kylmä, lukitsematon ja tyhjä Pietari-Paavalin katedraali. Tiesinhän, että kirkkoon oli haudattu tsaareja. Aikani katedraalissa kierreltyäni lähdin pois henki kylmästä huuruten. Ovella ihmettelin, ettei kukaan vielä ollut varastanut kirkon sisältä kaikkea arvokasta irtaimistoa.

Seuraava jouluna Leningradin nimi oli jo muutettu Pietariksi. Kaupunkia, jossa näin Neuvostoliittoon, ei enää ollut.

Paraati punaisella torilla
Paraati punaisella torilla Kuva: Yle Punainen tori

Missä kävit Neuvostoliitossa ja milloin?

Lähetä meille postikortti, jossa kerrot missä kävit ja minä vuonna. Lähetä kortti osoitetietoinesi 7.11.-17 mennessä osoitteeseen: Neuvostoliitto, PL 79, 00024 Yle.
Kaikkien postikortin lähettäneiden kesken arvotaan venäläisklassikko ja suklaata.

Muistoja voit kirjoittaa myös kommenttiosioon.

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuolematon Jeanne Moreau on Teemalauantain tähti

    Pitkä ilta Jeanne Moreaun (1928–2017) seurassa.

    Teemalauantai 20.1.2018 on suurenmoisen ranskalaisnäyttelijän muistoilta. Jeanne Moreau (1928–2017) olisi täyttänyt 90 vuotta 23.1. Teemaillassa nähdään elokuvat Hissillä mestauslavalle ja Kuolematon tarina sekä dokumentti Moreausta vuodelta 2007.

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.