Hyppää pääsisältöön

Vodkaa ja sukkahousuja Leningradissa - kolme matkaa kaupunkiin, jota ei enää ole

Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu
Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu Kuva: Yle / Iina Jussila Neuvostoliitto,Pietari,vallankumousilta

Kävin kolme kertaa Leningradissa. Kummallisessa Leninin mukaan nimetyssä kaupungissa, jota ei enää ole. Ihmettelin viiden miljoonan asukkaan suurta kaupunkia, tyhjiä ruokakauppojen hyllyjä ja sosialismin suuria saavutuksia. Lauantaina 28.10. keskustellaan Neuvostoliitoon liittyvistä muistoista: Mitä muistat Neuvostoliitosta? Yle Radio 1 klo 19.

Ensimmäisen matkani tein pikkupoikana mummon kanssa ison kaupungin menoa ja nähtävyyksiä ihmettelemään. Mieleen jäivät paikallisen turistioppaan kertomukset sosialismin suurista saavutuksista ja Iisakin kirkon rakentamisesta. Nevan sillat nousivat ylös aina yöllä, ja Lokakuun vallankumouksen aikaan työläiset olivat vallanneet Talvipalatsin tsaarilta. Jos jokaisen Eremitaasin taide-esineen edessä viettäisi minuutin, niin taidemuseosta ei pääsisi koko elämänsä aikana pois. Mieleen jäi kuinka bussissa aikuiset miehet olivat tohkeissaan pimeästi vaihdetuista ruplista ja naureskelivat keskenään, kun joku oli jäänyt rajatarkastuksessa kiinni liian monista sukkahousuista.

16-vuotiaana rymistelin 1980-luvun alkupuolella Leningradissa kavereideni ja lukiolaisryhmän mukana kummastelemassa käytännön sosialismia. Eremitaasin taideaarteet ja loisteliaat huoneet tekivät minuun tällä nuorisomatkalla Neuvostoliiton saavutuksia suuremman vaikutuksen.

Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski.
Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski. Kuva: Yle / Martti juntunen Neuvostoliitto,Lihakauppa,Vallankumoisilta

Eksyimme kerran metroon. Kyrillisistä kirjaimista emme saaneet tolkkua ja pikkukaupungin kasvatteina luulimme, että metron linjaston värit tarkoittavat metron junien värejä. Siinä sitä sitten odoteltiin punaista tai sinistä metroa. Ajettiin ja noustiin välillä ylös katsomaan näkyisikö hotellia. Kadun varrelta löydetty taksikuski katsoi hotellikorttiamme ja pyöritteli päätään. Ei tarvinnut tulkata, että matka oli pitkä.

Koin itsekin sen mitä sosialistisessa järjestelmässä voi tehdä, jos on paljon ruplia. Välillä tuli silti nälkä. Kauppojen elintarvikehyllyillä kun ei ollut käytännössä paljon mitään ostettavaa. Jano ei tullut. Kaikennäköistä alkoholia myytiin surutta alaikäisille. Ainakin meille. Kuulimme hotellin baarissa Neuvostoliitossa työkomennuksella olleelta suomalaismieheltä, että Neuvostoliitossa ei saanut vapaasti muuttaa paikkakunnalta toiselle ja Leningradissa asuminen oli paikallisten mukaan suuri etuoikeus. En koko matkan aikana selityksistä huolimatta millään tajunnut sitä, miksi katukaupassa markoilla sai enemmän ruplia kuin virallisessa hotellin valuutanvaihtopisteessä.

Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980
Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980 Kuva: Yle / Martti Juntunen metroasemat,Neuvostoliitto,vallankumousilta

Reiluna parikymppisenä vietin Leningradissa vuoden 1990 joulun ilman joulua. Neuvostoliiton tammikuussa tuleva pakkasukko toi varmaan mukanaan muutakin kuin lahjoja lapsille, sillä Neuvostoliitto oli jo hajoamassa ja aiemmin tuntemani Leningrad muuttumassa. Se ei enää kummastuttanut, ettei kauppojen hyllyillä ollut taaskaan käytännössä tarjolla elintarvikkeita. Ihmettelin kyllä hiukan, mihin kaikki miliisit olivat hävinneet keskeisistä kadunkulmista. Näkyvin, jälkikäteen ajateltuna, merkki muutoksesta oli kylmä, lukitsematon ja tyhjä Pietari-Paavalin katedraali. Tiesinhän, että kirkkoon oli haudattu tsaareja. Aikani katedraalissa kierreltyäni lähdin pois henki kylmästä huuruten. Ovella ihmettelin, ettei kukaan vielä ollut varastanut kirkon sisältä kaikkea arvokasta irtaimistoa.

Seuraava jouluna Leningradin nimi oli jo muutettu Pietariksi. Kaupunkia, jossa näin Neuvostoliittoon, ei enää ollut.

Paraati punaisella torilla
Paraati punaisella torilla Kuva: Yle Punainen tori

Missä kävit Neuvostoliitossa ja milloin?

Lähetä meille postikortti, jossa kerrot missä kävit ja minä vuonna. Lähetä kortti osoitetietoinesi 7.11.-17 mennessä osoitteeseen: Neuvostoliitto, PL 79, 00024 Yle.
Kaikkien postikortin lähettäneiden kesken arvotaan venäläisklassikko ja suklaata.

Muistoja voit kirjoittaa myös kommenttiosioon.

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Varis on fiksumpi kuin koira

    Linnut ovat yllättävän viisaita

    Linnut kiehtovat monia, myös minua. Ne ovat kauniita, kevyitä ja laulutaitoisia. Eniten kadehdin niiden lentokykyä. Linnut ovat myös fiksuja ja sosiaalisia. Olen usein kuulevinani, että ne siellä puiden latvoissa vitsailevat ja naureskelevat keskenään meille maan matosille.

  • Oletko sivistynyt? Pitäisikö olla?

    Mitä sivistys perimmiltään on?

    Nykyään saatetaan jopa rehennellä sivistymättömyydellä, jota virheellisesti kutsutaan toisinaan myös kansanomaisuudeksi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Venäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Veneäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Täällä Moskova ja Punainen tori. Kommunistisen puolueen johto ja sotilaskomentajat ovat juuri nousseet Leninin mausoleumin päälle. Kremlin kellot kajauttavat kymmenen lyöntiä ja juhlamenot voivat alkaa. Näin käynnistyivät Venäjän vallankumouksen 70-vuotisjuhlat vuonna 1987 ja selostajana oli Yleisradion pitkäaikainen ja ansioitunut kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • IRC Wizard Jarkko Oikarinen Changed Our Conversation Culture for Good

    Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old.

    One of the first global instant messaging services on the Internet was born as a summer job side project in 1988 in Oulu, Finland. Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old, is still the main discussion forum for tens of thousands of users.