Hyppää pääsisältöön

Vodkaa ja sukkahousuja Leningradissa - kolme matkaa kaupunkiin, jota ei enää ole

Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu
Kuvasikermä, jossa Talvipalatsi, maatuska, puna-armeijan kuoro, Iisakinkirkko, jono kauppaan kadunkulmassa, kopeekoita, Misha-karhu Kuva: Yle / Iina Jussila Neuvostoliitto,Pietari,vallankumousilta

Kävin kolme kertaa Leningradissa. Kummallisessa Leninin mukaan nimetyssä kaupungissa, jota ei enää ole. Ihmettelin viiden miljoonan asukkaan suurta kaupunkia, tyhjiä ruokakauppojen hyllyjä ja sosialismin suuria saavutuksia. Lauantaina 28.10. keskustellaan Neuvostoliitoon liittyvistä muistoista: Mitä muistat Neuvostoliitosta? Yle Radio 1 klo 19.

Ensimmäisen matkani tein pikkupoikana mummon kanssa ison kaupungin menoa ja nähtävyyksiä ihmettelemään. Mieleen jäivät paikallisen turistioppaan kertomukset sosialismin suurista saavutuksista ja Iisakin kirkon rakentamisesta. Nevan sillat nousivat ylös aina yöllä, ja Lokakuun vallankumouksen aikaan työläiset olivat vallanneet Talvipalatsin tsaarilta. Jos jokaisen Eremitaasin taide-esineen edessä viettäisi minuutin, niin taidemuseosta ei pääsisi koko elämänsä aikana pois. Mieleen jäi kuinka bussissa aikuiset miehet olivat tohkeissaan pimeästi vaihdetuista ruplista ja naureskelivat keskenään, kun joku oli jäänyt rajatarkastuksessa kiinni liian monista sukkahousuista.

16-vuotiaana rymistelin 1980-luvun alkupuolella Leningradissa kavereideni ja lukiolaisryhmän mukana kummastelemassa käytännön sosialismia. Eremitaasin taideaarteet ja loisteliaat huoneet tekivät minuun tällä nuorisomatkalla Neuvostoliiton saavutuksia suuremman vaikutuksen.

Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski.
Neuvostoliittolainen kaupan lihatiski. Kuva: Yle / Martti juntunen Neuvostoliitto,Lihakauppa,Vallankumoisilta

Eksyimme kerran metroon. Kyrillisistä kirjaimista emme saaneet tolkkua ja pikkukaupungin kasvatteina luulimme, että metron linjaston värit tarkoittavat metron junien värejä. Siinä sitä sitten odoteltiin punaista tai sinistä metroa. Ajettiin ja noustiin välillä ylös katsomaan näkyisikö hotellia. Kadun varrelta löydetty taksikuski katsoi hotellikorttiamme ja pyöritteli päätään. Ei tarvinnut tulkata, että matka oli pitkä.

Koin itsekin sen mitä sosialistisessa järjestelmässä voi tehdä, jos on paljon ruplia. Välillä tuli silti nälkä. Kauppojen elintarvikehyllyillä kun ei ollut käytännössä paljon mitään ostettavaa. Jano ei tullut. Kaikennäköistä alkoholia myytiin surutta alaikäisille. Ainakin meille. Kuulimme hotellin baarissa Neuvostoliitossa työkomennuksella olleelta suomalaismieheltä, että Neuvostoliitossa ei saanut vapaasti muuttaa paikkakunnalta toiselle ja Leningradissa asuminen oli paikallisten mukaan suuri etuoikeus. En koko matkan aikana selityksistä huolimatta millään tajunnut sitä, miksi katukaupassa markoilla sai enemmän ruplia kuin virallisessa hotellin valuutanvaihtopisteessä.

Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980
Ihmisiä Leningradin metroaseman liukuportaissa.v. 1980 Kuva: Yle / Martti Juntunen metroasemat,Neuvostoliitto,vallankumousilta

Reiluna parikymppisenä vietin Leningradissa vuoden 1990 joulun ilman joulua. Neuvostoliiton tammikuussa tuleva pakkasukko toi varmaan mukanaan muutakin kuin lahjoja lapsille, sillä Neuvostoliitto oli jo hajoamassa ja aiemmin tuntemani Leningrad muuttumassa. Se ei enää kummastuttanut, ettei kauppojen hyllyillä ollut taaskaan käytännössä tarjolla elintarvikkeita. Ihmettelin kyllä hiukan, mihin kaikki miliisit olivat hävinneet keskeisistä kadunkulmista. Näkyvin, jälkikäteen ajateltuna, merkki muutoksesta oli kylmä, lukitsematon ja tyhjä Pietari-Paavalin katedraali. Tiesinhän, että kirkkoon oli haudattu tsaareja. Aikani katedraalissa kierreltyäni lähdin pois henki kylmästä huuruten. Ovella ihmettelin, ettei kukaan vielä ollut varastanut kirkon sisältä kaikkea arvokasta irtaimistoa.

Seuraava jouluna Leningradin nimi oli jo muutettu Pietariksi. Kaupunkia, jossa näin Neuvostoliittoon, ei enää ollut.

Paraati punaisella torilla
Paraati punaisella torilla Kuva: Yle Punainen tori

Missä kävit Neuvostoliitossa ja milloin?

Lähetä meille postikortti, jossa kerrot missä kävit ja minä vuonna. Lähetä kortti osoitetietoinesi 7.11.-17 mennessä osoitteeseen: Neuvostoliitto, PL 79, 00024 Yle.
Kaikkien postikortin lähettäneiden kesken arvotaan venäläisklassikko ja suklaata.

Muistoja voit kirjoittaa myös kommenttiosioon.

  • Avaruusromua: Mitä oli zenitismi?

    Mitä oli zenitismi? Keitä olivat zenitistit?

    Keitä olivat zenitistit? Me ehkä tunnemme futuristit, avantgardistit, dadaistit, surrealistit ja fluxuksen, mutta zenitismi? Siitä kuulee harvemmin, vaikka se oli tärkeä, joskin lyhytaikainen eurooppalaisen kulttuurin ilmiö 1920-luvulla. Zenitistit itse puhuivat "abstraktista metakosmisesta ekspressionismista", mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Avaruusromussa zenitismiä ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirsikka, Itis, Lohi ja Ruuti – joko alkoi tehdä mieli ostoksille?

    Mitä kauppakeskuksen nimellä markkinoidaan?

    Uuden kauppakeskuksen rakentamisen täytyy olla valtava investointi. Luulisi, että on piste i:n päälle valita paras mahdollinen nimi liikekeskittymälle. Välillä tuntuu, että markkinoinnin viimeistelyyn ei jakseta panostaa, ja nimiasia kuitataan kevyesti tajuamatta, että nimi komeilee jokaisen ilmoituksen alussa hamaan tulevaisuuteen.

  • Avaruusromua: Älä kuuntele!

    Seireenien laulua ja muuta ihmeellistä.

    Seireenit ovat puoliksi naisia, puoliksi lintuja. Niillä on naisen ylävartalo, pitkät lintumaiset jalat ja kotkan siivet. Niiden jaloissa ja siivissä on terävät kynnet kuin lepakoilla. Ne laulavat, eikä niiden laulua voi vastustaa. Ne ovat hengenvaarallisia. Seireenit elävät merellä. Ne houkuttelevat maagisella laulullaan merenkävijöitä luokseen ja repivät heidät kappaleiksi. Avaruusromussa seireenien laulua ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mennään yksille Kielibaariin

    Kielibaarissa voit virittää keskustelua kielen muuttumisesta

    Monet saavat inhon väristyksiä muistellessaan kouluvuosien äidinkielen opetusta. Toisista kehittyy kärkkäitä kielipoliiseja, jotka jakavat huomautuksia muiden tekemistä kielioppivirheistä. Kielibaarin henkilökunta haluaa edistää suomen kielen osaamista hyväntuulisesti ja ketään pois sulkematta. Vapaa toimittaja ja opettaja Sari T.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • “Kun luen tarinaa, en ole koskaan tyhmä” – tämän takia tarinat ja kiinnostavuus hallitsevat journalismia ja viestintää

    Mikä on kiinnostavaa?

    Ihmistä kiinnostavat asiat, joilla on merkitystä hänen hyvinvointinsa ja sosiaalisen asemansa kannalta. Tällaisia ovat lajin säilymiseen liittyvät seikat kuten syntymä, kuolema ja konflikti. Tällaisia ovat myös seksi, valta ja raha, jotka vaikuttavat asemaan yhteisössä. Kiinnostavuudesta ja tarinallisuudesta keskustelevat käsikirjoituksen professori Iiro Küttner, viestintäkouluttaja Marketta Rentola ja tutkijatohtori Henrik Rydenfelt.

  • Litku Klemetti innostui kiemuraisuudesta - Voiko progen ja hittibiisin yhdistää?

    Litku Klemetti soittaa varhaisprogea

    Litku Klemetin luovuus tuntuu ehtymättömältä. Uusi levy Taika tapahtuu tuntuu jo nyt potentiaaliselta Suomi-rockin klassikolta. Levy sukeltaa varhaisen progressiivisen rockin maisemiin unohtamatta tarttuvia kertosäkeitä. Kulttuuricocktailin toimittaja soitti Litkulle selvittääkseen, miten Zappa, Taiska ja Reetu mahtuvat samalle taiderocklevylle.

  • Avaruusromua: Mitä oli zenitismi?

    Mitä oli zenitismi? Keitä olivat zenitistit?

    Keitä olivat zenitistit? Me ehkä tunnemme futuristit, avantgardistit, dadaistit, surrealistit ja fluxuksen, mutta zenitismi? Siitä kuulee harvemmin, vaikka se oli tärkeä, joskin lyhytaikainen eurooppalaisen kulttuurin ilmiö 1920-luvulla. Zenitistit itse puhuivat "abstraktista metakosmisesta ekspressionismista", mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Avaruusromussa zenitismiä ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kuvaajia ja kuvattavia – Valokuvan kevät Teemalla

    Elokuvia ja dokumentteja huhti–toukokuussa 2018

    Keväällä 2018 Teema esittää upean kokonaisuuden valokuvauksesta ja valokuvaajista. Valokuvan kevääseen kuuluu kolme Teemalauantaita sekä kolme erillistä dokumenttia.

  • Valokuvan mestareita Robert Frankistä Josef Koudelkaan

    Uusia dokumentteja maailmankuuluista valokuvaajista.

    Robert Frank, Robert Mapplethorpe, Robert Doisneau, Josef Koudelka, Raghu Rai... Teemalla nähdään huhti–toukokuussa uusia dokumenttielokuvia maailmankuuluista valokuvaajista.

  • Kalastuksen yö Kolpissa – piilossa Pohjanmaan kesätapahtumien parvessa

    Valoissa kesäyössä kolppilaiset menevät narraamaan kalaa.

    Kesän ellei vuoden kohokohta monelle kolppilaiselle on Kalastuksen yö, joka on järjestetty vuosittain jo kohta parin vuosikymmenen ajan. Kalastuksen lisäksi tapahtumassa saattaa kokea sumopainia, maailmanennätysyrityksiä ja palavia autoja.

  • Kirsikka, Itis, Lohi ja Ruuti – joko alkoi tehdä mieli ostoksille?

    Mitä kauppakeskuksen nimellä markkinoidaan?

    Uuden kauppakeskuksen rakentamisen täytyy olla valtava investointi. Luulisi, että on piste i:n päälle valita paras mahdollinen nimi liikekeskittymälle. Välillä tuntuu, että markkinoinnin viimeistelyyn ei jakseta panostaa, ja nimiasia kuitataan kevyesti tajuamatta, että nimi komeilee jokaisen ilmoituksen alussa hamaan tulevaisuuteen.

  • Li Andersson: "Eihän kukaan hanki kestävyysvajeen takia lapsia"

    Onko pakko tehdä lisää vauvoja?

    Hedelmällisyys ja lisääntyminen aiheuttavat keskustelua valtiovarainministeriöstä lähtien. KulttuuriCocktail selvitti, minkälaista kuvaa hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä luodaan mediassa, kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

  • Avaruusromua: Älä kuuntele!

    Seireenien laulua ja muuta ihmeellistä.

    Seireenit ovat puoliksi naisia, puoliksi lintuja. Niillä on naisen ylävartalo, pitkät lintumaiset jalat ja kotkan siivet. Niiden jaloissa ja siivissä on terävät kynnet kuin lepakoilla. Ne laulavat, eikä niiden laulua voi vastustaa. Ne ovat hengenvaarallisia. Seireenit elävät merellä. Ne houkuttelevat maagisella laulullaan merenkävijöitä luokseen ja repivät heidät kappaleiksi. Avaruusromussa seireenien laulua ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.