Hyppää pääsisältöön

Amatööri laarinpohjalta vai kunnianpalautuksen ansaitseva sävelseppo?

Suomessa on vuosien mittaan ollut niin paljon kulttuuritahtoa, että tärkein osa tärkeimmästä musiikkiperinnöstämme on saatu dokumentoitua levylle. Liekö kulttuuritahto säilynyt ennallaan mutta tärkeä musiikkiperintö loppunut, kun levylle on nyt dokumentoitu myös Juhani Pohjanmiehen piano- ja urkusävellyksiä. Tämä kansallisromanttinen jokapaikanhöylä kun ei ollut terävimmillään sävelvalitsijana. Pianisti Annikka Konttori-Gustafssonin ja urkuri Jan Lehtolan uutuuslevy on silti paikoitellen mehevää kuultavaa, koska Pohjanmies ymmärsi soinnin päälle.

Juhani Pohjanmies
Juhani Pohjanmies Uudet levyt

Säveltäjänä Pohjanmies tunnetaan muutamista joululauluista ja pianon alkeismateriaalista, mutta enemmän hän sai aikaan urkusuunnittelijana, tieteiskirjailijana ja keksijänä. Kanttorin ura jäi kesken, kun hän höyrähti vakavasti teosofiaan, mikä ei kirkolle sopinut. Pianistina ja urkurina Pohjanmies lienee ollut varsin pätevä, ja etenkin improvisointi oli hänen sydäntään lähellä. Tämä kuuluu levylle valituista teoksista, jotka ovat kauniisti sanottuna rapsodisia eli suoraan sanottuna hahmottomia. Toisaalta hahmottomuus lienee kokemattomuutta - levyn kaikki teokset on tehnyt kolmekymppinen intoilija.

Pianoteoksissa Pohjanmiehen kömpelyys kuuluu selvemmin. Sonaatti F-duuri on materiaalinkäytöltään toisteinen ja sävellysteknisesti viimeistelemätön; paljon luontevammin etenee Mietelmiä, jonka otsikko antaa luvan tuumailuun ja harhailuun. Tunnelmallisesti muunteleva Berceuse puolestaan todistaa, että neljän minuutin pop-muodon Pohjanmies kyllä hallitsee.

Annikka Konttori-Gustafsson ottaa Pohjanmiehen teoksista irti mitä saa. Sikäli Pohjanmiehen pianomusiikki lienee palkitsevaa esittää, että rohkeatkin harmoniat soivat pakottomasti ja kirkkaasti. Sonaatin repetitioihin ja juoksutuksiin tosin sekoittuu muutama lyöntivirhe, joita perusohjelmistossa ei olisi kärsinyt.

Pakoton, jopa herkullinen sointi kuuluu vielä paremmin Pohjanmiehen urkuteoksissa. Levy paljastaa, että sama surumarssi on pianosonaatin hitaana osana toisteisen junnaava, mutta itsenäisenä urkukappaleena harmonioiltaan jopa liiankin herkullinen tarkoitukseensa. Pelkkä sointi ei tosin riitä kannattelemaan nuoruuden innolla väkerrettyä suuren mittakaavan urkusonaattia - niin olematonta on ensiosan kehittely ja niin kömpelöitä finaalin kontrapunktiyritelmät.

Jan Lehtola soittaa levyllä Taulumäen kirkon urkuja, jotka Pohjanmies itse suunnitteli, ja ilmeisesti säveltäjän luonteen innoittamana Lehtola myös rekisteröi keskimääräistä rohkeammin. Urkujen pehmeät, voimakkaat ja silti tarkasti hahmottuvat sointimassat ovat levyn parasta antia, ja uskoakseni juuri sitä, mitä Pohjanmies tavoitteli.

Jotain silti kertoo, että levyn kaikki raidat ovat ensilevytyksiä - Pohjanmiehen teoksia ei ole katsottu tarpeelliseksi edes kantanauhoittaa Ylen arkistoon. Onko se vääryys, sattuma vai oikeus, sen voi tämän levyn ansiosta itse päättää.

Juhani Pohjanmies: Pianosonaatti F-duuri; Berceuse; Mietelmiä; Häämusiikki; Marcia funebre; Urkusonaatti fis-molli. - Annikka Konttori-Gustafsson, piano, ja Jan Lehtola, urut. (FUGA-9437)

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.