Hyppää pääsisältöön

Whittall - pohjoisen valon ja maiseman säveltäjä

Säveltäjä Matthew Whittallin musiikki olisi helppo selittää työperäisen maahanmuuton malliesimerkiksi: pohjoisamerikkalainen minimalismi ja yleisöystävällisyys kohtaavat Suomi-modernismin sävellysteknisen taidon, ja musiikki kotoutuu kulttuuriimme ongelmitta, koska läsnä on Kanadan pohjoinen luonto. Mutta ehkä on parempi sanoa, että Whittall vain sattuu olemaan persoonallinen säveltäjä, jonka kolme laajaa orkesteri- ja kuoroteosta on viimein saatu tyylikkäälle potrettilevylle.

Matthew Whittall / Northlands
Matthew Whittall / Northlands Uudet levyt

Levyn avaa kuvallinen ja melodinen Northlands käyrätorvelle ja jousille. Se ei yritäkään olla konsertto, vaan lisänimensä mukaisesti kaksiosainen albumi, aluksi karu ja varjoisa, lopuksi lämpimän modaalinen. Sitä seuraa mystiseen minimalismiin kurkottava ad puram annihilationem meam kuorolle ja lausujille, jossa ikiaikaisia melodioita ja arkaaista voimaa rytmittää kokeellisempi ilmaisu. Päätöskappale, kantaatiksi hahmottuva The return of the light kuorolle ja orkesterille kuvaa valon paluuta arktisen pimeyden jälkeen häpeämättömän mehukkailla, minimalistisilla kentillä.

Whittallin musiikin kuvasto on leimallisesti pohjoista: esimerkiksi valoa on paljon, mutta se tulee matalalta ja vaihtuu jäyhästi. Kuitenkin levyllä hahmottuu myös epäsuomalaisia ja sellaisina arvokkaita piirteitä. Whittall ei pelkää kauneutta, kuten umpisuomalaiseen modernismiin kuuluisi, ja vielä vähemmän hän pelkää tyhjyyttä. Whittall antaa kuulijalle yltäkylläisesti aikaa hahmottaa musiikilliset tapahtumat.

Onneksi Whittallin musiikissa riittää sitä hahmotettavaa. Esimerkiksi The return of lightin alussa terävästi kimmahteleva pakkastekstuuri jatkuu minuuttitolkulla, mutta jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Ja yleensä juuri ennen kuin kauniilla soinnulla tai hempeässä tekstuurissa on viivähdetty liian pitkään, Whittall tarjoaa jotain särmikästä, yllättävää vaihtelua - paitsi ehkä Northlands-konserton loppuosassa, jossa musiikki lipsahtaa viihteen puolelle luonnontorven ujelluksesta huolimatta.

Mikä hämmästyttävintä, yli seitsemänkymmenen minuutin levy ei suinkaan ammenna Whittallin keinovalikoimaa tyhjiin. Mikrotonaalisuus, klusterikentät, rahakkaat melodiat, moderni kuoroilmaisu, spektralistiset jouset, kaikki mahdollinen kuuluu musiikissa, joka kuitenkin on persoonallista.

Levyn kapellimestarina on Nils Schweckendieck, joka selvästi ymmärtää Whittallin ilmaisua - niin luontevan plastisesti ja pitkin linjoin RSO, Tapiola Sinfonietta ja Helsingin kamarikuoro maalaavat Whittallin akvarelleja. Kuorolaiset tuntuvat olevan erityisen kotonaan The return of lightin sointuisissa kentissä. Tommi Hyytinen soittaa käyrätorvisoolonsa kertakaikkisen uljaasti, ja Ilari Angervo tavoittaa alttoviulusoolonsa etniset sävyt ongelmitta.

"Northlands". Matthew Whittall: Northlands käyrätorvelle ja jousille; ad puram annihilationem meam kuorolle, lausujille ja lyömäsoittimille; The return of light kuorolle ja orkesterille. - Tommi Hyytinen, käyrätorvi, Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kamarikuoro ja Tapiola Sinfonietta, joht. Nils Schweckendiek.

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Aina on tilaa yhdelle

    Aina on tilaa yhdelle

    Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa levytettiin ensi kerran 1940-luvun alussa, yli 75 vuotta sitten. Sen jälkeen tästä ikisuosikista on tullut tallenteita tasaiseen tahtiin, ja osalla on ollut todellista kaupallista menestystäkin.

  • Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Ahvenanmaalta Helsinkiin jo 70-luvulla kotiutunut Lars Karlsson on pysynyt vuosikymmenten saatossa uskollisena ilmaisulleen. Nyt Lapin kamariorkesteri ja klarinettivelho Christoffer Sundqvist käyvät John Storgårdsin johdolla kiinni Karssonin klarinettikonserttoon.

  • Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Richard Danielpour ei ole amerikkalaissäveltäjistä sieltä kaikkein tunnetuimmasta päästä. Kuusikymppisen tekijän tyyli kääntyi sarjallisuudesta kohti yksinkertaisempaa ilmaisua 1980-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös jousikvartettojen sarja, joista ensimmäinen valmistui 1983.

  • Synteesin jäljillä

    Synteesin jäljillä

    Kahden erilaisen musiikkikulttuurin- ja tyylin yhdistäminen ei ole mikään helppo juttu. Vaarana on niiden yhteen sulauttamisen sijaan vain kahden elementin epäsuhtainen yhtä aikaisuus. Monesti lopputuloksena onkin semi-eksoottinen sävelkieli, jossa kumpikaan yhdistelmän tyyleistä ei näyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla parhaassa uudessa ympäristössään.