Hyppää pääsisältöön

Whittall - pohjoisen valon ja maiseman säveltäjä

Säveltäjä Matthew Whittallin musiikki olisi helppo selittää työperäisen maahanmuuton malliesimerkiksi: pohjoisamerikkalainen minimalismi ja yleisöystävällisyys kohtaavat Suomi-modernismin sävellysteknisen taidon, ja musiikki kotoutuu kulttuuriimme ongelmitta, koska läsnä on Kanadan pohjoinen luonto. Mutta ehkä on parempi sanoa, että Whittall vain sattuu olemaan persoonallinen säveltäjä, jonka kolme laajaa orkesteri- ja kuoroteosta on viimein saatu tyylikkäälle potrettilevylle.

Matthew Whittall / Northlands
Matthew Whittall / Northlands Uudet levyt

Levyn avaa kuvallinen ja melodinen Northlands käyrätorvelle ja jousille. Se ei yritäkään olla konsertto, vaan lisänimensä mukaisesti kaksiosainen albumi, aluksi karu ja varjoisa, lopuksi lämpimän modaalinen. Sitä seuraa mystiseen minimalismiin kurkottava ad puram annihilationem meam kuorolle ja lausujille, jossa ikiaikaisia melodioita ja arkaaista voimaa rytmittää kokeellisempi ilmaisu. Päätöskappale, kantaatiksi hahmottuva The return of the light kuorolle ja orkesterille kuvaa valon paluuta arktisen pimeyden jälkeen häpeämättömän mehukkailla, minimalistisilla kentillä.

Whittallin musiikin kuvasto on leimallisesti pohjoista: esimerkiksi valoa on paljon, mutta se tulee matalalta ja vaihtuu jäyhästi. Kuitenkin levyllä hahmottuu myös epäsuomalaisia ja sellaisina arvokkaita piirteitä. Whittall ei pelkää kauneutta, kuten umpisuomalaiseen modernismiin kuuluisi, ja vielä vähemmän hän pelkää tyhjyyttä. Whittall antaa kuulijalle yltäkylläisesti aikaa hahmottaa musiikilliset tapahtumat.

Onneksi Whittallin musiikissa riittää sitä hahmotettavaa. Esimerkiksi The return of lightin alussa terävästi kimmahteleva pakkastekstuuri jatkuu minuuttitolkulla, mutta jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Ja yleensä juuri ennen kuin kauniilla soinnulla tai hempeässä tekstuurissa on viivähdetty liian pitkään, Whittall tarjoaa jotain särmikästä, yllättävää vaihtelua - paitsi ehkä Northlands-konserton loppuosassa, jossa musiikki lipsahtaa viihteen puolelle luonnontorven ujelluksesta huolimatta.

Mikä hämmästyttävintä, yli seitsemänkymmenen minuutin levy ei suinkaan ammenna Whittallin keinovalikoimaa tyhjiin. Mikrotonaalisuus, klusterikentät, rahakkaat melodiat, moderni kuoroilmaisu, spektralistiset jouset, kaikki mahdollinen kuuluu musiikissa, joka kuitenkin on persoonallista.

Levyn kapellimestarina on Nils Schweckendieck, joka selvästi ymmärtää Whittallin ilmaisua - niin luontevan plastisesti ja pitkin linjoin RSO, Tapiola Sinfonietta ja Helsingin kamarikuoro maalaavat Whittallin akvarelleja. Kuorolaiset tuntuvat olevan erityisen kotonaan The return of lightin sointuisissa kentissä. Tommi Hyytinen soittaa käyrätorvisoolonsa kertakaikkisen uljaasti, ja Ilari Angervo tavoittaa alttoviulusoolonsa etniset sävyt ongelmitta.

"Northlands". Matthew Whittall: Northlands käyrätorvelle ja jousille; ad puram annihilationem meam kuorolle, lausujille ja lyömäsoittimille; The return of light kuorolle ja orkesterille. - Tommi Hyytinen, käyrätorvi, Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kamarikuoro ja Tapiola Sinfonietta, joht. Nils Schweckendiek.

Kuuntele Uudet levyt 3.11.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.