Hyppää pääsisältöön

Halusiko joku muka vielä nähdä uuden Saw-elokuvan? Tuskin, mutta sellainen kuitenkin tuli – kävimme katsomassa sen Halloweenin kunniaksi

Eihän tämä nyt poskettoman huono elokuva ollut, mutta rahastuksen maku haiskahtaa pahasti läpi.

Tällaisesta tilanteesta alkaa Jigsaw-elokuvan peli. // Kuva: Brooke Palmer / Lionsgate

Saw on 2000-luvun menestynein kauhuelokuvasarja. Uusi Saw ilmestyi joka vuosi Halloweenin nurkilla vuosina 2004–2010. Vuonna 2010 julkaistu seitsemäs Saw-leffa oli nimeltään Saw 3D: The Final Chapter. Kuten nimestä voi päätellä, sen piti olla sarjan viimeinen osa. Miksipä saagaa enää edes jatkettaisiin: seitsemän melko samanlaista elokuvaa on kyllä ihan riittävästi.

Mutta nyt, seitsemän vuoden tauon jälkeen, Saw on tehnyt paluun. Kahdeksannen Saw-elokuvan nimi on Jigsaw – joka on myös elokuvasarjan alkuperäistappajan niin sanottu taiteilijanimi.

Miksi ihmeessä elokuvasarja jatkuu? Siihen lienee yksi selvä vastaus: sillä tehdään rahaa. Tätäkin elokuvaa käydään taatusti katsomassa jo Saw-sarjan kulttiarvon vuoksi.

Sawien juonikuvio on kuin ankaralla tavalla jalostettu versio Hammurabin laista, jonka perusperiaate on silmä silmästä, hammas hampaasta. Saw-leffoissa periaate on yleensä kivuliaalla tavalla koettu kuolema ehreestä, jonka olet elämäsi aikana tehnyt.

Ainoa tapa selvitä hengissä on pelata Jigsaw-nimisen hahmon luomaa peliä. Pelissä on yksi sääntö: jos et pääse sitä läpi, kuolet.

Voisiko alkuperäinen Jigsaw sittenkin olla yhä hengissä?

Pelin tehtävä voi olla esimerkiksi tällainen:

Silmäsi taakse on asetettu avain. Jos et kykene aikarajan sisällä leikkaamaan silmääsi irti ja avaamaan sen takaa löytyvällä avaimella kaulasi ympärillä olevaa metallista ja nauloista koostuvaa kuolemanmaskia, maski laukeaa ja murskaa pääsi.

Kyseinen kohtaus nähtiin Saw III -elokuvassa. Hyi hemmetti.

Tätä samaa juonikuviota tarjoillaan uudessa Jigsaw-elokuvassa – eli se ei tarjoa tässä mielessä mitään uutta. Siinä on jälleen kerran joukko ihmisiä, jotka suorittavat tappajan ennalta asettamia tehtäviä henkensä uhalla. Elokuvassa on kaksi tarinaa: siinä seurataan sekä pelaajia että poliiseja, jotka yrittävät päästä tappajan jäljille. Tällä kertaa poliisien tarina on merkittävästi kiinnostavampi kuin pelaajien. Siihen liittyy jo elokuvan trailerissa esitetty kysymys siitä, voisiko alkuperäinen Jigsaw sittenkin olla yhä hengissä. Tobyn Bellin esittämä hahmohan kuoli jo Saw III -leffassa – vai?

Jigsaw-elokuva ei jatku sillä tavalla, jota edellisen Saw-leffan lopetuksen perusteella olisi voinut odottaa. Edellinen Saw päättyi siihen, kun Jigsawin kolmas apulainen, tohtori Lawrence Gordon jätti Jigsawin toisen apulaisen, Mark Hoffmanin, kuolemaan. Gordon ei kuitenkaan esiinny Jigsaw-elokuvassa – eli voisi hyvin olla, että mikäli elokuvasarja jatkuu edelleen, Gordon olisi leffan tappaja.

Jigsaw ei järkytä eikä hatkähdytä

Jigsaw on ensimmäinen Saw-sarjan elokuva, joka on kielletty vain alle 16-vuotiailta. Kaikki aiemmat Sawit ovat K18-kamaa.

Ikärajan tiputus näkyy elokuvan ansarepertuaarissa. Jigsaw-leffan ansat eivät ole ihan älyttömän kammottavia tai hirveitä – etenkään verrattuna kenties saagan hirveimpään ansaan, joka nähtiin Saw III -elokuvassa. Siinä eräs pelaajista joutui laitteeseen, joka väänsi valtaosan hänen jäsenistään sijoitaan ennen kuin lopulta kiepsautti myös pelaajan niskan nurin. Kohtaus toteutettiin vieläpä niin hitaasti – se kesti yli kuusi minuuttia – että oksennuspussille tuli käyttöä.

Jigsaw ei aiheuta tällaisia reaktioita – ja se on samalla hyvä että huono asia. On toki kiva, että leffan voi katsella kakomatta, mutta samalla se vähentää elokuvan järkyttävyyttä. Järkyttävyys on kuitenkin yksi syy leffasarjan suosiolle: Saw-elokuvien tarkoitus on esitellä ihmismielen pimeitä puolia ja näyttää, kuinka pitkälle sekä tappajan mielikuvitus että pelaajien sietokyky on mahdollista viedä. Kun tällaiset goremaiset piirteet karsitaan, niin Saw ei enää erotu niin paljon “tavallisista” sarjamurhaajaelokuvista.

Kuten kauhuelokuvissa yleensä, myös Jigsawissa näyttelijöiden työ on kehnoa. Oikeastaan vain kaksi hahmoa esiintyy edukseen: Californication-tv-sarjastakin tuttu Callum Keith Rennie on uskottava ja sopivan mulkero poliisi, Hannah Emily Anderson taas semifriikki patologi, joka ihailee Jigsawia aivan liikaa. Mutta etenkin pelaajia esittävät näyttelijät ovat erittäin epäuskottavia – kuten Saweissa yleensäkin. Monet pelaajista sopeutuvat kammottavaan tilanteeseen hämmentävän nopeasti, eikä kauhu näin ollen välity tarpeeksi.

Callum Keith Rennie (vas.) tekee hyvän roolisuorituksen Jigsaw-elokuvassa. // Kuva: Brooke Palmer / Lionsgate

Nyt on käynnissä vaihe, jolloin vanhoista suosikeista tehdään uusia versioita tai niille tehdään pitkän tauon jälkeen jatko-osaa. Siitä huolimatta Jigsaw-leffan jälkeen – ja jo sitä ennen – fiilis on se, että ei tätä ehkä olisi tarvinnut tehdä. Mutta kun se kerran tehtiin, niin olisihan se edes voitu tehdä uudella, poikkeavalla tavalla. Kyllähän Jigsaw toimii leffasarjan faneille mukavana uudelleenlämmittelynä, mutta se on Saw-leffaksi aivan liian leppoisa ja siksi syö saagan kulttiarvoa.

Jigsaw on Saw-leffaksi liian leppoisa ja syö siksi sarjan kulttiarvoa.

Moni olisi saattanut haluta katsoa Jigsaw-leffan elokuvateatterissa joko tänään halloweenina 31. lokakuuta tai pyhäinpäivänä eli 4. marraskuuta. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, johtuen elokuvaa levittävän Nordisk Filmin ja elokuvateatterijätti Finnkinon riidoista. Riidat johtuvat siitä, etteivät Nordisk Film ja Finnkino ole päässeet yksimielisyyteen elokuvien tulonjakoon liittyvistä sopimusneuvotteluista. Pattitilanteen vuoksi Finnkinossa ei ole esitetty Yösyöttö- eikä Borg/McEnroe-elokuvia.

Jigsaw-elokuvan piti tulla ensi-iltaan perjantaina 27. lokakuuta. Niin se tulikin, mutta sitä esitettiin vain kahden päivän ajan vain tietyissä elokuvateattereissa. Virallisen Suomen ensi-illan leffa saa 1. joulukuuta. 

Lue myös:

Alien on yksi vaikutusvaltaisimmista elokuvasarjoista – sen vuoksi tuore Alien: Covenant on pettymys, vaikka leffa onkin näyttävä