Hyppää pääsisältöön

Jenny Lehtinen: Kun nälkä ei ole nälkää ja kylläisyyttä ei tunne

Vaakakapinan kapinajohtaja Jenny Lehtinen: Kapinajohtajan kuulumiset.
Vaakakapinan kapinajohtaja Jenny Lehtinen: Kapinajohtajan kuulumiset. Kuva: Yle Kuvapalvelu Vaakakapina,Jenny Lehtinen

Kun vanhat mantrat eivät toimi itselle eikä se tuttavakaan laihdu, vaikka hänelle kuinka vihjaa että "syö vähemmän ja liiku enemmän!" Tämä on kokemukseni siitä, millä kaikilla tavoilla syöminen voi olla rikki.

Sen voi sanoa niin monella tapaa. Tuomitsevasti, alentuvasti, opettavaisesti… Viimeksi eilen kuulin sen kaikella rakkaudella: “Siis laihtuminenhan on ihan helppoa ja yksinkertaista. Syöt vähemmän ja liikut enemmän, siinä se. Mutta kun ihmiset ei vaan millään halua uskoa sitä.”

Ei halua uskoa – sellaisia me ollaan, lihavat. Ei haluta uskoa itsestäänselvyyksiä, ei vaikka ympäristö niitä kuinka yrittää meidän paksuihin päihin paukuttaa.

Ja perään seuraa usein toinen tuhannesti toisteltu perusneuvo: “Syöt vasta kun on nälkä ja lopetat kun olet kylläinen.”

AAAAAARGGGHHH!!!!

Nyt seuraa monta yllättävää asiaa. Suosittelen lukemisen jatkamista jokaiselle, joka ihmettelee, miksi omalla kohdalla nuo vanhat mantrat eivät toimi – kuten myös kaikille niille, jotka ihmettelevät, miksei naapuri/läheinen/ystävä/työkaveri laihdu, vaikka sille kuinka vihjaa tai ihan suoraan ohjeistaa, että hei, se on vaan susta itsestäsi kiinni! Liikut enemmän ja syöt vähemmän! Ja syöt vaan kun on nälkä ja lopetat sitten kun olet kylläinen! Siitä se lähtee!

Vaan kun ei lähde. Nuo kaksi yllämainittua “toimivaa perusohjetta” ovat erityisesti suurimmalle osalle ikilaihduttajista, syömishäiriöisistä ja pitkään ylipainoisena olleista vain yksi suuri ansa, joka johtaa entistä syvemmälle huonon syömisen ja laihduttamisen kierteeseen.

Kerron teille, miten nämä lausahdukset toimivat omassa elämässäni.

Syö vähemmän...

Syömisen ongelmani ovat alkaneet jo niin nuorena, että minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia siitä, millaista on syödä normaalisti. Kun tilanne on se, ettei yksinkertaisesti ole minkäänlaista pohjaa normaalille syömiselle, on todella vaikeaa tietää edes sitä, mistä pitäisi vähentää ja minkä verran. Siksi kehotus vähentää syömistä on toiminut omalla kohdallani täysin päinvastoin kuin on tarkoitus.

Yksi ensimmäisiä asioita, jonka Patrik Borg minulle osoitti oli, että yritin syödä liian vähän.

Joka Ikinen Päivä.

Melkein yhtä moni päivä päätyi lopulta katastrofiin.

Alkupäivä sujui kenties varsin mukavastikin: aamupuuro, lounas hiilaritietoisesti (eli potut ja riisit hyläten), kasviksia ja protskua. Välipalaksi, jos sellaista tuli syötyä, hedelmä tai lounaalta mukaan otettu leipä. Ja kun pääsi kotiin viiden kieppeillä – ihan mitä vaan kaapeista löytyi. Yleensä ensin leipää ja teetä, sitten kaikkea herkkua mitä käsiini sain, pitkin iltaa.

Jos kotimatkalla piti käydä kaupassa, tuli sieltä ostettua ihan mitä sattuu. Voimat eivät alkuunkaan riittäneet järkevien ostosten tekemiseen, ja matkaan tarttui sen seitsemän huonoa valintaa. Viimeistään autossa tuli vedettyä jäätelö tai suklaata tai vaikka molempia. Ilta jatkui kotona yllä mainitulla kaavalla.

Laadukkaampi syöminen on hyvä tavoite

Vähemmän syöminen on usein tosi huono tavoite. Laadukkaampi syöminen sen sijaan on hyvä tavoite. Se tarkoittaa terveellisempää ja ravitsevampaa, ihan tavallista ruokaa, kasvispainotteisesti.

Oma kokemukseni on se, että syödyt ruokamäärät alkavat järkevöityä, kun pelot ja ahdistukset (mä en saisi syödä/mun pitäisi syödä vähemmän/kohta mä en enää saa syödä näitä asioita mitä mä haluan) alkavat väistyä.

Ja tähän menee aikaa. Kokemukseni perusteella veikkaan, että aikaa kuluu sitä enemmän, mitä syvemmälle vähemmän on parempi -ajatus on iskostunut – joka tapauksessa pikemmin vuosia kuin kuukausia.

...ja liiku enemmän!

Enemmän kuin mitä? Kyllä mä olen aina liikkunut, välillä paljonkin. Sillä vaan ei painon pudottamisen kannalta ole ollut juuri mitään merkitystä – yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sitäkin enemmän.

Ajatus siitä, että liikunnan ensisijainen tehtävä elämässäni on ollut laihdutus, ei ole tuonut mukanaan mitään hyvää. (Olen tästä kirjoittanut aiemminkin: Tehokkuusajattelu tuhoaa liikunnan ilon) Päinvastoin, se on ohjannut liikkumistani väärään suuntaan, tehokkuus on hallinnut tekemistä nautinnon ja hyvän olon kustannuksella.

Tästä johtuen, kun minulla on mennyt huonosti, liikunta on myös ensimmäisenä jäänyt, koska se on niin olennaisesti kietoutunut hetkiin, jolloin minulla on “mennyt hyvin”. Sitaateissa siksi, että oikeasti kysymys on ollut niistä ajanjaksoista, jolloin olen jaksanut laihduttaa.

Liikunnan pitäisi tehdä hyvää, aina. Sitä ei pidä sitoa painonpudotukseen vaan hyvinvoinnin edistämiseen. Sen pitää olla ennen kaikkea energiaa antavaa ja ihmistä hoitavaa, vain sillä tavoin se pysyy mukana elämässä silloinkin kun on hankalampaa.

Syö kun on nälkä…

Ohje on aivan perusjuttu niille, joilla syöminen ei ole koskaan häiriintynyt. Mitään apua siitä taas ei ole minun kaltaisilleni, joilla nälän ja kylläisyyden tuntemukset ovat satunnaisia, ja joilla monenlaiset laihdutuskuurit ja/tai syömishäiriöt ovat mitä tehokkaimmin sotkeneet ihmiselle yleensä normaalit mekanismit.

Miten voisin syödä järkevästi silloin, kun nälkä ei ole nälkää ja kylläisyyttä ei tunne? Noin kahdeksan kertaa kymmenestä nälkä naamioituu joksikin ihan muuksi kuin perinteiseksi näläksi.

Minulle nälkä näyttäytyy hyvin erilaisissa muodoissa, ja meni vuosikausia, ennen kuin aloin tajuta mistä on kysymys. Tässä joitain nälän merkkejä:

1. Makeanhimo. Vasta jokunen vuosi sitten tajusin oikeasti, että minulla nälkä naamioituu hyvin usein suklaanhimoksi. Ja mitäpä sitä siinä tilanteessa teki? Taisteli “mielitekoa” vastaan, vaikka oikeasti olisi pitänyt vain syödä ateria. Taustalla oli koko ajan ajatus, että pitää syödä vähemmän. Yritä siinä sitten pärjätä järkevästi.

2. Suunnaton vastustus syömistä kohtaan. Lähes pakonomainen ajatus, että mulla ei muuten ole nälkä. Mun ei tee mieli syödä, ja mun ei todellakaan ole pakko syödä! Huvittavaa tässä tapauksessa on se, että yleensä heti kun tämän ajatuksen tunnistaa, konkreettinen nälkä napsahtaa päälle kuin katkaisijasta.

3. Yleinen toimintakyvyn heikkeneminen. En saa enää mitään aikaiseksi ja alan jumittaa ihan omituisten asioiden äärellä. Tästä on yleensä suora yhteys seuraavaan juttuun eli:

4. Mielialan muuttuminen vihaiseksi, toivottomaksi, välillä jopa aggressiiviseksi. Tätä havainnollisti erinomaisesti se, kun olen kirjoitellut kuulumisiani Patrikille: välillä olin juuri ennen lounasta kirjoittanut pitkät pätkät siitä, miten kaikki menee päin persausta, mä en opi mitään, ja kaikki vaan on synkkää mustuutta... ja kun palasin lounaalta, ihmettelin, että mistähän moiset fiilikset oikein kumpusivat!

Kunnes jossain vaiheessa aloin yhdistää nämä asiat. Missään kohtaa konkreettista nälkää ei välttämättä tuntunut ollenkaan.

5. Napostelun tarve. Hyvin pitkään aikaan en tajunnut ollenkaan sitä, että tarve heitellä suuhun vähän sitä sun tätä oli pohjimmiltaan nälkää. Kun syö tasaisin väliajoin riittävästi, ei tarvitse itsekuria napostelun vastustamiseen. Pelkkä tarpeeksi syöminen riittää.

Totta kai, lopulta, näiden fiilisten jälkeen tulee myös konkreettinen nälkä. Siinä kohtaa on kuitenkin vain auttamattoman myöhäistä sen suhteen, että syöminen pysyisi enää järkevänä.

...ja lopeta kun olet kylläinen

Kylläisyydentunne – se on minulta ihan yhtä lailla kadoksissa. En minä ruokaillessani tiedä, missä kohtaa olen täynnä, mutta edelleen tekee mieli syödä hyvää ruokaa. Tai missä kohtaa kyllästyttää syöminen ja haluan lopettaa sen, vaikka on selvää, että olen syönyt liian vähän jaksaakseni hyvin seuraavaan ruokailuun asti.

En tunne kylläisyyttä yleensä aidosti, se on arvailuni varassa.

Näistä syistä minun ei kannata edes yrittää alkaa syömään vielä piiiiiitkiiiiin aikoihin muuta kuin kellosta ruoka-ajat katsomalla. Kyllä, tässä puolentoista vuoden aikana on monen monta kertaa sitä jo yritettykin, mutta aina asiat alkaa kyntämään viimeistään muutaman päivän päästä, jos en pidä orjallisesti kiinni säännöllisestä syömisestä.

Toisaalta taas on ihan hirveän lohdullista, että elämänlaatu korjaantuu niin merkittävästi näin pienillä ja loppujen lopuksi vain positiivisilla asioilla kuin ruokarytmi ja riittävästi syöminen.

Tiedän toki, että monelle nämä yleisohjeistukset ovat ihan järkeenkäypiä. Ihan hirveän monelle ne ovat kuitenkin enemmän vahingollisia kuin avuksi. Kunpa ihmiset entistä paremmin osaisivat ja uskaltaisivat kyseenalaistaa nämä ohjeistukset ja tunnistaa itsestään, jos kuuluvat ihmisiin, joille näistä on vain haittaa.

Itselläni meni tämän ymmärtämiseen 25 vuotta.

Vaakakpina julisti ruokarauhan ja kutsuu kaikki mukaan. Mitä #ruokarauha tarkoittaa?

Mitä #ruokarauha tarkoittaa?

Syöminen on perustarpeen tyydyttämistä, ja siitä saa nauttia.

Ruokarauha turvataan, kun syödään hyvällä ruokahalulla, ilman syyllisyyttä ja selittelyä.

Jätetään negatiivinen ruokapuhe pois pöydästä ja annetaan itselle ja muille #ruokarauha.

Kutsumme työpaikat ja oppilaitokset mukaan: annetaan ihmisten syödä rauhassa ja hyvin, joka päivä!

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina